Lue keskustelun säännöt.
Ystävien "konmaritus"
24.05.2018 |
http://www.lily.fi/blogit/sparks-k/mina-en-ole-roska-talta-tuntuu-tulla…
Mitä mieltä olette tästä? Mä olen elämäni aikana lopettanut yhteydenpidon kahteen kaveriin, jotka imivät musta aina kaiken energian. Jätin vain pikkuhiljaa yhteydenpidon ja keksin jossain vaiheessa tekosyitä miksi en ehdi tavata. Hiljattain puhuin suuni puhtaaksi anoppipuolen kanssa ja tämän jälkeen elämänlaatuni koheni 100%.
Blogisti koki todella tylsällä tavalla koulukiusaamisen kaltaisen hylkäämisen ja kuulostaa aivan uskomattomalta, että aikuiset naiset käyttäytyvat tuolla tavalla. Mutta kuitenkin mulle tulee mieleen sekin pointti ettei kaikkien kanssa tarvitse olla kaveri ja se peiliinkatsominen itse kullekin tekisi ihan hyvää. Tässä keississä saatiin kuulla vain toisen osapuolen tarina.
Voin kertoa, että jatkuvasti itsestään puhuva ihminen käy todella raskaaksi. Ihminen joka kääntää kaiken keskustelun aina itseensä eikä ikinä ole aidosti kiinnostunut siitä mitä toiselle kuuluu. Jos ihminen on aina ollut sellainen eikä vain tajua ettei se ole normaalia käytöstä.
Mun anoppipuoli on meidän tuntemisen aikana kohdannut kaksi vanhan ystävänsä hylkäämistä. Nämä ystävättäret olivat sanoneet suoraan, että nyt riitti. Ja anoppipuoli marttyyrina ihmettelee miksi hänelle aina käy näin eikä näe itsessään mitään vikaa. Ja nyt sitten mullekin tuli kertakaikkiaan mitta täyteen tätä ahdistavaa ihmistä ja seurauksena välit poikki sekä anoppipuoleen ja appiukkoon. Mä olen se huonostikäyttäytyvä kusipää ja anoppipuoli kuulemma itkeskelee kohtaloaan, että eihän hän ikinä ole mitään sanomaani tarkoittanut. No voin kertoa ettei kiinnosta enää. Mulla on niin ihania ihmisiä ympärilläni joiden kanssa tehdään palveluksia vuorotellen, ollaan aidosti kiinnostuneita tekemisistämme etten todellakaan uhraa elämästäni enää yhtään hetkeä huonoihin ihmissuhteisiin.
Mitä mieltä olette - onko huonoja ihmissuhteita pakko sietää?
Kommentit (3)
Mun mielestä kaverisuhteissa ei kannata roikkua epätoivon vimmalla sen paremmin kuin seurustelusuhteissakaan. Kipeäähän se tekee tulla torjutuksi, mutta miksi tuhlata omaa ja niiden muiden aikaa suhteeseen, joka ei ole molemminpuolin toimiva ja vastavuoroinen? Nykyisin ajattelen, että laatu ennen määrää, enkä anna enää kenenkään kävellä ylitseni.
Olen oppinut, etten ole persoonana ilmeisesti sieltä tavanomaisimmasta päästä ja siksi harva kokee kanssani yhteyttä ja minä harvojen. Se ei kuitenkaan tee minusta huonoa ihmistä, vaan minun on vain etsittävä enemmän kuin monien muiden löytääkseni ne ihmiset, joiden kanssa voin solmia hyviä, toimivia ja iloa ja tyydytystä tuottavia suhteita. Olen siis vaativa, mutta tiedän kyllä kun kohtaan etsimäni. En ole pitänyt elämässäni ihmissuhteita, jotka ovat tuntuneet taakalta, vaan ollut mieluummin yksin. Mukana ovat säilyneet vain harvat ja valitut, mutta en kadu. Olen onnellinen näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin tosta blogikirjoituksesta saa kamalan yksipuolisen käsityksen tapahtuneesta. Mutta noin kai se aina meneekin, että toinen ei näe omaa osuutta asiaan. Minä olen menettänyt läheisiä, rakkaita sukulaisia useita ja olenkin päättänyt, että elämä on aivan liian lyhyt tuhlattavaksi väärien ihmisten seurassa. En ymmärrä miksi näin ei saisi tehdä. Se tapa toki millä erkaantuminen tehdään, on toinen tietenkin. Blogisti koki huonoa kohtelua, mutta jos useamman kerran joutuu tällaisen kohteeksi, niin voisi ehkä ajatella missä meni vikaan. Tai sitten on vain sokea omalle urpoudelleen kaverisuhteissa. Tai yleensä.
Ei ihmissuhteita tarvitse vetää perässään kuin kivirekeä.