Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä meidän suhteessamme on vikana?
21.05.2018 |
En edes tiedä, mistä aloittaisin, olen niin väsynyt jatkuvaan riitelyyn. Jo suhteemme alussa huomasin vuorovaikutuksessamme hankaluutta, jota selittelin itselleni oman tuolloisen elämäntilanteeni hankaluudella. Myöhemmin selitin asioita miehen omilla murheilla ja stressillä. Ongelmat kuitenkin jatkuvat edelleen, vaikka näennäisesti kaiken pitäis olla nyt hyvin.
Kiinnitin jo suhteen alussa huomiota siihen, että mieheni seura sai oloni usein ahdistuneeksi. Kuten jo yllä totesin, hain syytä siihen omista ongelmistani. Hiljattain olen huomannut, että mieheni katseet ja elekieli saa oloni kurjaksi. Hän ei katsele minua rakastavasti, vaan katseessa on (ilmeisesti aina ollutkin) vihaa/inhoa/ylimielisyyttä. Muistan ne harvat kerrat, kun hänen katseensa on herättänyt sisälläni hyviä ja kauniita tunteita. Ne kerrat voin laskea yhden käden sormilla.
Hänen elekielensä on hallitsevaa, vaikka sanomansa mukaan hän ei ole hallitseva luonne. Hän saa ryhtini romahtamaan ja pääni painumaan alas. Hän tuntuu kukoistavan noissa tilanteissa, mutta minulle tuo aiheuttaa pahaa oloa, epätasa-arvoisuuden tunnetta, sellaista tunnetta, että en ole arvostettu tai rakastettu. Tuntuu kuin hän olisi usein vihainen, vaikkei hän sitä suoraan näyttäisikään. Hän kuitenkin syyttää minua negatiivisuudesta, ja oikeastaan kaikista ongelmistammekin riitojen yhteydessä, jolloin syy hänen huonoon käyttäytymiseen löytyy poikkeuksetta minusta. Hän ei pyydä anteeksi tai ota vastuuta omista teoistaan tai sanoistaan. Riitojen päätyttyä oloni on usein hämmentynyt, syyllistynyt, ja täytyy myöntää, että viime aikoina jo muutoinkin koetuksella ollut itsetuntoni on ollut kovilla - tämä näkyy myös muilla elämän osa-alueilla.
Vikoja on itsessänikin ja sekä onni että onnettomuus tässä tilanteessa on se, etten ole itse alistuva luonne. Laitan kampoihin. Voimani vaan alkavat loppua. Toivoisin suhteen tuovan iloa ja turvaa, ei ahdistusta ja repiviä riitoja. En usko mieheni olevan paha tai tahtovan minulle pahaa. Joku tässä kuitenkin mättää. Keskustelu ei auta, olemme käyneet näitä keskusteluja väsymykseen saakka.
Mikä siis avuksi tässä tilanteessa?
Kommentit (13)
Suhteessanne on se vikana että olet takertunut sikaan.
Muut neuvonee mitä sialle pitää tehdä.
M
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten päädyitte yhteen? Oliko mitään tunteita mukana, kemiaa?
Mitäpä lottoaisit? Luehan tekstisi ja kuvittele, että se on ystäväsi ja hän kysyy sivulta neuvoa.
Vinkki: ei kannata olla ihmisen kanssa, josta tulee paha mieli.
Jos tuollainen käytös on jatkunut jo pitkään ja riitelyä on usein, niin tuskin tuo paremmaksi muuttuu -ehkä jopa pahemmaksi. Pariterapiaa voi toki kokeilla, mutta jotenkin tuntuu ettei miehesi tuosta muutu. Vaikka erot tuntuukin ehkä kurjalta, niin kannattaa kuitenkin tosissaan miettiä haluaako uhrata elämäänsä tuollaiseen ihmiseen ja suhteeseen.
Et sinä voi yksin tehdä suhdetta. Mies on mikä on eikä vaikuta kovin rakastavalta tai empaattiselta. Uskon, että voisit paremmin yksinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua ajatella eroa ensimmäisenä vaihtoehtona. Meillä on osin samanlaisia haaveita elämän suhteen, ja jos luopuisin hänestä, joutuisin ehkä luopumaan haaveistanikin. Emme ole kovin nuoria enää.
Joku kysyikin, oliko suhteen alussa kemiaa. Oli sitä hyppysellisen. Ensimmäisten viikojen jälkeen jokin kuitenkin dramaattisesti muuttui mieheni käytöksessä. Syytä siihenkin olen kysynyt, mutta vastausta en ole saanut. Toisinaan tuntuu, että hän on pettynyt minuun. Mutta jos on, miksi hän haluaa olla kanssani?
Tuskin saan täältä vastauksia kysymyksiini. Halusin ehkä vain jäsentää ajatuksiani. Ehkä minun on vain muututtava, kuten hän toivookin. Onhan hän omien sanojensa mukaan joutunut itsekin muuttumaan vuokseni.
-ap
Siis mitä ihmettä, suhde on ollut kurja ja ahdistava alusta saakka ja kemiaa oli hyppysellinen? Mitkä voivat olla elämässä sellaisia unelmia ettei niitä voi toteuttaa ilman noin ahdistavaa suhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vain "hyppysellinen kemiaa" - alussa - ja vielä mietit?
Saako kysyä mikä sai teidät yhteen, kun ainakin omalla kohdallani kemian osuus on hyvinkin merkittävä - seuraavaksi tulee fysiikka, romantiikka, ja lopuksi kaikki muu kuten talous, käytännön arki jne...
Kemiakin kun vaikuttaa olennaisella tavalla arkeen ja siis käytännössä kaikkeen...
Olen hitaasti lämpenevää sorttia ja muutoinkin sitä mieltä, että kestävät suhteet rakennetaan jonkin muun kuin huikaisevan kemian varaan. Ei ole kyse siitä ettenkö olisi rakastanut häntä, ja se rakkauskin pääsisi taas pintaan, jos nämä ongelmat saataisi ratkaistua.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko P. Viitala vai T. kokkönen
Voisitko luetella suhteenne positiivisia puolia? Itse lähtisin tuosta suhteesta alta aikayksikön, jos oloni olisi noin kurja. Ette ole tasavertainen pari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä ihmettä, suhde on ollut kurja ja ahdistava alusta saakka ja kemiaa oli hyppysellinen? Mitkä voivat olla elämässä sellaisia unelmia ettei niitä voi toteuttaa ilman noin ahdistavaa suhdetta.
Samaa mieltä. Et voi hyvin, mutta haluat silti olla suhteessa joka saa sinut voimaan pahoin. Oletko taloudellisesti riippuvainen hänestä?
Alue: Aihe vapaa
Ero.
Mies on henkisesti väkivaltainen.