Kuinka käsittelette aikuisen lapsenne tuottaman häpeän?

TIETYSTI Riippuu mitä lapsesi on tehnyt että häpeät häntä. 

RAISKANNUT ? 

HUUME hörhö?

Oma lapseni on aikuistuttuaan tehnyt paljon sellaista, joka on vastoin minun oikeudentuntoani. Hän on myös kantanut vastuun teoistaan. En ole kuitenkaan suostunut tuntemaan häpeää lapseni vuoksi. Ne ovat olleet hänen valintojaan ja hän tietää, mitä niistä ajattelen. Olemme nimittäin keskustelleet asiasta usein. Olen varonut tarkasti syyllistämästä häntä, sillä se ei saa tehtyä tekemättömäksi.  

Tietysti kannan huolta hänestä, ettei hänelle vain tapahtuisi mitään pahaa, ja että hän voisi elää omannäköistään elämää turvassa. Häpeä tai syyllistäminen ei kuitenkaan kuulu minun ja hänen väliseensä suhteeseen. Tärkeintä minulle on se, että meillä on toimiva puheyhteys. 

Mä en ole ainakaan tehnyt mitään sellaista, että äitini kuuluisi hävetä, silti hän käyttäytyi minua kohtaan kun olin lapsi siten, kuin tuottaisin hänelle häpeää. Mutta tajuan nyt, että se liittyi hänen vallankäyttöönsä minua kohtaan ja valtataisteluunsa, ei siihen, että häntä olisi oiekasti hävettänyt. Hän koitti siten saada minusta valtansa välikappaleen, ja siis onnistuikin, minä kun uskoin itsestäni sen seurauksena kaikenlaista pahaa, vaikka en koskaan ymmärtänytkään, miksei hän sitten neuvonut, miten "en mokaa" tms. Mutta eihän hän tietenkään voinut sellaista neuvoa, koska ongelma ei ollut minussa vaan siinä, että kaikki mitä tein piti moittia.

Oma mieheni on isänsä häpeän aihe, koska ei ole korkeasti koulutettu niin kuin isänsä ja sukunsa. Lisäksi kaikki valinnat ovat aina vähän huonoja, tyttöystävät liian lihavia, autot väärän merkkisiä ja kaikki hänen lapsuusmuistonsa liioiteltuja.

Miehen lapsuudessa on taloudellisesta vakaudesta huolimatta tapahtunut aika kurjia juttuja ja laininlyöntejä, joten ei ihmekään ettei nuorena tehnyt myöskään niitä järkevimpiä valintoja. Kyse on kuitenkin koulutukseen liittyvistä jutuista, ei ole mitään sen vakavampaa.

Isän kohdalla pätee hyvin sanonta, ettei lapselle kerrota mitä pitää tehdä, vaan näytetään miten pitää tehdä.

Sinun ei tarvitse äitisi häpeää kantaa. Kuten edellä jo sanottiinkin, se on ikivanha kiristyksen muoto. Joskus en ihmettele miksi lapsesta tuli se vanhemman oma häpeäpilkku.