Multa loppuu voimat

Moi, joo mulla ei oo kaikki hirveen hyvin.
Mä en jaksa enää. Viimeset neljä vuotta mä oon valehdellu mun vanhemmille päin naamaa siitä että mulla on asiat tosi hyvin. Koko ajan vaan saan elämältä turpaan ja saan kattoo vierestä ku kaikki mun ”kaverit” saavuttaa mun unelmia.
Koulu on liian raskasta. Mä tiiän että täs seuraavas lausees ei oo mitään järkeä, mutta pahinta mun koulutyöskentelys ei oo se, että mua ei kiinnosta vaan se että mua ei kiinnosta että mua ei kiinnosta. Mua ei kiinnosta enää jos kokeet menee päin helvettiä. Mua ei kiinnosta jos opettaja huomauttaa mua jostain, mua ei kiinnosta jos mä en oo tehny läksyjä.
Ois vaan kiva jos ois olkapää mitä vasten vois itkeä. Mutta kuka tälläsestä ihmisestä vois koskaan tykätä. Mä oon yksin. Kukaan ei ikinä kysele niin kauan että ”Mitä kuuluu?” Kunnes mä kerron totuuden. Vaikka mä sanoisin mun kavereille et mulla on paska olla niin ei niitä kiinnosta. Siitä tulee vaan sellanen kisa että kenellä on kaikista paskin olla. Mä en jaksa enää, en ainakaan yksin.