Lue keskustelun säännöt.
Kenelläkään hyviä kokemuksia perheneuvolasta?
17.05.2018 |
Näyttää siltä, että seison jyrkänteen reunalla. Kaikki ne tarinat joita saa lukea netistä ihmisten kokemuksista perheneuvolasta ja joita on vaikea uskoa todeksikaan tuntuvat nyt näyttäytyvän kohdallani. En voi uskoa mihin suohon astuin, kun hain apua tytölleni omaehtoisen koulukäytöksen tueksi.
Lähete psykiatriselle tulossa ja lisäksi lähettävä psykologi väittää, että en myönnä lapsen haasteita vaikka olen monta kertaa korjannut käsityksen vääräksi ja nimenomaan tuonut ilmi näitä haasteita koulussa. Hän väittää, että en halua lapselleni apua vaikka en kieltänyt mahdollisesti tulevaa terapiaa.
Psykologi aikoo tehdä lastensuojeluilmoituksen. Kerroin, että koulusta lapsen käytöksen vuoksi on tehty ja kävimme tänä vuonna kartoituksen läpi jolloin todettiin, että ei meidän perheellä ole tarvetta asiakkuudelle ja osaamme itse järjestää lapselle hänen tarvitseman tuen. Psykologi jankkaa, että meille pitää tulla asiakkuus jossa säännöllisesti joku tulee kotiimme seuraamaan meidän elämää.
Pelottaa kaikkien lasten puolesta, osalla siis ei mitään ongelmia ole ollutkaan koulussa eikä kotona. Miten tämä heidänkin henkiseen hyvinvointiin vaikuttaa.
Psykologi vaikuttaa siltä, että tahallaan käsittää kaiken väärin ja kääntää asiat aina jotenkin nurin. Hän ei näe missään mitään positiivista. Perhetyöntekijän kanssa oli mukavampi tunnelma ja hän näki myös hyvää minussa äitinä. Ilmoituksen kuitenkin laatii psykologi ja todella pelottaa mitä hän sinne kirjoittaa koska väittää että kiellän avuntarpeen.
Ahdistaa, että perheeni oma rauha rikotaan näin. En ole koskaan tarvinnut ulkopuolista apua enkö tarvitse sitä nytkään. Yksi lapseni tarvitsee luultavasti jonkinlaisen terapiajakson, mutta ei täällä kukaan lastensuojelua tarvitse.
Pelottaa valtavasti ja ahdistaa. Miten voin selvitä tästä. Tuntuu, että ei ole keinoja. Kaikki mitä sanon saa minut näyttämään huonommalta psykologin silmissä.
Laitoin sosiaaliasiamiehelle yhteydenottopyynnön. Mitä muuta voin tehdä? Löytyykö vertaistukea tai vinkkejä.
Tuntuu, että maailma makaa harteillani. Minun rakkaat lapseni ja minä en pysty heitä suojella tältä prässiltä. Oikeus normaaliin elämään murskataan. Nykyään jokainen päivä sinnittelen iltaan ja lasten mentyä nukkumaan itken heiltä salaa jotta jotenkin saan itseni taas kasaan aamua varten ja pystyn näyttää iloista naamaa lapsilleni.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Nauhoita keskustelunne.
Nauhoitus tämän viimeisimmän. Kyse oli palaverista jossa sovittiin pienluokalle siirtymisestä ja siitä milloin integraatio yleisluokkaan alkaa.
Tässä palaverissa psykologi lupaa kysymättä kertoi yksityiskohtia lapseni tapaamisista, lähetteestä psykiatriselle polille sekä lastensuojeluilmoituksesta jonka tekee ja aikoo suosittaa säännöllistä lastensuojelun valvontaa kotona. Nämä eivät siis automaattisesti koulun henkilökunnalle kuuluvia asioita ja hetken tyrmistykseltäni toettuani sanoin, että käsittääkseni hänen pitäisi kysyä huoltajan lupa näiden asioiden kertomiseen koululla ja rikkoi lakia. Hän sanoi, että no menee vähän hassustipäin, mutta kysyy nyt lupaa. Sanoin, ettei asiat toimi näin vaan lupa olisi pitänyt kysyä etukäteen. Kerroin tekeväni rikosilmoituksen. Nyt jälkikäteen pelottaa vielä enemmän mitä hän kirjaa minusta koska kerroin tuon.
Psykologi myös muutti puheitaan edellisestä tapaamisesta joissain asioissa, mutta sitä en pysty todistamaan koska silloin en nauhoittanut.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaavanlaisia kokemuksia tuttavapiirissä. He selvisivät lopulta asianajajan avulla, mutta lapsi kerkesi olla sijoituslaitoksessa yli vuoden.
Eikö ketään paikalla jolla antaa neuvoja kuinka selvitä tästä. Henkinen kuorma on valtava.
Älä ikinä mene perheneuvolaan. Älä koskaan. Jos jotain apua lapsi tarvitsee hanki se muuta kautta jos et halua lisää ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, mulla on oikein hyviä kokemuksia. MUTTA mä olen kyllä alusta asti toiminut yhteistyöhenkisemmin kuin ap. Koska ihan rehellisesti sanottuna, ei tuo kovin yhteisttyöhaluiseltw vaikuta, eikä diltä,e ttä haluat ratkoa lapsesi ongelmat keinolla millä hyvänsä - päinvastoin, sinähän kiellät, että on syitä, joiden vuoksi näistä asioista pitäisi puhua avoimesti. Sinä uhkailet ja kiellät. Ap, ihan rehellisesti sanottuna, et edes oman kuvauksesi perusteella vaikuta ihan täyspäiseltä lapsensa parasta ajattelevalta äidiltä - koska sellainen olisi valmis mihin tahansa lapsensa ongelmat ratkaistakseen.
Minulle hoitotaho koko ajan selitti, et”tei tämä sinun syysi ole”, mutta minulle olisi kyllä ihan sopinut ottaa syyt niskoillenkin, kunhan joku olisi sitten kertonut, mitä pitää tehdä, että menee oikein ja asiat tulevat kuntoon. Sanoinkin sen. Meidän lapsen kohdalla on tosin tilanne, että asiat eivät neurologisen ominaisuuden takia koskaan tule kuntoon, mutta voivat ne sentään tulla kunnompaan, kunhan menettelemme oikein ja jaksamme ratkoa ongelmia yksi kerrallaan.
Vierailija kirjoitti:
No, mulla on oikein hyviä kokemuksia. MUTTA mä olen kyllä alusta asti toiminut yhteistyöhenkisemmin kuin ap. Koska ihan rehellisesti sanottuna, ei tuo kovin yhteisttyöhaluiseltw vaikuta, eikä diltä,e ttä haluat ratkoa lapsesi ongelmat keinolla millä hyvänsä - päinvastoin, sinähän kiellät, että on syitä, joiden vuoksi näistä asioista pitäisi puhua avoimesti. Sinä uhkailet ja kiellät. Ap, ihan rehellisesti sanottuna, et edes oman kuvauksesi perusteella vaikuta ihan täyspäiseltä lapsensa parasta ajattelevalta äidiltä - koska sellainen olisi valmis mihin tahansa lapsensa ongelmat ratkaistakseen.
Minulle hoitotaho koko ajan selitti, et”tei tämä sinun syysi ole”, mutta minulle olisi kyllä ihan sopinut ottaa syyt niskoillenkin, kunhan joku olisi sitten kertonut, mitä pitää tehdä, että menee oikein ja asiat tulevat kuntoon. Sanoinkin sen. Meidän lapsen kohdalla on tosin tilanne, että asiat eivät neurologisen ominaisuuden takia koskaan tule kuntoon, mutta voivat ne sentään tulla kunnompaan, kunhan menettelemme oikein ja jaksamme ratkoa ongelmia yksi kerrallaan.
Millä tavalla uhkailen ja kiellän? Olen kokoajan myöntänyt haasteet ja itse otin yhteyttä tuonne jotta lapsi saa tarvitsemansa tuen. Kokoajan on tehty tiivistä yhteistyötä opettajan kanssa ja kotona on käyty keskustellen päivän tapahtumat läpi mikäli jotain haastetta ollut, kuten myös hyvistä päivistä annettu kehuja.
Mielestäni erityisesti tuollaisessa työssä jossa psykologi on olisi erityisen tärkeää kohdella ihmisiä kunnioittavasti ja lain mukaan. Miksi hänen kuuluisi olla lain yläpuolella ja saada kohdella ihmistä miten sattuu vastuuttomasti rikkoa vaitiolovelvollisuus?
Kaikki mitä sanon hän kääntää negatiiviseksi.
Tässähän odotellaan lähetettä jatkotutkimuksiin. Se on se mitä lapsi tarvitsee. Se jos lastensuojelun varjolla perheenjäsenten ihmisarvoa poljetaan ja rajoitetaan itsemääräämisoikeutta tunkeutuen myös muiden hyvin käyttäytyvien lasten elämään on väärin. Koko perhe joutuu kärsimään yhden lapsen tuentarpeen takia. Ei ole edes tutkittu voisiko lapsella olla jotain ihan oikeaa ongelmaa vaan tartutaan siihen helpoimpaan ratkaisuun, polkemaan äiti maanrakoon keinoja kaihtamatta. Tuollaisessa asemassa olevien pitäisi kyetä kertomaan asiat ja kohtelemaan vanhempia niin, että heille tulee turvallinen tunne ja pystyvät luottamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat kokemukseni lasten psykiatriasta, lastensuojelusta ja perheneuvolasta ovat olleet hyviä. Ovat kaikki olleet hyvin asiallisia ja kaikki hoitunut hyvin.
Harmi, että teillä on tuollainen tilanne. Minäkin suosittelen nauhoittamaan kaikki keskustelut.
Me jouduimme turvautumaan perheneuvolan apuun vaikeassa tilanteessa, samoin lastensuojelu oli mukana hetken aikaa. Voin ihan vilpittömästi sanoa, että saimme aivan mahtavaa palvelua ja apua umpikujaamme, saimme asiat etenemään erittäin hyvässä hengessä ja pääsimme jatkamaan elämää fyysisesti ja henkisesti ehjinä - meille oli tarjolla monenlaista apua terapiasta asunnon hankkimiseen. Mistään huostaanototoista sun muista "pakkoliikkeistä" ei ollut kertaakaan edes puhetta, mutta niin perheen aikuiset kuin lapsetkin saivat uusia näkökulmia ja eväitä pohtia tilanteita. Todella positiivinen kokemus, olen heille hyvin kiitollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sinä pelkäät niin paljon sitä lastensuojeluilmoitusta? Sen tarkoituksena on saada teille apua ja tukea ei polkea äitiä maahan. Avohuollon tukitoimet ovat vapaaehtoisia ja niiden tarkoitus on auttaa lastasi ja teidän koko perhettä vaikeuksien yli. Hyvä jos lähete psykiatriaan on tehty. Otat vaan kaiken avun avoimesti vastaan. Kieltämättä toi sinun kuvauksesi ei anna sinusta kovin yhteistyöhaluista kuvaa. Vai onko kyse siitä että haluaisit tietyn diagnoosin lapsellesi ettei tarvitsisi katsoa peiliin ja etsiä kenties syitä myös kotoa ja itsestä. Näinhän se usein on. On helpompaa jos löytyy syy ulkoa päin. Tsemppiä, kaikki kääntyy vielä hyväksi, usko pois.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinä pelkäät niin paljon sitä lastensuojeluilmoitusta? Sen tarkoituksena on saada teille apua ja tukea ei polkea äitiä maahan. Avohuollon tukitoimet ovat vapaaehtoisia ja niiden tarkoitus on auttaa lastasi ja teidän koko perhettä vaikeuksien yli. Hyvä jos lähete psykiatriaan on tehty. Otat vaan kaiken avun avoimesti vastaan. Kieltämättä toi sinun kuvauksesi ei anna sinusta kovin yhteistyöhaluista kuvaa. Vai onko kyse siitä että haluaisit tietyn diagnoosin lapsellesi ettei tarvitsisi katsoa peiliin ja etsiä kenties syitä myös kotoa ja itsestä. Näinhän se usein on. On helpompaa jos löytyy syy ulkoa päin. Tsemppiä, kaikki kääntyy vielä hyväksi, usko pois.
Sen verran nähnyt noita juttuja ja lukenut miten mielivaltaisesti lastensuojelu toimii. Perhe on lainsuojaton lastensuojelun edessä. Edelliset ihmiset joiden kanssa siellä asioin oli mukavia ja järkeviä, mutta koskaan ei voi tietää sattuuko omalle kohdalle joku kamala ihminen ja koko perheen elämä on sen yhden ihmisen käsissä. Yhden ihmisen mielipiteellä on liian suuri merkitys asioita eteenpäin vietäessä. Tiedän, että mitään todellista ongelmaa kodissani tai minussa äitinä ei ole. Täydellinen kukaan ei tietenkään ole, mutta ei kyllä ole tarvetta holhoukselle.
Meitä ihmisiä on niin monenlaisia. Joku voi nauttia siitä kun saa sille lastensuojelun työntekijälle kahvikupposen äärellä viikottain kertoa kuulumisia, mutta valitettavasti minä en kuulu näihin ihmisiin. Kuulun siihen kaiketi pienempään osaan ihmisistä joka ei saa helpotusta puhumalla asioistaan tai tunteistaan muille vaan ahdistun siitä erittäin paljon. Kumpa olisinkin sellainen joka kokisi sen myönteisenä asiana. Elämä olisi paljon helpompaa.
Virallisesti vapaaehtoiset asiat eivät ole sitä todellisuudessa vaan lapsi voidaan ottaa huostaan. Tutkimuksiin ollaan siis kyllä menossa eikä siinä mitään. Lastensuojelua en käsitä yhtään. Ei ole alkoholiongelmaa, enkä minä pahoinpitele lapsia, laiminlyö heidän tarpeita tai mitään sellaista. Rajoja asetetaan ja välillä pelaillaan koko porukka yhdessä sekä päivittäin juttutuokio jokaisen kanssa yksilöllisesti niin saa välillä myös jakamatonta huomiota.
Lastensuojelu on minulle niin vaikea asia koska pelkään, että psyyke ei kestä sitä. Koti on minulle arvokas paikka, perheen yhteinen paikka jossa hyvä olla. Kotona on hyvä rentoutua ja sulkea kaikki muu pois, tavallaan turvasatama. Kotiini toki kutsun ihmisiä, minun ja lasteni ystäviä ja sukulaisia, mutta koskaan en halua tuntemattomia kotiini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti tämä nyt tulee kommentti tuohon perheneuvola toimintaan. Ota yhteyttä minuun. Kokemuksia perheneuvolasta. Email on sokeripipari@gmail.com aloitetaan siitä että saadaan sit vaihdettua yhteystietoja helpompaan tapaan jutskata. Tarviin itsekin tukea joten kuuntelen sinua mielelläni. Nimi on Jaana. Heitä emailia
Virkamiehillä on iso valta ja lopputulos riippuu siitä missä kunnassa olet ja kenen henkilön saat asiakkuuttasi hoitamaan.
Näillä pärjää pitkälle:
-pysy tekopirteän positiivisena tapaamisissa (itke vasta jälkeenpäin)
-muista että vanhempien ja muun perheen hyvinvoinnilla ei ole merkitystä vaan lapsi on irrallinen kokonaisuus jota voi auttaa vaikuttamatta muuhun perheeseen
-älä selittele, kyseenalaista tai kiistä mitään. On turhaa sanoa että omat voimat on loppu kun toinen vanhempi on kuolemassa syöpään ja mummi ALS:iin, nämä ovat tekosyitä
ota kaikki syyt niskoillesi ja pyydä kaikilta anteeksi
-pukeudu parhaimpiin vaatteisiin ja käy kampaajalla ennen tapaamista
-ymmärrä että olet liian kunnianhimoinen ja vaativa vanhempi kun pakotat lasta käymään harrastuksessa jota rakastaa neljä kertaa viikossa
lapsen haasteet ja temperamentti johtuvat sinun epäonnistuneesta vanhemmuudestasi vaikka kaikki muut lapset olisivat "normaaleja"
-vältä asioimista jos vain voit, apua et saa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nostan aihetta. Kenelläkään kokemuksia? Hyviä tai huonoja? Tänään olisi aika perheneuvolaan ja mietin, tohtiiko sinne mennä.
Onko kokemuksia täällä kyselee myös eräs
Enpä tiedä, onko perheneuvolasta hyötyä. En ainakaan itse koe hirveästi hyötyneeni siellä käymisestä. En saanut sieltä mitään palautetta tyyliin, että huomaamme että teillä tämä toimii hyvin tai tässä kannattaa toimia toisin. Todettiin se, minkä me vanhemmat jo tiesimme eli että lapsen tempperamentti on sellainen, että ilmaisee tunteensa hyvin voimakkaasti. Asiaa kierreltiin, mutta ei päästy ikään kuin itse asiaan koskaan, kierreltiin vain sen ympärillä. Seuraavaksi ajattelin panostaa itseopiskeluun ja luen pari kirjaa. Tällä kirjalla pitäisi päästä jo pitkälle: Ihmeelliset vuodet – Ongelmanratkaisuopas 2-8 –vuotiaiden lasten vanhemmille. Profami. Itseopiskelusta taitaa olla enemmän hyötyä kuin perheneuvolasta. Youtubessa oli myös järkevänoloisia videoita, kun laittaa hakusanaksi familyboost
Perheneuvola neuvoi lukemaan lapsen päiväkirjaa.
Mielestäni Suomen systeemi on erittäin vinksahtanut, jos lapsesta pitää ensin tehdä lasu, jotta perhe saisi apua!!
Perheneuvolassa toimittiin vastoin lastensuojelun ohjeita. Pelottaa lapsen turvallisuuden puolesta. Mitä keinoja on suojella lastaan, kun viranomaiset ajavat sokeasti isän oikeuksia?
Nauhoita keskustelunne.