Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsettomien kavereiden kommentit
25.05.2018 |
Minulla on kohta vuoden täyttävä ihana poikavauva, jonka kanssa olen toistaiseksi kotona, todennäköisesti 2-vuotiaaksi asti, sillä miehellä on paljon aikaa ja matkustelua vaativa työ. Olen korkeasti koulutettu ja kaveripiirini pääosin myös. Olen siinä mielessä "epäedullisessa" asemassa, että olen ystävistäni ensimmäisiä lapsen saaneita.
Taitaa olla aika tyypillistä, että kuilu lapsettomien ja perheen perustaneiden ystävysten välillä kasvaa ajan myötä yhä syvemmäksi. Nyt alan vähitellen ymmärtää, miksi niin tapahtuu. En koe itse muuttaneeni käytöstäni mitenkään, mutta toki minulla on entistä vähemmän aikaa ystävilleni.
Kuitenkin viime aikoina olen huomannut ärtyväni yhä enemmän lapsettomien kommenteista arkeeni liittyen. "Eikö sulla ole päivisin tylsää?" on aika yleinen kysymys. Moni myös toteaa, että olisipa mukavaa päästä myös äitiyslomalle hengähtämään vähän, kun 8-16 töissä käynti on niin rankkaa. Monilla on se kuvitelma, että äitiys"loma" on jatkuvaa kahviloissa pyörimistä heti ensiviikoista alkaen, ja että vauvan hoito on sellaista vähän toisella kädellä tapahtuvaa pikkuhommaa kaiken muun lomassa. Tietääkseni en ole ainakaan puheissani tällaista kuvaa halunnut ystävilleni antaa, päin vastoin, ensikuukaudet olivat itkuisen ja huonosti nukkuvan vauvan kanssa elämäni raskaimpia ja sen myös kuulumisia kyseltäessä kerroin. Mistähän tämä arvostuksen puute? Satuttaa eniten, että ne on nimenomaan toisia nuoria naisia, jotka näin käyttäytyvät.
Miten olette muut tuoreet äidit kokeneet tämän?
Kommentit (11)
Tuollaistahan se on.. "koska menet takaisin töihin? Mä ainakin menisin heti kun voi, en jaksaisi maata kotona!" "sehän voit silloin viikolla tehdä sen kun sulla on aikaa.." "siis elätkö sun miehen siivellä? Mä ainakin maksaisin hoitorahasta tasan puolet kaikista menoista."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhutko heille muustakin kuin lapsestasi?Kaverisi ovat ruvenneet töykeiksi, koska heitä ärsyttää lapsikuplaan katoaminen. Haluaisivat varmaan jatkaa ystävyyssuhdettanne sellaisena, kun se oli ennen kuin sait lapsen.
Niin, pitäisi varmaan kasvattaa paksumpi nahka ja eihän tän mikään yllätys pitäis olla. Varmaan kaikkeen voi sanoa näin ja kyllä mä nää piikittelyt kestänkin, ei siinä mitään, halusin vaan ottaa asian täällä keskusteluun.
Ja joo, kyllä me paljon muustakin puhutaan, kuin lapsestani. Tosi virkistävää on kuulla varsinkin samalla alalla olevien ystävieni juttuja siitä, mitä töissä on tapahtunut ym.
Olisi kyllä myös reilua, että se vauvakuplaan katoaminen olisi ihan yleisesti hyväksyttävää ja että ihmiset tajuaisivat sen olevan luonnollista ja että niin sen pitääkin mennä. Siis että kyllähän tuore äiti kiintyy kovasti vauvaansa (silloin kun kaikki on kunnossa). Ja kun se vaihe elämästä on niin lyhyt ja toisaalta niin haavoittuvainen, että yhteisön tuki ja ymmärrys ei ois ehkä liikaa pyydetty ja toisaalta kallisarvoista.
Ei toisen ihmisen muuttunutta, erilaista tilannetta ymmärrä ennen kuin itse on samanlaisessa tilanteessa. Muuten tulee herkästi "outoja" kommentteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en niinkään kyseenalaista etteikö äitiys olisi rankkaa. Mutta niistä lapsen ensimmäisistä pottareissuista yms puhumisen vois jättää pois. Eikö niistä voisi sitten puhua joko toisen äidin kanssa tai jonkun kanssa, joka jostain syystä on kiinnostunut eritteisiin liittyvistä tarinoista. Lapsettomana on vaikea kommentoida kun joku selittää yli-innostuneena minkä väristä tavaraa milloinkin on lapsen vaipoissa. Minulla on kotieläimiä, mutta ei tulisi mieleenkään puhua niiden sisäsiisteydestä tai sen puutteesta kenellekään. Muutoin lapsista silloin tällöin puhuminen ei ole maailmaani kaatanut. Jotkut vain yliarvioivat tuollaisten tarinoiden kiinnostavuuden, kun niitä kuuntelee ulkopuolelta.
Vierailija kirjoitti:
Niin, pitäisi varmaan kasvattaa paksumpi nahka ja eihän tän mikään yllätys pitäis olla. Varmaan kaikkeen voi sanoa näin ja kyllä mä nää piikittelyt kestänkin, ei siinä mitään, halusin vaan ottaa asian täällä keskusteluun.
Tuskin he sitä piikittelyksi tarkoittavat. Todennäköisesti ajattelevat noin, eihän heillä ole kokemusta todellisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en niinkään kyseenalaista etteikö äitiys olisi rankkaa. Mutta niistä lapsen ensimmäisistä pottareissuista yms puhumisen vois jättää pois. Eikö niistä voisi sitten puhua joko toisen äidin kanssa tai jonkun kanssa, joka jostain syystä on kiinnostunut eritteisiin liittyvistä tarinoista. Lapsettomana on vaikea kommentoida kun joku selittää yli-innostuneena minkä väristä tavaraa milloinkin on lapsen vaipoissa. Minulla on kotieläimiä, mutta ei tulisi mieleenkään puhua niiden sisäsiisteydestä tai sen puutteesta kenellekään. Muutoin lapsista silloin tällöin puhuminen ei ole maailmaani kaatanut. Jotkut vain yliarvioivat tuollaisten tarinoiden kiinnostavuuden, kun niitä kuuntelee ulkopuolelta.
Tämä on hassua, en ole ikinä, siis koskaan, tavannut äitiä joka selittäisi kysymättä millaista tavaraa hänen lapsensa kakka on. Olen puolella korvalla jopa kuunnellut äitien keskusteluja, toki jos puhutaan yleisesti vauvojen ummetuksesta jne. Voi joku mainita että on maha ollut kovalla. Mutta että kysymättä jokatoinen äiti alkaisi kuvailla kaikille ihmisille vuoronperään lapsen ulosteen koostumusta... Vain elokuvissa ja silloinkin komediassa.
Mulle näytettiin kerran kuva lapsen ripulivaipasta, piti olla hauska juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle näytettiin kerran kuva lapsen ripulivaipasta, piti olla hauska juttu.
Samoin, meinasi oksennus lentää. En voi muutenkaan sietää tuollaisia epänaisellisia "ronskeja" naisia. Jotenkin todella ällöttävää monella tapaa. Kyllä näitä ulosteäitejäkin on olemassa, heidän pitäisi kommunikoida vain ja ainoastaan keskenään ja jättää muut rauhaan.
Alue: Aihe vapaa
Painajaismainen äiti. Puhuu lapsestaan. En haluaisi olla tekemisissä, vaikka olisi omia lapsia. Jos lapsen hankkii, se pitää kärsiä puhumatta siitä.