Lue keskustelun säännöt.
Opiskeluhaaveet + vaikea paniikkihäiriö ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Ahdistaa.
23.05.2018 |
Onko kokemuksia, miten voi koskaan selviytyä opiskeluista, kun on vaikea paniikkihäiriö ja sosiaalisten tilanteiden pelko? Tämä ei ole sellainen vaiva, joka menee harjoittelulla tai kokemuksella ohi. Olen kärsinyt kummastakin yli 20 vuotta ja tavallaan oppinut hyväksymään, että ne tulevat olemaan aina osa elämääni. Olen opiskellut ammattikoulussa pienemmässä ryhmässä, jossa muillakin oli eri diagnooseja. Selvisin niistä opinnoista ihan hyvin, koska minulla oli omia erityisjärjestelyitä, eikä tarvinut esim. esiintyä.
Olen alkanut viime aikoina harkita alan vaihtamista, mutta ahdistaa ihan hirveästi ajatus palaamisesta kouluun. Kouluajoista on kamalat traumat paniikkihäiriön ja sosiaalisten tilanteiden pelon takia. Yhteen aikaan en puhunut sanaakaan koulussa muutamaan vuoteen. Olin kyllä hyvä koulussa ja yläasteella keskiarvoni oli vielä 9. Olin kiinnostunut monista aineista. Lukioaikana sairastuin masennukseen ja lintsasin suurin piirtein puolet kouluajasta enkä jaksanut lukea kertaakaan kokeisiin. Lukion jälkeen pidin muutaman välivuoden ennen ammattikouluun menoa.
Yritin nyt lyhesti selostaa taustaani. Uskaltaako tällaisella historialla harkitakaan opiskeluja? Olen ajatellut varsinkin jotain korkeakouluopintoja, mutta se taitaa olla tuhoon tuomittu ajatus. Olen kuullut, että siellä opiskelu on enimmäkseen ryhmätöitä ja esitelmiä.
Tällä hetkellä syön vain Propralia, mutta se ei auta pahimmissa tilanteissa. En pystyisi esiintymään edes rauhoittavien lääkkeiden voimin. SSRI-lääkityksen lopetin muutama vuosi sitten.
Tätä kirjoittaessani tajusin itsekin, että on varmaan parempi unohtaa ajatukset opiskeluista kokonaan. :( Ahdistaa ihan HIRVEÄSTI tämä tilanteeni. Ei kai tässä voi muuta kuin unohtaa opiskelut kokonaan. Aloitan silti tämän keskustelun, jos löytäisi vaikka vertaistukea.
Kommentit (22)
Eli sulla ei ole edes lääkitys kunnossa? Kannattaisi käydä lääkärissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parantumisen avaimet ovat omissa käsissäsi.
Mikä ala? Aika harvassa on ne työpaikat, jossa saa tehdä hommia ihan yksin.
Ota asia kerrallaan. Varmasti saat omanlaiset järjestelyt tähänkin opiskeluun. Ennen oli ennen ja nyt on nyt.
Onnea vaihdokseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun elämään on kuulunut vahvasti päihteet johtuen ahdistuksesta ja pelkotiloista. Ihan kaikkee ei siis kannata ottaa mitä tarjotaan. Vaikeet jutut tulisi oikeesti käsitellä, myönnän... Elämä on ollu yhtä vuoristorataa. 💉💊
Kyllä sulle varmasti löytyisi joku sopivan itsenäinen opintopolku, ja ehkä erityisjärjestelyjäkin. Ei nyt ehkä mitään tradenomilinjaa kannata ottaa.
Mutta työelämä sitten asia erikseen. Kun mullakin on vaikeaa saada työtä ja hyväksyntää, vaikka olen ihan vaan diagnoositon ja lääkkeetön introvertti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällä hetkellä lääkitykseni ei varmaan ole kunnossa. Se on ihan totta. Lopetin ssri:t muutama vuosi sitten. Ennen kävin psykiatrian poliklinikalla juttelemassa, mutta sielläkään en ole käynyt enää aikoihin. Elämässäni oli vähän tasaisempi vaihe, mutta ehkä lopetin liian aikaisin.
Pelkoni johtuu varmaan eniten koulukiusaamiskokemuksistani, vaikka en usko sen olevan ainoa syy. Olen muutenkin ollut lapsesta asti ujo ja hiljainen ihminen. Paniikkihäiriön ja sosiaalisten tilanteiden pelon sain yläasteelle siirryttäessä.
ap.
Miksi yhteiskunnan kannattaisi kouluttaa sinua uudelle alalle, jos et edes selviä opinnoistasi. Työelämä on vielä paljon vaativampaa kuin opiskelu, joten tuskin selviäisit työelämän vaatimuksista. Yhteiskunnan kannalta ei siis ole mitään järkeä kouluttaa sinua turhaan.
Siksi minäkin kysyn, että mitä hoitoa olet saanut? Ja mistä nuo häiriöt johtuvat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä unohda opiskeluita. Onko sulla jonkinlainen hoitokontakti? Jos vielä puhuisit näistä peloistasi ja voisitte vielä yhdessä miettiä ja kokeilla jotakin muuta lääkettä. Toiseksi tässä digitalisaatiossa on se hyvä puoli meille jännittäjille, että halutessaan suurimman osan opinnoista voi tehdä itsenäisesti verkossa, useammalla alalla. Esim. yliopiston kautta voi pyrkiä vaikka avoimen kautta sisään ja tehdä suurimman osan hommista jo itsenäisesti. Kaikenlaiset kielikurssit voi käsittääkseni saada korvatuksi, jos riittävän kielitaidon pystyy osoittamaan. Sitten AMK:ssa on hyvin paljon lisääntynyt erilaiset monimuotoopinot. Eli läsnäolo-opetusta voi olla vain muutaman viikon välein.
Olet väärässä siinä ettei altistus auttaisi- itse asiassa se on ainoa joka auttaa. Lääkkeitä saat niellä loppuikäsi jos tahdot, samoin veivata vanhaa levyä koulukiusaamisuhriudesta.
Jos haluat tehdä jotain muuta kuin vinkua, hae apua Jos et halua, ole hiljaa.
Kyllästyttää nämä koko elämänsä turhaan pilaavat vonkujat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä opetan avoimessa yliopistossa. Koko 25 op kokonaisuus on verkkokursseja. Jos joku kertoo vaikeasta elämäntilanteesta ja/ tai sairaudesta, annan aina kursseillani lisäaikaa. Ehkä joku tällainen opiskelu sopisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti kannattaa hakea opiskelemaan sitä mikä kiinnostaa. Oppilaitoksissa on terveydenhoitaja ja psykologi joiden luokse voi mennä jos tulee vaikea tilanne. Varmasti joku vertaistukiryhmä voisi löytyä, et ole yksin. Pienin askelin omia resursseja kuunnellen. Mitäs jos paniikkikohtauksia ei enää tulekaan. Selviät voittajana ja saat voimaa jatkaa. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Älä unohda opiskeluita. Onko sulla jonkinlainen hoitokontakti? Jos vielä puhuisit näistä peloistasi ja voisitte vielä yhdessä miettiä ja kokeilla jotakin muuta lääkettä. Toiseksi tässä digitalisaatiossa on se hyvä puoli meille jännittäjille, että halutessaan suurimman osan opinnoista voi tehdä itsenäisesti verkossa, useammalla alalla. Esim. yliopiston kautta voi pyrkiä vaikka avoimen kautta sisään ja tehdä suurimman osan hommista jo itsenäisesti. Kaikenlaiset kielikurssit voi käsittääkseni saada korvatuksi, jos riittävän kielitaidon pystyy osoittamaan. Sitten AMK:ssa on hyvin paljon lisääntynyt erilaiset monimuotoopinot. Eli läsnäolo-opetusta voi olla vain muutaman viikon välein.
Lisäyksenä vielä, että tottakai elämä on haastavampaa, kun on erilaisia pelkoja. Mutta ne voi yrittää kääntää myös vahvuudeksi. Kehittää itseään ja osaamistaan niin, että elämästä saa muokattua itselleen sopivaa. Esim. etsii itselleen parhaimman tavan opiskella ja sen jälkeen sellaisen työn, joka soveltuu itselle. Ei tietystikään ole helppoa mutta kyllä se on mahdollista.
Aloita helpolla, suorita avoimen puolen opintoja verkossa. Jos niiden jälkeen tuntuu, että tämä ala oikeasti kiinnostaa, niin silloin osa tutkinnosta on jo hoidettu pois alta. Onko nykyisessä tutkinnossasi jotain samaa, voisitko mennä aikuisopiskelijoiden linjalle, jossa läsnäoloa on vähemmän?
Suosittelen myös lääkärillä käyntiä ja lääkityksestä keskustelua. Jos terapia on yhtään sinun juttusi, niin sinne. Kelan tukemasta psykoterapiasta saisit opiskeluaikana tukea ja myös eväitä myöhempään elämään.
On hyvä, että tiedostat omat sairautesi ja olet hyväksynyt elämän niiden kanssa, mutta toivon, ettet antaisi niiden määritellä itseäsi ja sitä mitä voit tehdä.
Minulla meni AMK-tutkinnon saaminen vähän pidempää reittiä, puolitoista vuotta tuli tutkintoaikaan lisää, mutta se oli mielestäni ihan hyvin. Diagnooseja pari, vaikea paniikkihäiriö, masennus, ahdistuneisuushäiriö ja joku, mitä lääkäri kutsui psykoottiseksi mielialahäiriöksi. Terapia ja lääkkeet auttoivat.
Uskoisin selviäväni opiskeluista, jos saisi jotain "erityistukea" tai ei tarvisi esitelmöidä. Olen selvinnyt tähänkin asti erityisjärjestelyiden turvin, mutta en tiedä, onko sellaiset mahdollisia joka paikassa.
Työelämästäkin on kokemusta. Olen työelämässä tälläkin hetkellä. Ala on sellainen, jossa pärjään ja joka on suurimmaksi osaksi aika itsenäistä. Jollain tavalla pärjään muutenkin töissä paremmin kuin koulussa. En joudu siellä kaikkein eniten pelkäämiini tilanteisiin. Ehkä näin ahdistuksessani annoin itsestäni väärän kuvan, mutta en koe olevani mitenkään uhriutunut. En myöskään vihaa ihmisiä enkä halua kartella heitä.
Ehkä joku oppisopimuskoulutus voisi olla sopiva vaihtoehto tai sitten joku tuollainen itsenäistäkin opiskelua sisältävä muoto.
ap.
Pelkät lääkkeet ei toimi, jos ei lisäksi altista itseään.
Sinuna pyrkisin opiskelemaan. Minulla on samantyylistä historiaa (tosin ei yhtä vakavaa) kuin sinulla, mutta pyrin suhtautumaan paniikkioireiluuni kuten kuten sanonnassa "parempi sairastaa mersun ratissa kuin veneen alla". Eli olen hyväksynyt että mulla on aina tiettyjä ongelmia sosiaalisten juttujen suhteen, mutta yritän silti elää omaa elämääni ja etsin uusia juttuja. Paikalleen jääminen tarkottaisi veneen alle jäämistä ja ei se sairaus siitä paranisi. Eli auttaisiko että koska olet hyväksynyt sairautesi, niin voisit silti tehdä jotain kivaa sen vastapainoksi?
Toki jokaisen tapaus on erilainen ja en väheksy haasteitasi. Sairaudestasi huolimatta sinulla on oikeus haluta ja pyrkiä kohti parempaa elämää, vaikka sairaudesta ei parantuisikaan.
Tsemppiä mitä ikinä valitsetkin.
Oksi ajattelet, ettei kannata yrittää hoitaa itseään kuntoon?