Empatiavaje.

Kas, olenko ainoa jolla on empatiavajetta?

Oikeistolaiset saatte tulla kertomaan kuinka haluatte nöyryyttää ja riistää. Vasemmistolaiset tulkaa kertomaan kuinka rovion yllä hitaalla tulella käristyvä hallituksen jäsen ilahduttaisi silmää ja saisi sydämen laulamaan onnesta.

Jaa jaa, näyttää olevan niin että empatiaa löytyy kaikilta. Ainakin omasta mielestä. Kertokaa sitten naapurin tai pomon tai muun toisen ihmisen empatiavajeesta. Se kai on yleistä?

Pystyn tuntemaan empatiaa jossain määrin kaikkia kohtaan. Vaikka siten että ymmärrän miten toinen on jostain tietämätön tai välinpitämätön. Ymmärrän siis myös empatiakyvytöntä. En silti pidä sellaisesta ihmisestä enkä toivoisi hänelle valtaa.

Kun Margaret Thatcher ja Augusto Pinochet kuolivat, valitettavasti liian myöhään, olin aidosti ilahtunut ja soitin "Ding dong, Witch is dead" biisiä.

Minusta on omituista pitää itseään empatiakyvyttömänä. Normaalia olisi pitää itseään empaattisena, ja olla vaan huomaamatta, että empatia kohdistuu itsen kaltaisiin ihmisiin.

Minä esimerkiksi pidän itseäni empattisena. Esimerkiksi omassa, hyvin kilpailullisssa työyhteisössä i olen valmis auttamaan jokaista, joka kovasti yrittää, tekee töitä onnistumisensa eteen ja tulee apua pyytämään. Teen heidän etensä paljon ja tämä on ihan yleisesti tunnustettu tosiasia, tämmöisenä minut tunnetaan. Toisaalta olen sitä mieltä, että pitää yrittää ja olla valmis tekemään töitä ja pitää tulla pyytämään apua. Että jos et ole valmis tekemään niitä asioita, mitä ylennyksen saamiseksi vaaditaan, et ole oikeutettu ylennykseen, vaikka kuinka mangut. Ja jos et pyydä apuani, en sekoa asioihisi. Jos pyydät apua joltain muulta, jätän darwinin luonnonlait hoitamaan asiansa. Tämä ei välttämättä kaikkien mielestä ole kovin empaattista, ja tämmöisenäkin minut tunnetaan.