Lue keskustelun säännöt.
Onko tavallista, että masentunutta ei arkiset asiat kiinnosta lainkaan, vaan haluaisi keskittyä johonkin aatteelliseen?
16.05.2018 |
Ei kiinnosta esim. kävelylle meno, ei kiinnosta mitä on päällään ja onko tukka harjattu, ei kiinnosta työnteko, ei ruoanlaitto, ei se millainen sää on ulkona yms. Sen sijaan hän haluaa pohtia homoliittoja, transsukupuolisuutta, eri uskontoja, koulukiusaamista, eläinten kohtelua yleisesti yms.
Kommentit (9)
Oikeesti masentunutta ei kiinnosta mikään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri näin. Oikeasti masentunut joutuu pohtimaan jaksaisiko tänään pestä hampaat vai ei, siinä se.
Olen muun muassa masentunut, ja minua kiinnostavat juuri nuo asiat. Ihmisten ja eläinten oikeudet tuntuvat paljon tärkeämmiltä kuin minä itse. Veikkaan, että vaikka lapsuudenkotini olikin aika karu paikka, koulukiusaaminen jonkinlaisen erilaisuuden takia ensisijaisesti aiheutti masennukseni. En tahtoisi muiden kokevan samankaltaista.
Kyllä masentunuttakin voi jotkin asiat "kiinnostaa". Pelkkä ajattelu ja siitä kirjoittaminen vie vähemmän voimia kuin fyysinen tekeminen.
Laiskuus / kyllästyminen on semmone et ei kiinnosta nuo normaalit elämisen asiat, siirretään esim tiskaaminen mahdollisen pitkälle tekosyillä joita juuri luettelit, eli keksitään muuta tekemistä vaikka olisi tiskaamista tarjolla, ihan normaalia. Sitä joskus kyllästyy normi askareisiin niin keksitään vaihtoehtoista tekemistä. Ja varmaan monilla tämä yllättävä kuumuus aiheuttanut ettei jaksa mutta kyllä se siitä kun tottuu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennuksia on eriasteisia ja vaikeitakin masennuksia voi olla erilaisia. Ei ole olemassa vaan yhtä oikeaoppista masennusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
4 jatkaa: "Oikeasti" masentunut voi joskus nauraa ja hymyillä, pohtia tasa-arvoasioita ja jopa (olen nähnyt) ajoittain pitää kotinsa kunnossa. Tämä ei välttämättä tarkoita sitä, että hän pystyisi nukkumaan ja heräämään säännöllisesti, lähtemään kotoa ja viettämään päivän tuntemattomien kiusaajatyyppien kanssa työskennellen. Yritin vuodesta toiseen jos jonkinlaista työharjoittelua ja kuntouttavaa työtoimintaa, sain ahdistus- ja itkukohtauksia tämän tästä, nukuin pommiin tai varmuuden vuoksi jätin nukkumatta ollenkaan etten myöhästyisi, kotiin tullessani olin hysteerinen koko illan ja häpesin. Ei se näyttänyt työkavereistakaan olevan kivaa. Yritin kuitenkin jatkaa, kunnes lääkärini sanoi, että olin hakannut päätäni seinään tarpeeksi ja että hän suosittelisi kuntoutustukea.
Oikeasti masentunut ihminen ei jaksa keskittyä mihinkään pohdiskeluu. Kaikki voimat menevät hetkestä selviäimiseen.
Vai vielä homoliittojen pohdintoja ;D