Lue keskustelun säännöt.
Kumpi parempi, työ ja opiskelu
15.05.2018 |
Siis mielipiteitä siitä, kumpi on parempi tilanne. Molemmat ovat iältään n. 25-vuotiaita.
Sellainen tyyppi, joka on käynyt peruskoulun jälkeen ravintola-amiksen, tehnyt töitä 16-vuotiaasta asti ja ollut kokonaan työelämässä 18-vuotiaasta asti. Pieni palkka, alle 2000 e/kk, työt ilta- ja viikonloppupainotteisia. Pitää työelämää ja työelämässä olevia parempana eikä häntä kiinnosta opiskelu, eikä hän ymmärrä miksi joku opiskelee, kun voisi olla töissäkin. Pitää lomia harvoin, eikä mielestään tarvitse enempää vapaa-aikaa. Ei saa eikä halua mitään apua vanhemmiltaan. Viihtyy työelämässä ja yökkii opiskelulle.
Toinen tyyppi on sellainen, joka on käynyt peruskoulun jälkeen lukion, kokeillut sen jälkeen paria alaa, mutta jättänyt ne kesken. On kuitenkin päässyt opiskelemaan yliopistoon mieluisaa alaa. Työkokemusta on melko vähän, kaksi muutaman viikon pituista kesätyötä ja tekee ravintola-alan keikkatöitä silloin tällöin, aika harvoin. Kesälomat ja muut vapaat mieluummin lomailee ja matkustelee esimerkiksi perheensä kanssa. Rentoutuu opiskeluista lomaillessa. Vanhemmat auttavat taloudellisesti ja maksavat esimerkiksi matkustamisen, uudet puhelimet ja tietokoneet ja hän ottaa tämän avun vastaan mielellään. Opinnot sujuvat hyvin.
Kommentit (2)
Täysin järjetön kysymys. Mutta ensimmäinen on kansan selkärankaa, vaatimaton työläinen. Toinen on etuoikeutettu ja josta tulee myöhemmin todennäköisesti ylipalkattu tyhjäntoimittaja egoisti, jonkin Ruotsin sukuisen viisastelijan (Enbuske) sanoin abstraktin työn tekijä. Ehkäpä eksyy politiikkaan ja sotkee vielä enemmän ihmisten asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tähän voi kirjoittaa ap-esimerkin luettuaan mitään tyhjentävää vastausta Kumpiparempi?, koska esimerkkitapauksissa kummallakin menee taloudellisesti hyvin: toinen tekee työtä ja saa rahaa, toinen opiskelee innolla, mutta vanhemmat avustavat.
Raha ratkaisee tässä aika paljon.
Korkeakouluopiskelua kannatan tietysti aina, mutten myöskään väheksy ihmisiä, jotka vähemmälläkin koulunkäynnillä saavuttavat sellaisen elintason, että saa ruoan pöytään ja laskut maksettua.