Miksi ihmiset luulevat, että puolison tuo elämään kohtalo eikä tietoinen valinta?

Koska AV-mammat eivät osaa miettiä noin monimutkaisesti tai ottaa vastuuta valinnoistaan.

Koska on sattumaa, että ihmiset kohtaavat. Oma puolisoni on toiselta mantereelta. Kesti 40 vuotta ennen kuin tapasimme ja pystyimme tietoisen valinnan tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Koska AV-mammat eivät osaa miettiä noin monimutkaisesti tai ottaa vastuuta valinnoistaan.

Vastaus se tuokin :D

Vierailija kirjoitti:

Koska on sattumaa, että ihmiset kohtaavat. Oma puolisoni on toiselta mantereelta. Kesti 40 vuotta ennen kuin tapasimme ja pystyimme tietoisen valinnan tekemään.

Tätä juuri tarkoitin. Kyseessä on aina tietoinen valinta. Omakin vaimo on toiselta mantereelta ja tavatessamme päätin kiinnostua hänestä.

Vierailija kirjoitti:

Koska on sattumaa, että ihmiset kohtaavat. Oma puolisoni on toiselta mantereelta. Kesti 40 vuotta ennen kuin tapasimme ja pystyimme tietoisen valinnan tekemään.

Sattumaa se nimenomaan on. Jo yksi pieni muutos omassa tai puolisoni historiassa olisi aiheuttanut sen, että emme olisi koskaan toisiamme edes nähneet. Jos esim. isäni olisi saanut viran X-kaupungissa eikä Y:ssä, en olisi nykyiseen parisuhteeseen koskaan päätynyt.

Sen vaan tietää kun sen kokee, vaikkei sitä millään tutkimuksilla pystyykään todistamaan.. Eikä tarvitse

Hävettää varmaan sanoa, että itse tietoisesti otin tuon ketkun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska on sattumaa, että ihmiset kohtaavat. Oma puolisoni on toiselta mantereelta. Kesti 40 vuotta ennen kuin tapasimme ja pystyimme tietoisen valinnan tekemään.

Tätä juuri tarkoitin. Kyseessä on aina tietoinen valinta. Omakin vaimo on toiselta mantereelta ja tavatessamme päätin kiinnostua hänestä.

Kohtalo oli se, että yleensä tapasit vaimosi. Eli molemmat on oikeassa, turhaa väitellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska on sattumaa, että ihmiset kohtaavat. Oma puolisoni on toiselta mantereelta. Kesti 40 vuotta ennen kuin tapasimme ja pystyimme tietoisen valinnan tekemään.

Tätä juuri tarkoitin. Kyseessä on aina tietoinen valinta. Omakin vaimo on toiselta mantereelta ja tavatessamme päätin kiinnostua hänestä.

Kohtalo oli se, että yleensä tapasit vaimosi. Eli molemmat on oikeassa, turhaa väitellä.

Eikö kohtalon sijaan voisi puhua sattumasta? Kohtalo on jotenkin niin dramaattinen ilmaisu.

Riippuu ihmisestä. Suurin osa taviksista valitsee mukavuusavioliiton, ihmisen kanssa joka on tietoisesti valittu. Sillä ei ole mitään tekemistä oikean rakkauden kanssa. En viitsi alkaa selittää enempää, koska olet niin tylsä ihminen että et kuitenkaan uskoisi. Mutta vihjaan, aito rakkaus kun kävelee eteesi, siinä menee jalat alta. Ja vaikka et "haluaisi" hänen kanssaan mitään, se vaan tapahtuu. Kaikki ihmiset eivät koe näitä rakkaustarinoita. Siksi en viitsi enempää kiusata sinua.

Vierailija kirjoitti:

Kohtalo oli se, että yleensä tapasit vaimosi. Eli molemmat on oikeassa, turhaa väitellä.

Se oli sattumaa, ei kohtalo. Meidän "ei ollut tarkoitus tavata" vaan me tapasimme sattumalta. Jos olisin ollut missä tahansa muualla sinä iltana, en olisi häntä tavannut. Mutta tämä on siis sattumaa, ei kohtaloa. 

Sitten kun tapasimme, ei mikään loksahtanut paikoilleen. Parisuhteen muodostaminen oli harkittua, tietoista valintaa päivä toisensa jälkeen ennen kuin päätimme ryhtyä parisuhteeseen. Tämähän ei kohtaloon ja rakkauteen ensi silmäyksellä uskovien ymmärrykseen mahdu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska on sattumaa, että ihmiset kohtaavat. Oma puolisoni on toiselta mantereelta. Kesti 40 vuotta ennen kuin tapasimme ja pystyimme tietoisen valinnan tekemään.

Tätä juuri tarkoitin. Kyseessä on aina tietoinen valinta. Omakin vaimo on toiselta mantereelta ja tavatessamme päätin kiinnostua hänestä.

Asiat tapahtuvat ensin, keksimme jälkikäteen tästä asiasta tarinan. Tarina voi olla pitkäkin, kuten rakkaustarina. Mutta tarinan olemassaolo ei selitä tarinan alkua, eikä sen pidäkään voida. Tarinamme ovat olemassa, ei siinä mitään, mutta tarinoihimme rakastuminen on kuin söisi suklaakonvehdista kääreet. Kääreet eivät ole rakkautta. Rakkaudella on hyvin lyhyt säilymisaika, se pitää kokea tuoreena. Kansien välissä tai purkissa säilöttynä, se on kuin laatikkoon pyydystetty tuulenhenkäys: pysähtynyt ja kuollut. Todellinen rakkaus virtaa. Emmehän säilö vettäkään purkkiin ja kutsu sitä virtaukseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska on sattumaa, että ihmiset kohtaavat. Oma puolisoni on toiselta mantereelta. Kesti 40 vuotta ennen kuin tapasimme ja pystyimme tietoisen valinnan tekemään.

Tätä juuri tarkoitin. Kyseessä on aina tietoinen valinta. Omakin vaimo on toiselta mantereelta ja tavatessamme päätin kiinnostua hänestä.

Kohtalo oli se, että yleensä tapasit vaimosi. Eli molemmat on oikeassa, turhaa väitellä.

Eikö kohtalon sijaan voisi puhua sattumasta? Kohtalo on jotenkin niin dramaattinen ilmaisu.

Taas mielipidekysymys. Turha väitellä.

Vierailija kirjoitti:

Sen vaan tietää kun sen kokee, vaikkei sitä millään tutkimuksilla pystyykään todistamaan.. Eikä tarvitse

Jep. Kuka sitä ei ole kokenut, ei tiedä onnellisesta parisuhteesta yhtään mitään. Nykyaikana vailla tunentta solmitut "järkiliitot" päättyvät eroon, kun jompikumpi sitten oikeasti tapaa sen sopivan ja rakastuu kunnolla.

Ihmisillä on taipumusta mystifioida tunteellisia asioita, niistä tehdään pyhiä.

Mä en usko kohtaloon (että jokin tietoinen voima päättäisi ihmisten tarinan), mutta ihmisen elämää ohjaa tietysti paljon ulkopuoliset asiat eikä vain tietoiset valinnat. En hirveästi usko todelliseen sattumaankaan, mutta siinä mielessä sattumaan, että havainnoijan näkökulmasta monet asiat elämässä ovat ennustamattomia.

Joillakin ihmisillä on sellainen aivokemia ja kognition taso, että he mielellään fiktionalisoivat omaa elämäänsä. Näkevät kaikessa johdatusta, merkitystä ja kohtaloa. Käsikirjoitettua draamaa, jossa vääjäämättä on tapahtuva odotettavia seurauksia, kuten suuri rakastuminen. Tämä vaivaa etenkin nykyistä sukupolvea, jolle elämä on paljolti viihdyttävä seikkailu jossa saa edellyttää vain haluamiaan asioita.

Ihmisten kohtaamiset ovat suurta sattuman ja biologisen vetovoiman temmelyskenttää, jossa on tyypillistä yrittää edesauttaa tyydyttävän kohtaamisen todennäköisyyttä esim. käymällä ahkerasti baarissa, tinderöimällä tai nettideittailemalla. Jos tällä tavoin tai jossain muualla sattuu käymään niin hyvä tuuri että törmää seksuaalisesti ja intellektuaalisesti erittäin sopivaan yksilöön, sen helposti myöhemmin mielessään käsikirjoittaa saduksi ja tekee siitä paitsi itselleen, myös muille jonkinlaisen rakastumisen universaalin mittapuun. Eli tämä usein kuulta, hellyttävä klisee: "Kun se oikea tulee vastaan niin sen tietää vaan heti, silloin unohtuu kaikki muu."

Tämä on sikäli vaaratonta, jos asiat haluaa tuolla tavalla nähdä jälkeenpäin. Sen sijaan hyvin haitallista voi yksilölle olla, jos hän luottaa tällaiseen pseudohöpinään ja asettaa pariutumisen ja mahdollisen lisääntymisen tällaisen ruusuisen tarinan varaan.

mulla oli ainakin kohtaloa <3 <3 <3 pus pus Erkki jos luet tätä ;) 

Vierailija kirjoitti:

Joillakin ihmisillä on sellainen aivokemia ja kognition taso, että he mielellään fiktionalisoivat omaa elämäänsä. Näkevät kaikessa johdatusta, merkitystä ja kohtaloa. Käsikirjoitettua draamaa, jossa vääjäämättä on tapahtuva odotettavia seurauksia, kuten suuri rakastuminen. Tämä vaivaa etenkin nykyistä sukupolvea, jolle elämä on paljolti viihdyttävä seikkailu jossa saa edellyttää vain haluamiaan asioita.

Ihmisten kohtaamiset ovat suurta sattuman ja biologisen vetovoiman temmelyskenttää, jossa on tyypillistä yrittää edesauttaa tyydyttävän kohtaamisen todennäköisyyttä esim. käymällä ahkerasti baarissa, tinderöimällä tai nettideittailemalla. Jos tällä tavoin tai jossain muualla sattuu käymään niin hyvä tuuri että törmää seksuaalisesti ja intellektuaalisesti erittäin sopivaan yksilöön, sen helposti myöhemmin mielessään käsikirjoittaa saduksi ja tekee siitä paitsi itselleen, myös muille jonkinlaisen rakastumisen universaalin mittapuun. Eli tämä usein kuulta, hellyttävä klisee: "Kun se oikea tulee vastaan niin sen tietää vaan heti, silloin unohtuu kaikki muu."

Tämä on sikäli vaaratonta, jos asiat haluaa tuolla tavalla nähdä jälkeenpäin. Sen sijaan hyvin haitallista voi yksilölle olla, jos hän luottaa tällaiseen pseudohöpinään ja asettaa pariutumisen ja mahdollisen lisääntymisen tällaisen ruusuisen tarinan varaan.

Oikein hyvä pointti! Ongelma tosiaan on se, että naiset uskovat noihin prinsessasatuihin, joissa mies hakee heidät kotoa ja elävät onnellisina elämänsä loppuun asti ilman, että heidän täytyy tehdä mitään. Tämä antaa heille illuusion heidän omasta paremmuudestaan ja siitä, että miesten tehtävänä on palvella naisia ilman, että naisen tarvitsee tehdä tikkua ristiin parisuhteessa. Tämähän vääjäämättä aiheuttaa eron, jonka seurauksena samantyyppisesti ajattelevat kaverit tukevat naista ja haukkuvat miestä, jolloin naiselle jää olettamus, että hän oli oikeassa parisuhteen aikana ja eron syyt olivat vain miehessä. Koska tästä kokemuksesta hän ei ole oppinut mitään, samanlainen juttu jatkuu seuraavissakin parisuhteissa, jolloin lopulta nainen katkeroituu, alkaa vihaamaan miehiä ja jää vanhaksipiiaksi.

T: AP tuohon ylempään

Väestöliiton mukaan Suomessa on vuosittain 13000-14000 avioeroa. Kuinkakohan moni näistä päättyneistä avioliitoista tuntui aluksi että "nyt loksahti, nyt löyty sieluntoveri, mä tiesin heti kun sen näin että siinä on mun loppuelämäni kanssakulkija". About 99%?