Että mä olin onnellinen nuorena

Jätä se sika.

Vierailija kirjoitti:

Asuin pienessä kämpässä yksin ja kävin iltalukiota. Uskoin että minusta tulisi joskus jotakin. Pystyin ajamaan pyörällä koska sairaudet eivät olleet vielä pahoina. Nyt ei ole omaa rauhaa, ei valtaa tehdä mitään. Mies ilkeilee, kiukuttelee yms. Miksi kaiken piti mennä näin?

millään asialla ei milloinkaan ole ollut valtaa tehdä meistä onnellisia tai onnettomia. onnellisuus - olemme itse tehneet itsestämme onnellisia. onnettomuus - olemme itse tehneet itsestämme onnettomia. ongelmana usein on odotuksemme joita fyysisen maailman on mahdoton toteuttaa. fyysinen maailma ei kykene täyttämään vaatimuksiamme ja sitten suutumme itsellemme kun se ei taivu tahtoomme. tämä on ihmisen tila. mikään ei kestä. maailma antaa meille joka hetki vinkkejä tästä. emme kuitenkaan suostu kuuntelemaan, sillä tulevaisuudessa kaikki on aina paremmin. sen sijaan että elämme, me suunnittelemme.

Mä en ymmärrä enää miestäni. Hän on ko ajan kiukkuinen ja raivoissaan kaikille. En tajua tuota käytöstä. Kaikki sairauteni pahenee ja nyt on pitkään ollut vatsanikin kanssa ongelmia kun stressaan hänen käytöstään.

joskus ero on oikeasti ihan hyvä vaihtoehto. TOki myös yhdessä pysyminen, mutta silloin teidän molempien olisi muututtava, ja onko teillä siihen kykyä ja voimia???

1. kaksi onnetonta ei voi tehdä toisiaan onnelliseksi. Luulette molemmat ongelmienne, masennuksenne ja sairautenne johtuvan puolisosta, vaikka se johtuu itsestänne (tai sairaus tarkemmin ottaen myös geenien määräämistä seikoista kehossanne).

2. erotessa huomaisitte, että onnettomuus ei ollutkaan sen toisen vika -> silloin märehditte yksin paskassa tai saatte voiman elämänmuutokseen!

3.  Myös voit aloittaa muutoksen itsestäsi tänään, vaikka jäisitkin mörököllin kumppaniksi. Tee sinä oma elämäsi silti mukavaksi. Jos hän estää sinua opiskelemasta/urheilemasta/näkemästä ystävää/ käymästä töissä tms. seikkoja, jotka lisäisivät onnellisuuttasi,  silloin ero on ainut vaihtoehto!

4. lapsiperheessä muutaman vuoden "masennus/onneton aika" on aika normaalia, koska taaperoista huolehtiminen vie vanhempien ajan ja voimat kokonaan. Silloin pitäisi molempien tukea toista ja olla itselleen ja puolisolle armollinen ja ottaa tavoitteeksi jokin aikaraja, jonka sisällä vaikea jakso ohitetaan. Sekä tehdä käytännön ratkaisuja: mll:n hoitaja krt viikossa, äidin vapaa ke 4h ja isän vapaa pe 4h, lapset päiväkotiin, jos kotivanhempi uupuu liikaa tms. Marttyyri ei saa kruunua koskaan, joten ongelma on parempi ratkaista kuin odottaa kruunua kärsimyksistään.

heippa