Lue keskustelun säännöt.
Kuinka käsittelette aikuisen lapsenne tuottaman häpeän?
16.05.2018 |
Jos aikuinen lapsenne tuottaa lähinnä häpeää, vuosikymmenestä toiseen, selviättekö siitä?
Kommentit (24)
Ei lapseni tuota häpeää. Tuntemasi häpeä on merkki SINUN huonosta itsetunnostasi.Lapsessasi tuskin vikaa on, ainoastaan sinun arvomaailmassasi joka lienee jostain 1950-luvulta kuten trolleilla aina.
Koska mulle on ihan sama mitä muut ajattelevat, tuskin joudun lastani koskaan häpeämään.
Hoida itsetuntosi kuntoon ja lakkaa miettimästä mitä muut ajattelevat. Eivät he ajattele, koska heitä ei edes kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ette te ole yksi ihminen. Jos lapseni tekisi jotain häpeällistä olisin tyrmistynyt mutta en häpeäisi.
Ei kai tuossa auta muu kuin yrittää sisäistää, että lapsi ja sinä olette eri ihmisiä. Hänen tekemisensä eivät ole sonulöe häpeän aiheita, koska ne eivät ole sinun tekemisiäsi. Voit surra niitä ja niiden seurauksia, mutta ei niitä hävetä tarvitse.
Olin kestänyt kaiken, häpeää kestänyt en.. (juha tapio).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja täsmentää:
Olen lapseton. Tiedän vain monella elämänvalinnallani tuottaneeni nyt jo kovin ikääntyneelle äidilleni häpeää.
Ni, ei ole vielä täysikäinen, mutta melko pian on, joten uskon, että hän tulee jatkossakin tekemään asioita, joista en voi ylpeillä. Mutta en mitään häpeää tunne, läheiseni ja tuttavani tietävät lapseni, joten tietävät itsekin, mitä on tapahtunut jo, ja mitä voi olla tulossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja täsmentää:
Olen lapseton. Tiedän vain monella elämänvalinnallani tuottaneeni nyt jo kovin ikääntyneelle äidilleni häpeää.
Se on ihan äitisi ja hänen arvomaailmansa tuottama ongelma. Äitisi miettii liikaa mitä naapurit sanovat vaikka naapurien ja suvun mielipiteillä ei ole mitään merkitystä.
Se riittää että olet elänyt elämäsi omien arvojesi mukaan. Sun elämä, ei sun äidin.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja täsmentää:
Olen lapseton. Tiedän vain monella elämänvalinnallani tuottaneeni nyt jo kovin ikääntyneelle äidilleni häpeää.
Olisiko silloin anteeksi pyynnön paikka? - Ja tai ainakin yrittää vielä hyvittää tekosi. - Jos tai kun joskus on hairahatanut ja tehnyt mahd. tuomittavia tekoja ei tarkoita, että olisi lopun ikäänsä mätä ja kelvoton. Olennaisempaa on, että osaako katua ja ottaa ja kantaa teoistaan ja toiminnastaan vastuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja täsmentää:
Olen lapseton. Tiedän vain monella elämänvalinnallani tuottaneeni nyt jo kovin ikääntyneelle äidilleni häpeää.
Kerro lisää yksityiskohtia elämänvalinnoistasi, joiden ajattelet tuottaneen äidillesi häpeää.
Narsisti häpeää aina lastaan, paitsi silloin kun lapsi toteuttaa vanhemman haaveita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja täsmentää:
Olen lapseton. Tiedän vain monella elämänvalinnallani tuottaneeni nyt jo kovin ikääntyneelle äidilleni häpeää.Kerro lisää yksityiskohtia elämänvalinnoistasi, joiden ajattelet tuottaneen äidillesi häpeää.
En kerro. Ei mitään mokia, eikä mitään laitonta. Ihan vain sellaisia asioita, jotka useimmat ihmiset tuomitsevat tai ainakin päivittelevät. Itse en valitsisi toisin. Välillä vain hämmentää, kun tulee taas ilmi, kuinka äitini joutuukaan minua häpeämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja täsmentää:
Olen lapseton. Tiedän vain monella elämänvalinnallani tuottaneeni nyt jo kovin ikääntyneelle äidilleni häpeää.Kerro lisää yksityiskohtia elämänvalinnoistasi, joiden ajattelet tuottaneen äidillesi häpeää.
En kerro. Ei mitään mokia, eikä mitään laitonta. Ihan vain sellaisia asioita, jotka useimmat ihmiset tuomitsevat tai ainakin päivittelevät. Itse en valitsisi toisin. Välillä vain hämmentää, kun tulee taas ilmi, kuinka äitini joutuukaan minua häpeämään.
No, mitä ihmettä täällä sönkötät? Mene puhumaan äidillesi tai hakeudu hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tuo lapsettomuus nyt se suurin äitisi häpeän syy, vai jokin muukin päätös elämässä, esim. valitsemasi ura? Ei tarvitse yksityiskohtiin mennä.
Ymmärrän, että oman äidin tuntemukset voivat vaikuttaa suurestikin, mutta loppujen lopuksi hänen häpeänsä on hänen häpeänsä. Elät elämääsi itseäsi varten, et äitiäsi. Ei äitiys tee kenestäkään toisen ihmisen omistajaa.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja täsmentää:
Olen lapseton. Tiedän vain monella elämänvalinnallani tuottaneeni nyt jo kovin ikääntyneelle äidilleni häpeää.
Sinulla on varmasti jo riittävästi syyllisyyttä ja häpeää kannettavana omista teoistasi johtuen. Ehkä sinun ei tarvitse murehtia sitä, että joku muu mahdollisesti häpeää sinua.
Entä rikollisten, rankkoja rikoksia tehneiden vanhemmat ja lähiomaiset? Heillä saattaa olla joskus sangen vaikeaa. Ajatellaan esim. murhaajia, raiskaajia ja muuten vaan väkivaltaisia tyyppejä.
Ei sitä oikein voi käsitellä. Aina on toivonut lapselle parasta ja sitten, kun lapsi pettää kaikki odotukset on se yllättävän vaikea tilanne. Lapsi on syrjäytynyt pitkäaikaistyötön, joka ei halua tehdä tilanteelleen mitään. Miten tuommoista voi edes käsitellä tai hyväksyä? Voi yrittää unohtaa kokonaan, mutta välillä tuttavat tiedustelevat tilannetta tai itse miettii, ja edessä on taas valehtelemisen ja surun kierre. Kyllä kukaan ei halua nähdä lapsensa epäonnistuvan täydellisesti.
Joku jo mainitsikin, että se on äitisi murhe, jos hän kantaa häpeää sinun vuoksesi. Sinun murheesi se ei ole. Äitisi vaikuttaa marttyyrilta. Voin miltei kuvitella, miten tavatessanne äiti huokaa, kuinka on saanut hävetä silmät päästään sinun vuoksesi. Olenko oikeassa? Todennäköisesti hänen tarkoituksensa on herättää sinussa syyllisyyttä.
Tätä kaikkea sanotaan emotionaaliseksi kiristykseksi ja on luokiteltavissa henkiseksi väkivallaksi. Sinun olisi aika itsenäistyä. On sinun tehtäväsi pitää huolta, ettei sinun rajojasi rikota tämän enempää. Pidä puolesi.
Vierailija kirjoitti:
Entä rikollisten, rankkoja rikoksia tehneiden vanhemmat ja lähiomaiset? Heillä saattaa olla joskus sangen vaikeaa. Ajatellaan esim. murhaajia, raiskaajia ja muuten vaan väkivaltaisia tyyppejä.
Kaverin aikuinen lapsi on moninkertainen pahoinpitelijä. Lusii nytkin törkeästä pahoinpitelystä. On näitä jekyl/hyde tyyppejä joiden ei pitäisi juoda koskaan. Humalassa sillä lähtee mopo täysin käsistä ja sitten jotakuta sattuu. Surullista kaikin puolin.
Toistaiseksi ei ole sellaista tapahtunut, että pitäisi omia lapsiani hävetä. - Vielä kun osaisi ja muistaisi olla tästä asiasta onnellinen, tai ainakin vähintään tyytyväinen.