Suomalainen kotiruoka ja elämäntavat
Perunaa, pastaa, kastiketta, "liha"palloja, -pyöryköitä, -pihvejä, kinkkua, makkaraa, jauhe"lihaa" jne...
Ja sitten karkkipäivä. Pieni pussi karkkia vai päivä ahmimista. Karkkia, sipsiä, suklaata jne...
Kun tulee töistä kotiin TV:n/koneen ääreen.
Vähän liikuntaa, ei välttämättä ollenkaan harrastuksia.
Katukuvassa lihavia aikuisia ja lapsia.
Terveys kärsii. Ylipaino yleistyy.
Miksi mitään ei tehdä?
Kommentit (14)
Hyvä kysymys.
Kiitos aloituksesta.
Pitäisi tehdä se kuuluisa elämäntaparemontti, jos perheissä noin eletään.
Ei sillä kotiruualla ennenkään ole lihottu. 70-luvun ruokavalio oli pääosin perunaa ja lihakastikkeita.
Kyllä se on pikaruokakulttuuri ja jatkuva napostelu. Vähentynyt arkiliikunta siihen päälle.
Joo, minäkin söin lapsuudessani 60- ja 70-luvuilla silloista suomalaista kotiruokaa, joka oli juuri kuvaamasi kaltaista, ja lihoin ihan sillä vaan. Ei tarvittu karkkipäivää edes; tosin lauantaisin meillä leivottiin aina pullaa. Mutta noin yleisesti riitti että oli ruoka-aikaan kotona, kyllä sillä jo lihoi. Ruoka oli suunniteltu raskasta maataloustyötä tekeville, ei lukutoukalle koululaiselle. Maukasta se kyllä oli.
Vierailija kirjoitti:
Joo, minäkin söin lapsuudessani 60- ja 70-luvuilla silloista suomalaista kotiruokaa, joka oli juuri kuvaamasi kaltaista, ja lihoin ihan sillä vaan. Ei tarvittu karkkipäivää edes; tosin lauantaisin meillä leivottiin aina pullaa. Mutta noin yleisesti riitti että oli ruoka-aikaan kotona, kyllä sillä jo lihoi. Ruoka oli suunniteltu raskasta maataloustyötä tekeville, ei lukutoukalle koululaiselle. Maukasta se kyllä oli.
Mäkin söin lapsuudessani 80- ja 90-luvuilla suomalaista kotiruokaa, enkä lihonut. En ollut kovin liikunnallinen, en tehnyt raskasta maataloustyötä, vaan olin lukutoukka ja herkkusuu.
Onko muka monellakin vielä se käsitys, että "kotiruoka", jolla tarkoitetaan usein juurikin nakkikastiketta, perunamuusia, kalapuikkoja, lihapullia, makaronia ym., olisi terveellistä ja hyvää ruokaa?
Vierailija kirjoitti:
Ei sillä kotiruualla ennenkään ole lihottu. 70-luvun ruokavalio oli pääosin perunaa ja lihakastikkeita.
Kyllä se on pikaruokakulttuuri ja jatkuva napostelu. Vähentynyt arkiliikunta siihen päälle.
Tämä juuri on ongelma. Maailma on muuttunut. Työ on muuttunut. Fyysinen työ tilan töissä kuluttaa enemmän kuin nykyinen istumatyö. Ennen ei myöskään eletty yhtä pitkään kuin nyt. Siihen toki monia syitä. Mainitsemasi asiat vaikuttavat toki myös.
Muistakaa hyvät ihmiset sellainen juttu, että vaikka et lihoisi jostain ruokavaliosta, ei tarkoita sitä että olisit terve. Miksi tämä on niin vaikea asia.
Eihän kukaan kotiruualla liho, jos se kuuluisa kotiruoka on muuta kuin pelkkää pastaa, nuudelia, perunaa ja lihaa ilman kasvikunnan tuotteita.
Eikä liho, jos viitsii muutakin tehdä kuin erinäisillä koneilla istua.
Karkkipäivää en ole ymmärtänyt koskaan; minulla ei sellaista ollut eikä ole lapsellanikaan (10v.), koska emme ole persoja makealle.
Jos joskus tekee mieli jotakin namia, se ostetaan. Ja syödään.
Eikä lihota.
Kannattaisi ryhtyä kasvispainotteiseen ruokavalioon, vaikkei täysin kasvissyöjäksi muuttuisi.
Se auttaa paljon, jos on lihavuuteen taipuvaista sorttia.
Auttaisi jo paljon jos jokainen löytäisi oikeasti mieleisen tavan harrastaa liikuntaa, ulkoilla tai olla jollain tavalla aktiivinen. Ei sen tarvitse olla sitä kuntosalilla käyntiä 3 x viikossa, vaan jotain mikä saa juuri sinut liikkeelle ja mistä nautit. Sienestys, kalastus tai lintujen bongaus käy ihan hyvin. Pääasia että olisi jotain aktivoivaa :) Ehdottomasti liikuntaharrastus lisäksi olisi vain ja ainoastaan hyvä asia, mutta jos se tuntuu vastenmieliseltä, niin sitten jotain muuta aktivoivaa!
Vegaanina meidän perhe on porskuttanut nyt vuodenpäivät. Tulos: kolesteroliarvot tippuivat miehellä, mun anemia helpotti ja lapset (8 ja 10v) vieroitettiin sokerikoukusta. Toki juhlapäivinä saavat makeaa tai pullot limsaa mutta semmonen yletön mässääminen on jäänyt; lapset itsekkin sanovat että ei tee mieli.
Miinuspuoli: ihmisten ymmärtämättömyys; ei, emme ole ituhippejä, lapset syövät koulussa normiruuan. Emme elä pelkillä appelsiineilla ja ei, kasvavakaan lapsi ei tarvitse lehmänmaitoa. Lapsia kiusattiin aluksi mutta nyt se on laantunut.
Minusta kotiruoka on kotona valmistettua ruokaa. Kotiruoka ei ole automaattinen synonyymi millekään läskisoosille ja makaronille, vaan se voi olla lohikeittoa, ruokaisaa kanasalaattia tai marjarahkaa takapihan mansikoista. Pääasia, että se on itse valmistettua, eikä teollinen käsittely ole vienyt siitä kaikkia ravinteita.
Minä luulen, että merkittävimpiä ylipainon syitä ovat passiivisuus ja ruokavalion köyhtyminen. Ei täällä enää kukaan ole kymmentä tuntia päivässä pellolla töissä kuluttaen 3000-4000 kaloria päivässä, edes pyykkien peseminen ei polta läheskään niin paljoa kaloreita kuin joitain vuosikymmeniä sitten.
Isoäitini kertoi aina, että hänen nuoruudessaan Jaffaa sai pienessä pullossa ja silloinkin se oli harvinaista herkkua, joka jaettiin sisarusten kesken. Tänä päivänä teinien lisäksi myös nuoret aikuiset ja aikuisetkin lillittävät energiajuomia jopa puoli litraa päivässä, ja etenkin nuorten kohdalla se tölkki korvaa normaalin aterian.
Ennen leipä ei ollut huokoista pullamössöä, vaan haastavampaa syötävää. Siinä oli myös enemmän ravintoaineita, mutta koska pullamössöjauho säilyi pidempään, valkoinen leipä kasvatti suosiotaan ollessaan vielä uusi juttu.
Aktiivisuus on muuttunut, ravinto on muuttunut. Asiaa ei yhtään auta se, että esim. äitejä haukutaan ilonpilaajiksi, nat-seiksi ja vaikka miksi, jos ovat tarkkoja jälkikasvunsa ruokavaliosta.
Ennen oli kaikilla sellaista jatkuvaa pientä aktiivisuutta ja juuri se on se, joka pitää aineenvaihdunnan käynnissä. Ilman sitä alkaa rasva kertyä, eikä siihen auta yleensä edes ne pari-kolme viikottaista jumppaa, kun muuten lähinnä istua möllötetään.
Esim. meidän perheessä 70-80-luvulla elämä oli ihan toisenlaista kuin nykyperheissä. Äitini kulki töissä bussilla, pysäkille oli reipas 500 m, töissä hän oli toimistossa, jossa hänen piti kiikuttaa papereita milloin minnekin puolelle taloa ja kulkea portaita toiseen kerrokseen. Syömään hän käveli pari sataa metriä lounasruokalaan ja töiden päätyttyä ensin kauppaan ja bussilta kotiin. Hän teki ruuan ja tiskasi, illalla kävi kävelyllä ja kerran viikossa jumpassa. Iltaisin hän neuloi, ompeli, pyykkäsi, leipoi, oli siis enimmän osan ajasta liikkeellä tai seisoi.
Isä oli TVH:n työnjohtaja ja käveli työmaalla kymmenenkin kilometriä päivässä. Iltaisin pilkkoi ja kantoi puita, lämmitti uuneja, teki lumitöitä ja pihatöitä, korjasi piharakennuksia, teki remonttia, pyöräili. Viikonloppuisin teki metsätöitä ja risusavottaa, perunamaata, kasvimaata.
Me lapset kuljettiin pyörällä, kävellen tai hiihtäen kaikki matkat; kouluun 2 km, kirjastoon, harrastuksiin, kavereille. Paljon oltiin ulkona, hiihdettiin ja luisteltiin, kesät uida pulikoitiin järvessä, hypättiin ruutua ja narua ja twistattiin, rakennettiin majoja, retkeiltiin.
Herkkuja syötiin harvoin, limsaa sai ehkä kerran kuukaudessa, pienen karkkirasian kerran viikossa. Ja ei ne jauhelihakastikkeet olleet kovin lihaisia, meilläkin 5 hengen perheelle tehtiin iso satsi kastiketta ja siihen laitettiin jauhelihaa 300 g, sama juttu kaikkien ruokien kanssa. Ja usein syötiin esim. ruskeaa kastiketta ilman mitään sattumia perunoiden kanssa ja kesällä joka päivä uusia perunoita voin kanssa, aikuiset söi silliä ja lapsilla oli makkaraviipale leivän päällä. Oikeasti lihaa syötiin paljon vähemmän kuin nykyään.
Minua pidetäänkin nykyään melko outona, kun meillä ei ole tiskikonetta, vaan tiskaan käsin. Pyrin liikkumaan mahdollisimman paljon vaikka ihan pientäkin liikuntaa, se on aina parempi kuin istuminen. Ruokavalioltanin olen vegaani, kuten koko perheemme. Ei ole ylipainoa kellään.
Vierailija kirjoitti:
Eihän kukaan kotiruualla liho, jos se kuuluisa kotiruoka on muuta kuin pelkkää pastaa, nuudelia, perunaa ja lihaa ilman kasvikunnan tuotteita.
Eikä liho, jos viitsii muutakin tehdä kuin erinäisillä koneilla istua.
Karkkipäivää en ole ymmärtänyt koskaan; minulla ei sellaista ollut eikä ole lapsellanikaan (10v.), koska emme ole persoja makealle.
Jos joskus tekee mieli jotakin namia, se ostetaan. Ja syödään.
Eikä lihota.
Kannattaisi ryhtyä kasvispainotteiseen ruokavalioon, vaikkei täysin kasvissyöjäksi muuttuisi.
Se auttaa paljon, jos on lihavuuteen taipuvaista sorttia.
Olin 90-luvulla n.2 vuotta kasvissyöjänä. Seuraus, lihoin 20kg. Huom! En syönyt pastoja,nuudeleita,hampurilaisia,makeisia,limsoja jne... , vaan paljon perunaa,leipää (ruisleipä itsetehty),tärkkelyspitoisia juureksia mm. Jätin ed.mainitut ja siirryin takaisin sekasyöjäksi, ja kas kummaa,paino normalisoitui!
Kuule, pääset helpommalla, jos et ota toisten taakkoja kannettavaksesi.