Lue keskustelun säännöt.
En jaksa enää näitä itsemurha-ajatuksia
18.05.2018 |
Pitäisi jo saada tehtyä se, kun ei tää tilanne ole yli vuoteen edennyt ainakaan parempaan suuntaan. Ei ole minkäänlaista halua elää tai "parantua". Ehkä mä tänään vihdoin uskaltaisin kuolla. Korkeanpaikankammo häiritsee hieman, mutta ehkä onnistun, jos teen sen silmät kiinni.
Kommentit (20)
Vierailija kirjoitti:
Muista, että yritys ei välttämättä onnistu. Jos päädyt neliraajahalvaantuneena jonnekin osastolle loppuiäksesi, niin ei tule olemaan herkkua loppuelämä. Siinä vaiheessa ajattelet, että tämä masentuneena ja paranemishaluttomana eläminen oli loppujen lopuksi ihan juhlaa.
Tarkoitus olisi onnistua ja olen suunnitellut kaiken niin tarkkaan, että on aika suuri todennäköisyys onnistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä sai elämäsi aikanaan kääntymään huonompaan suuntaan?
Vierailija kirjoitti:
Mikä sai elämäsi aikanaan kääntymään huonompaan suuntaan?
Jaa-a. Elämä on ollut aina jotenkin vaikeaa mulle. Olen tosi stressiherkkä ja isä teki minulle pienenä pahoja asioita. Ala-asteella parhaasta kaveristani tuli pahin viholliseni. Itsetunto meni siinä, kun en kelvannut hänelle sellaisena kuin olin vaan hän halusi, että laihtuisin, meikkaisin ja pitäisin hienompia vaatteita.
Menneisyydessä olen myös tehnyt asioita, joita häpeän enkä pääse niistä yli.
mulla sama toi häpeä on suurin syy
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sai elämäsi aikanaan kääntymään huonompaan suuntaan?
Jaa-a. Elämä on ollut aina jotenkin vaikeaa mulle. Olen tosi stressiherkkä ja isä teki minulle pienenä pahoja asioita. Ala-asteella parhaasta kaveristani tuli pahin viholliseni. Itsetunto meni siinä, kun en kelvannut hänelle sellaisena kuin olin vaan hän halusi, että laihtuisin, meikkaisin ja pitäisin hienompia vaatteita.
Menneisyydessä olen myös tehnyt asioita, joita häpeän enkä pääse niistä yli.
Eikö sulla ole mahiksia terapiaan? Väkivalta tai hyväksikäyttö lapsena pitäisi olla hyvinkin käypä syy saada Kela-terapiaa.
Koeta vielä jaksaa yrittää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sai elämäsi aikanaan kääntymään huonompaan suuntaan?
Jaa-a. Elämä on ollut aina jotenkin vaikeaa mulle. Olen tosi stressiherkkä ja isä teki minulle pienenä pahoja asioita. Ala-asteella parhaasta kaveristani tuli pahin viholliseni. Itsetunto meni siinä, kun en kelvannut hänelle sellaisena kuin olin vaan hän halusi, että laihtuisin, meikkaisin ja pitäisin hienompia vaatteita.
Menneisyydessä olen myös tehnyt asioita, joita häpeän enkä pääse niistä yli.
Eikö sulla ole mahiksia terapiaan? Väkivalta tai hyväksikäyttö lapsena pitäisi olla hyvinkin käypä syy saada Kela-terapiaa.
Koeta vielä jaksaa yrittää!
Psykoterapiaan pitäisi mennä, mutta en ole vielä tarpeeksi hyvässä kunnossa siihen. Ei ole vain enää yhtään motivaatiota. En jaksa enää puhua hoitohenkilökunnallekaan. Puhumisesta on tullut vaikeaa. Lääkkeitä on kokeiltu vaikka kuinka monia ja sähköhoitoa myös. Tuloksetta. Siis terapia on ainut keino, mutta mitäs nyt kun ei ole voimia eikä motivaatiota?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sai elämäsi aikanaan kääntymään huonompaan suuntaan?
Jaa-a. Elämä on ollut aina jotenkin vaikeaa mulle. Olen tosi stressiherkkä ja isä teki minulle pienenä pahoja asioita. Ala-asteella parhaasta kaveristani tuli pahin viholliseni. Itsetunto meni siinä, kun en kelvannut hänelle sellaisena kuin olin vaan hän halusi, että laihtuisin, meikkaisin ja pitäisin hienompia vaatteita.
Menneisyydessä olen myös tehnyt asioita, joita häpeän enkä pääse niistä yli.
Eikö sulla ole mahiksia terapiaan? Väkivalta tai hyväksikäyttö lapsena pitäisi olla hyvinkin käypä syy saada Kela-terapiaa.
Koeta vielä jaksaa yrittää!Psykoterapiaan pitäisi mennä, mutta en ole vielä tarpeeksi hyvässä kunnossa siihen. Ei ole vain enää yhtään motivaatiota. En jaksa enää puhua hoitohenkilökunnallekaan. Puhumisesta on tullut vaikeaa. Lääkkeitä on kokeiltu vaikka kuinka monia ja sähköhoitoa myös. Tuloksetta. Siis terapia on ainut keino, mutta mitäs nyt kun ei ole voimia eikä motivaatiota?
Jos menisit lääkäriin ja sanoisit tuon kaiken, niin hän keksisi mitä sulle pitäisi tehdä... Jos joku ymmärtävä hoitokontakti on matkan varrella ollut, niin ei varmaan haittaa vaikkei jaksaisi paljon puhua tai olisi omia ideoita ja motivaatiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutustu etukäteen mahdollisuuksiin ja erilaisiin keinoihin päättää päiväsi. Pidä huoli siitä, että onnistut kerrasta, sillä halvaantuneeksi et halua jäädä. Kun olet löytänyt itsellesi sopivan keinon, suunnittele etukäteen miten ja missä haluat tehdä sen ja valmistaudu siihen huolella. Näin minimoit virhemahdollisuudet. Pidä hauskaa ja hyvää matkaa! <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä hakeutuisit musiikkiterapiaan, taideterapiaan? Käy edes yksi kerta musiikkiterapiassa, ennen kuin päätät mitään. On nimittäin ihmisiä, joille ei keskusteluterapia riitä taikka se pahentaa masennusta.
Jos aiot hyppäämällä pidäthän huolen, että korkeus on oikeasti tarpeeksi. Kanssani sairaalassa samaan aikaan oli samaa yrittänyt nuori mies. Korkeus ei ollut tarpeeksi ja jalat sirpaleina.
Mä nyt kuitenkin soisin sulle tsemppiä ihan koittamaan elää. Tiedän, kuulostaa niin typerältä etkä sä mun tsempeistä mitään saa. Olen samassa tilanteessa. Minä vain en saa vielä lähteä henk. koht. syistä. Pakko siis ainakin yrittää. Vaikeaa ja ottaa voimille enemmän kuin normaalisti, kun tietää etten saa tehdä mitään itselleni.
Oletko varmasti kokeillut ihan kaikkea? Itselläni on lääkeresistentti vaikea-asteinen masennus + muuta mukavaa. Seuraavaksi olen menossa kokeilemaan magneettihoitoa. Siitä on kuulemma saaneet vakavasti masentuneet apua. Tosin, jos sekään ei minulla auta, en tiedä mitä sitten enää voin tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä hakeutuisit musiikkiterapiaan, taideterapiaan? Käy edes yksi kerta musiikkiterapiassa, ennen kuin päätät mitään. On nimittäin ihmisiä, joille ei keskusteluterapia riitä taikka se pahentaa masennusta.
Turhaa p*skaa.
T. Kokemuksen ääni
Älä ainakaan siksi tapa itseäsi, että joku muu on tehnyt jotain kamalaa, jonka uhriksi olet sattunut. Äläkä siksi että koet itsesi arvottomaksi tai turhaksi. Ei sun tarvitse olla enempää kuin olet, maailmassa on paljon "turhia" ihmisiä muttei kukaan halua että ne kuolee.
Mitäs sun läheiset tuumaa arkkusi ääressä? Olisko jotain, mitä he vois tehdä nyt kun vielä olet täällä?
Sinänsä kenenkään ei ole pakko elää, valitse tapasi lähteä täältä niin, ettet vahingoita muita kuten rekan-tai junankuljettajia. Mieti myös tarkkaan ettei lapsi ole se joka sinut löytää... vanha äitini muistelee vieläkin lapsena rannalta löytämäänsä hukkunutta jota aallot olivat lyöneet rantakivikolle
Muista, että yritys ei välttämättä onnistu. Jos päädyt neliraajahalvaantuneena jonnekin osastolle loppuiäksesi, niin ei tule olemaan herkkua loppuelämä. Siinä vaiheessa ajattelet, että tämä masentuneena ja paranemishaluttomana eläminen oli loppujen lopuksi ihan juhlaa.