Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Viimeiset raskausviikot - miten olette niistä selvinneet?
18.05.2018 |
Selkään sattuu niin paljon että ei voi istua eikä kävellä eikä maata. Liitoskivut sellaisia, että ei voi kävellä. Kivuliaita supistuksia, jotka pakottaa pysähtymään, mutta eivät vahingossakaan saa synnytystä alkamaan. Vauva potkii koko ajan kipeästi. Kumartuminen on mahdotonta ison mahan takia, kengännauhoja ei saa solmittua, tosin ei kengät edes jalkaan mahtuisi kovan turvotuksen vuoksi. Yöllä ei saa nukuttua, pitää juosta koko ajan vessassa ja mikään asento sängyssä ei ole hyvä. Pahoinvointi on palannut takaisin ja kamala uupumus ja väsymys. Jatkuva hiki ja kuuma ja todella tuskainen olo. Olisi aikaa vaikka siivota, mutta kivuilta ei pysty. Miten ihmeessä kestää ja jaksaa nämä viimeiset viikot?
Kommentit (17)
Vierailija kirjoitti:
Ootko läski?
Olin hyväkuntoinen ja hoikka alu perin ja kymmentä kiloa enempää ei vatsa tuonut. Kymmenen kiloa ylimääräistä ei vie terveen ihmisen selkää huonoon kuntoon.
Aivan hyvin pystyin arjessa normaalitoimiin kuten sitomaan kengännauhat. Vauva oli yli nelikiloinen.
Nykyään on pelkää vinkumista koko raskaus. Johtuneeko siitä, että läskit ja huonokuntoiset nelikymppiset lähetevät vauvantekoon?
Ennen raskautta olin hoikka ja liikunnallinen. Selkäkipuni ei johdu painosta. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huhheijaa, kuulostaapa intensiiviseltä.
Enpä tiedä yhtäkään jolla olis ollu noin kamalaa ja yks kaveri oli koko raskauden sairaalassa ja minä kotona vuodelevossa.
Loppuraskaudesta selvisin helposti. Pesin mattoja, kävin salilla, siivosin, kävin lenkillä ja tein kaikkea mitä aikasemminkin. Se että teki kaikennäköistä, sai ajan kulumaan nopeammin.
Minulla ainakin helpotti vähän, kun vauva laskeutui lantioon, jolloin vikat kaksi viikkoa olivat helpompia kuin vikat kolmas ja neljäs.. Keuhkot saivat taas enemmän tilaa ja liituskivut asettuivat, kun vauvan pää piti lantionluut paremmin paikallaan. Kävelin vähän enemmän kahtena vikana viikkona, hitaasti mutta varmasti.
Vierailija kirjoitti:
Ootko läski?
Olin hyväkuntoinen ja hoikka alu perin ja kymmentä kiloa enempää ei vatsa tuonut. Kymmenen kiloa ylimääräistä ei vie terveen ihmisen selkää huonoon kuntoon.
Aivan hyvin pystyin arjessa normaalitoimiin kuten sitomaan kengännauhat. Vauva oli yli nelikiloinen.
Nykyään on pelkää vinkumista koko raskaus. Johtuneeko siitä, että läskit ja huonokuntoiset nelikymppiset lähetevät vauvantekoon?
Heh heh. Olet ilmeisesti joku jättinainen.
Itse olin hoikka ja olen edelleen, hyväkuntoinen myös. Ja raskaus nosti painoani kymmenen kiloa. Lähtöpainoni oli 45 kg ja pituus 158 cm, lisäksi minulla on pientä kroppaani kuljettamassa vartalooni nähden pitkät jalat. Kymmenen kiloa tähän olikin aika hankala mahduttaa, ja kengännauhojen sitomisesta ei kyllä tullut viime kuukausina mitään, koska jalkojani en edes nähnyt.
Mutta huumorilla ja levolla pärjäilin. Mulla onneksi ei ollut mitään hirveitä kipuja, liitoskipuja tms., joitain pahoja jalkakramppeja oli öisin, kun kohtu painoi jotain hermoa. On ne viimeiset päivät pitkiä... kuumalla varsinkin. Itse liikuin koko ajan, muuten olis pää hajonnut. Tsemppiä ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska laskettu aika?
27.5. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä on niin tottunut kipuihin, ettei ne mua lannistaneet raskaana ollessakaan, mutta joo, puuhailin jaksamisen mukaan kaikenlaista, sillain se aika sitten sujui ihan hyvin.
Miten jollain voi olla aikaa miettiä tuollaista? Ei mitään muistikuvaa viimeisistä raskausviikoista, liikkeellähän sitä oli loppuun asti. Koko raskausajan oli aivan kauhea kiire. Hirveä määrä töitä. Ja raskaus on ihan normaali biologinen asia, ei olisi tullut mieleenkään valittaa, ettei pysty muka kengännauhoja solmimaan! Mistä tuollainen tulee edes mieleen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten jollain voi olla aikaa miettiä tuollaista? Ei mitään muistikuvaa viimeisistä raskausviikoista, liikkeellähän sitä oli loppuun asti. Koko raskausajan oli aivan kauhea kiire. Hirveä määrä töitä. Ja raskaus on ihan normaali biologinen asia, ei olisi tullut mieleenkään valittaa, ettei pysty muka kengännauhoja solmimaan! Mistä tuollainen tulee edes mieleen!
No jos ei mikään kenkä mene jalkaan turvotuksen takia vaikka kuinka yrittäisi jalkaa väkisin sinne kenkään työntää, tai jos joka kerta kun avaa jääkaapin on pakko juosta vessaan oksentamaan, niin kyllä noita asioita tulee siinä vähän väkisin mietittyä. Esimerkiksi pohdittua, että millä kävelen kauppaan kun yksikään kengistä ei mene jalkaan.
Mulla meni viikon yliajalle ja vielä sairaalaan lähtöä edeltävänä päivänä kävin kaupungilla ja piirtelin vauvahaalarin kaavoja. Eli loppuun asti elin normaalia elämää. Sen jälkeen elämä onkin ollut kaikkea paitsi normaalia ja helppoa. Synnytyksestä nyt 4,5 kk aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ootko läski?
Olin hyväkuntoinen ja hoikka alu perin ja kymmentä kiloa enempää ei vatsa tuonut. Kymmenen kiloa ylimääräistä ei vie terveen ihmisen selkää huonoon kuntoon.
Aivan hyvin pystyin arjessa normaalitoimiin kuten sitomaan kengännauhat. Vauva oli yli nelikiloinen.
Nykyään on pelkää vinkumista koko raskaus. Johtuneeko siitä, että läskit ja huonokuntoiset nelikymppiset lähetevät vauvantekoon?
Miksi alapeukut? Asia on juuri noin.
Hei ap, jos sulla on oikeasti noin paha olla, niin voithan koittaa pyytää jos se synnytys käynnistettäisiin aikaisemmin, eihän se ole kenenkään etu, jos äiti on kohta jo aivan hermoraunio!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, jos sulla on oikeasti noin paha olla, niin voithan koittaa pyytää jos se synnytys käynnistettäisiin aikaisemmin, eihän se ole kenenkään etu, jos äiti on kohta jo aivan hermoraunio!
Olen pyytänyt, eivät suostu. Kuulemma monella kuuluu asiaan, että viimeiset viikot on hirveitä. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, jos sulla on oikeasti noin paha olla, niin voithan koittaa pyytää jos se synnytys käynnistettäisiin aikaisemmin, eihän se ole kenenkään etu, jos äiti on kohta jo aivan hermoraunio!
Olen pyytänyt, eivät suostu. Kuulemma monella kuuluu asiaan, että viimeiset viikot on hirveitä. Ap.
Voi ei :(
Varmasti moni sitä pyytääkin, ehkä vähän turhaakin, mutta jos olo on oikeasti aivan mahdoton, niin pakkohan siinä on myös äidin etua ajatella.
Pyydät uudestaan, jos olo tila pahenee!
Toivotaan, että se vauva pian syntyisi sitten, ettei ainakaan yliajalle menisi, niin alkaisi olo helpottamaan, vaikka liitoskivut ja selkä säryt ei välttämättä heti katoakkaan, itsellä on ajoittain edelleen liitoskipuja öisin vaikka vauva on jo 8kk
Olin myös hoikka, liikunnallinen ja kaikin puolin terve ennen raskautta, mutta varhaiset supistukset pakottivat jo heti ensimmäisen kolmanneksen jälkeen vuodelepoon. Kunto ja mielenterveys romahtivat täysin ja viimeisinä viikkoina ilmaantui vielä joka asennossa tuntuva järkyttävä selkäkipu ja liitoskivut häpyluussa. Kestin itkien ja hammasta purren koska muutakaan ei voinut.
Raskauteen mahtuu niin paljon yllätyksiä ja oman kontrollin ulkopuolelle jääviä asioita, että on silkkaa vittuilua, että jokainen joka tulee pätemään jostain terveellisistä elämäntavoista ja liikunnasta saavat minulta täystyrmäyksen.
Ap, jos netflix, elokuvat tai lukeminen eivät tule jo korvista niin Koita upppotua niihin. Kohta tuo aika on enää hämärä muisto!
Alue: Aihe vapaa
Ootko läski?
Olin hyväkuntoinen ja hoikka alu perin ja kymmentä kiloa enempää ei vatsa tuonut. Kymmenen kiloa ylimääräistä ei vie terveen ihmisen selkää huonoon kuntoon.
Aivan hyvin pystyin arjessa normaalitoimiin kuten sitomaan kengännauhat. Vauva oli yli nelikiloinen.
Nykyään on pelkää vinkumista koko raskaus. Johtuneeko siitä, että läskit ja huonokuntoiset nelikymppiset lähetevät vauvantekoon?