Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen 40-vuotias ja äitini seurassa taannun teini-ikäiseksi.
21.05.2018 |
Ihan omituista. Tarkoitan teini-ikäisellä sitä, että olen siinä tunnetilassa mikä minulla oli joskus 17-vuotiaana. Mieskin on sanonut, että muutun ihan eri ihmiseksi kun vierailemme lapsuudenkodissani. En pysty äidilleni puhumaan normaalin vapautuneesti tunteistani, elämästäni, oikeastaan mistään. Ns. keskustelumme ovat sitä, että äitini puhuu ja minä kuuntelen. En vain pysty jostain syystä käymään normaalia keskustelua hänen kanssaan, olen jatkuvasti jotenkin puolustuskannalla. Olen normaalisti hyvin kärsivällinen ja kaikkien kanssa toimeentuleva ihminen, mutta hänen kohdallaan minulla kiehahtaa välittömästi. Saatan sanoa riitojen aikana hänelle kamalia asioita mitä en tarkoita ja kadun, mutta en vain pysty pyytämään anteeksi. Ei hänkään kyllä koskaan ole anteeksi pyytänyt minulta mitään asiaa.
Minua myös väsyttää äitini katkeruus, vanhojen asioiden vatvominen ja se, että hän jaksaa loputtomasti etsiä joka tilanteeseen syyllisen jostain muusta ihmisestä.
Silti minua surettaa että en pysty keskustelemaan hänen kanssaan ja olemaan oma itseni. Vikaa on myös minussa. Olen miettinyt miksi olen niin anteeksiantamaton juuri omaa äitiäni kohtaan, enkä pysty olemaan hänen edessään se aikuinen ihminen mikä oikeasti olen.
Kommentit (33)
Odotatko ystäviesi pyytävän sinulta anteeksi? Jos odotat, mutta äidiltäsi et pysty vaatimaan samaa, koska hän, niin syyllinen on äitisi. Kuten aina, koska on ENSIN ollut se aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko miehesi ylikävelevää sorttia vai onko suhteenne perusta tasa-arvoinen? Vai oletko sinä sellainen luuserin hoivaaja?
Vierailija kirjoitti:
Äitisi on mulkku, siitä se vaan johtuu. Etkä ole vielä käsittänyt asiaa.
Kun olisikin mulkku. Olisi niin paljon helpompaa. Mutta ei ole. Hankala persoona on kyllä. Minusta tuntuu, että olen itse myös se mulkku, joka ei pysty aikuistumaan. Äitini ihan selvästi sentään yrittää, mutta en pysty vastaanottamaan mitään hänen lähestymisyrityksiään. Ap
Vierailija kirjoitti:
Odotatko ystäviesi pyytävän sinulta anteeksi? Jos odotat, mutta äidiltäsi et pysty vaatimaan samaa, koska hän, niin syyllinen on äitisi. Kuten aina, koska on ENSIN ollut se aikuinen.
Älä ota enempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitisi on mulkku, siitä se vaan johtuu. Etkä ole vielä käsittänyt asiaa.
Kun olisikin mulkku. Olisi niin paljon helpompaa. Mutta ei ole. Hankala persoona on kyllä. Minusta tuntuu, että olen itse myös se mulkku, joka ei pysty aikuistumaan. Äitini ihan selvästi sentään yrittää, mutta en pysty vastaanottamaan mitään hänen lähestymisyrityksiään. Ap
No ei kaikkien hankalien persoonien kanssa tarvitse yrittääkään tulla toimeen. Jos yritys loppuu siihen, että olet oma itsesi, niin älä sotke sitä yrittämiseen. Ulkokultaisuutta se vaan on. Velvollisuus. Pskat mä oisin ainakin siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotatko ystäviesi pyytävän sinulta anteeksi? Jos odotat, mutta äidiltäsi et pysty vaatimaan samaa, koska hän, niin syyllinen on äitisi. Kuten aina, koska on ENSIN ollut se aikuinen.
Älä ota enempää.
Ota mitä? Kantaa sun tyhmiin kommentteihisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitisi on mulkku, siitä se vaan johtuu. Etkä ole vielä käsittänyt asiaa.
Kun olisikin mulkku. Olisi niin paljon helpompaa. Mutta ei ole. Hankala persoona on kyllä. Minusta tuntuu, että olen itse myös se mulkku, joka ei pysty aikuistumaan. Äitini ihan selvästi sentään yrittää, mutta en pysty vastaanottamaan mitään hänen lähestymisyrityksiään. Ap
No ei kaikkien hankalien persoonien kanssa tarvitse yrittääkään tulla toimeen. Jos yritys loppuu siihen, että olet oma itsesi, niin älä sotke sitä yrittämiseen. Ulkokultaisuutta se vaan on. Velvollisuus. Pskat mä oisin ainakin siitä.
Kun en pysty olemaan oma itseni äitini kanssa. Mua itseäni häiritsee tämä kynnys olla oma itseni ja puhua hänelle normaalisti. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko miehesi ylikävelevää sorttia vai onko suhteenne perusta tasa-arvoinen? Vai oletko sinä sellainen luuserin hoivaaja?
Ollaan tasa-arvoisia ja rakastetaan toisiamme. Mies ei ole luuseri. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitisi on mulkku, siitä se vaan johtuu. Etkä ole vielä käsittänyt asiaa.
Kun olisikin mulkku. Olisi niin paljon helpompaa. Mutta ei ole. Hankala persoona on kyllä. Minusta tuntuu, että olen itse myös se mulkku, joka ei pysty aikuistumaan. Äitini ihan selvästi sentään yrittää, mutta en pysty vastaanottamaan mitään hänen lähestymisyrityksiään. Ap
No ei kaikkien hankalien persoonien kanssa tarvitse yrittääkään tulla toimeen. Jos yritys loppuu siihen, että olet oma itsesi, niin älä sotke sitä yrittämiseen. Ulkokultaisuutta se vaan on. Velvollisuus. Pskat mä oisin ainakin siitä.
Kun en pysty olemaan oma itseni äitini kanssa. Mua itseäni häiritsee tämä kynnys olla oma itseni ja puhua hänelle normaalisti. Ap
Haluatko sitten suojella häntä joltain? Vaikuttaako hän onnettomalta, jos käyttäytyisit kuin aikuinen? Tai pelkäätkö, että hän uskoisi olevansa sitten jotenkin hankala?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitisi on mulkku, siitä se vaan johtuu. Etkä ole vielä käsittänyt asiaa.
Kun olisikin mulkku. Olisi niin paljon helpompaa. Mutta ei ole. Hankala persoona on kyllä. Minusta tuntuu, että olen itse myös se mulkku, joka ei pysty aikuistumaan. Äitini ihan selvästi sentään yrittää, mutta en pysty vastaanottamaan mitään hänen lähestymisyrityksiään. Ap
No ei kaikkien hankalien persoonien kanssa tarvitse yrittääkään tulla toimeen. Jos yritys loppuu siihen, että olet oma itsesi, niin älä sotke sitä yrittämiseen. Ulkokultaisuutta se vaan on. Velvollisuus. Pskat mä oisin ainakin siitä.
Kun en pysty olemaan oma itseni äitini kanssa. Mua itseäni häiritsee tämä kynnys olla oma itseni ja puhua hänelle normaalisti. Ap
Haluatko sitten suojella häntä joltain? Vaikuttaako hän onnettomalta, jos käyttäytyisit kuin aikuinen? Tai pelkäätkö, että hän uskoisi olevansa sitten jotenkin hankala?
Uskoisin että olisi onnellisempi jos olisin oma normi itseni enkä teinimäinen tuppisuu. Eli pystyisin puhumaan elämästäni ja ihan vaikka kysymään ruuanlaittoneuvoja ym. Sellaista peruskauraa mitä kai aika monella aikuisella naisella on äitinsä kanssa. Ap
Minulla on ihan sama! Olen 30 vuotias ja muiden aikuisten kanssa olen puhelias, hymyilevä, ystävällinen ja keksin juttua ihan mistä vaan: vaikka säästä! Jotenkin käy äitini sääliksi kun hänelle en osaa olla mukava ja sellainen sosiaalinen kuin muille ihmisille.. :( tappelimme todella paljon koko nuoruuteni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä sama. Kiehahdan äidin väärästä äänensävystäkin. Ikää minulla 39. Tuntuu, että äidin seurassa olen 13-vuotias.
Vältän äitini tapaamista. Mitä vähemmän sen kanssa on tekemisissä, sitä parempi mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisäinen teinisi on aina sisälläsi, mutta tulee ulos vain äitisi kanssa, ainakin toistaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ihan sama! Olen 30 vuotias ja muiden aikuisten kanssa olen puhelias, hymyilevä, ystävällinen ja keksin juttua ihan mistä vaan: vaikka säästä! Jotenkin käy äitini sääliksi kun hänelle en osaa olla mukava ja sellainen sosiaalinen kuin muille ihmisille.. :( tappelimme todella paljon koko nuoruuteni.
”Mukava” kuulla, että meitä on muitakin. Minulla oli muuten suht rauhallinen teini-ikä, mutta äidilleni kiukuttelin. En tiedä miksi hänelle on helpompi näyttää negatiivisia tunteita kuin muille, isääni kohtaan olen ihan erilainen ja hänelle en ole ikinä ollut ilkeä. Ap.
Itsellä oli sama ongelma kunnes ihan tietoisesti päätin, että alan kyselemään äidiltänikin kuulumisia ja käyttäytymään tapaamisissa vastavuoroisemmin ja huomaavaisemmin. Aluksi oli outoa ja kömpelöä, mutta nykyään meillä on paljon paremmat, avoimemmat välit. Usein on siis kyse vain tottumuksesta, jota kumpikaan osapuoli ei saa rikottua.
Sama täällä. Ikää 42. Äiti on kamala. Puhuu kuin lapselle, besserwisseröi ja salaan hältä suurimman osan asioista edelleen, koska en jaksa sitä sörkkimistä ja arvostelua. Suutun herkästi, olen henkinen teini hänen seurassaan. Isä on mukava, hänelle voi puhua kuin ihmiselle.
Meillä ei sentään taannuta huutamaan, mutta jokainen asia on jotenkin herkkä ja latautunut ja vetää joistain näkymättömistä rihmoista, joiden päissä on menneitä tunteita, odotuksia, muistoja, yhteisiä sukulaisia ja sensellaista. Ollaan samalla tavalla lahjakkaita ja vertailuksi menee jostain syystä. Viimeksi juteltiin omituisista kotiasuista ja niiden aiheuttamasta häpeästä, oli molemminpuoleista. :D
Mä en puhu äidilleni mistään, vaikka en koe itseäni teiniksi hänen kanssaan. Jos joku ihminen ärsyttää, ei se tarkoita, että olisin teini, vaan sitä, että se toinen vain on vit*upää. Minä keskustelen äitini kanssa aivan normaalisti, kun hän alkaa todella lapsellisesti huomautella asioista. Suuuttuisin sellaisesta aivan kenelle tahansa, mutta muita kohtaan en tuntenut velvollisuutta olla väleissä. Äitiä kohtaan jotenkin se olisi muka velvollisuus, ellet osaa nimetä selkeää syytä, miksi et ole tekemisissä äidin kanssa. Kuten tyyliin "hän on juoppo".
Mutta pääsin velvollisuudentunteen ylitse ja nykyisin en enää koskaan soittele ja jos hän soittaisi sanoisin varmaan vain, en halua jutella. Voin veikata, ettei toisessa päässä reagoi aikuinen, mutta luurin saa onneksi aina kiinni...
Alue: Aihe vapaa
Äitisi on mulkku, siitä se vaan johtuu. Etkä ole vielä käsittänyt asiaa.