Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Vitsi että ystäväsuhteet osaa olla välillä vaikeita...

Vierailija
14.05.2018 |

Me ollaan tämän ystävän kanssa tunnettu noin 10 vuotta. Tavattiin harrastuksen parissa ja siitä se lähti. Siitä meni jokunen vuosi kun minulla oli oikeastaan useita vuosia vaikeaa aikaa elämän monella eri saralla ja hän tuki aina. Jälkeenpäin olen kauhukseni huomannut miettiväni oliko se oikeasti tukemista vai uteliaisuutta...

Nyt vuoden pari on mennyt itsellä hyvin ja monenlaisista tilanteista olen pannut merkille että tämä ystävä ei tunnu oikein kestävän sitä tai sitten olen vain niin tylsä tämän elämäni kanssa. Minut on aikapitkälti pelastanut ihmisten kirjoihin se harrastus missä tämän ystävän kanssa alunperinkin tavattiin, jatkoin sitä vuosien tauon jälkeen. Hän ei, luultavasti hänen miesystävällään on tässä jokin osuus, ehkä ei pidä että hän käy siellä, en tiedä.
Hän ei oikein tunnu osaavan suhtautua kun välillä mainitsen harrastuskuulumisia, jotenkin sellainen piikittelevä ja vähättelevä asenne huokuu. Ja se tyyli, ”hyvähän se sun on mennä kun...”

En tiedä, luulin että sitä oltaisiin ystäviä niin iloissa kuin surussakin. Viime viikolla tuli jokin viesti missä juorusi jostain ystävästään arkoja asioita saatesanoilla älä kerro kellekkään... silloin se oikeastaan kolahti. Ei kai me aikuiset naiset oikeasti petetä ystävää noin. Hänen mielestään juttu oli niin mehevä, mulle tuli vain paha mieli juorutun puolesta. Aloin miettimään ja tajusin että sellainen kaiken kaikista tietävä tuo ystävä on aina ollutkin, erot, pettämiset, lihomiset, draamat ja käänteet on aina osannut kaikista kertoa. En vain oikeastaan niitä ikinä kuunnellut, en ole kiinnostunut tuollaisista.

Väkisin hiipii mieleen ajatus olinko elämineni samanlainen ruodittava hänelle. Nyt kun elämä on kaikki on kunnossa, vähätellään ja piilovittuillaan.

Mä tiedän että mun pitää puhua hänen kanssaan ihan kasvotusten. Mutta kertokaas, voinko olla ihan väärässä vai voiko joku ihminen oikeasti olla tuollainen?

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
14.05.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tutulta kuulostaa..

Silloin kun itselläni on ollut vaikeita aikoina, ystävä on ollut niin kiinnostunut ja ns. myötätuntoinen. Kun voin tosi hyvin, hän jotenkin katoaa koko elämästä. Ei pidä yhteyttä, ei ole kiinnostunut tekemisistäni.

Hänkin hieman sellainen, että juoruilee muiden kuulumisista. Oikein ehkä odottaa aina draaman aihetta, jotta voi juoruta niistä muiden kanssa.

Hieman olen pettynyt tähän ihmiseen :(

Vierailija
2/6 |
14.05.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tunnistin tuosta tuon pettymisen, siltä se juuri tuntuu. Jotenkin kun nyt olisi aikaa olla ystäviä keveämmällä elämällä, tuntuu kuin ystävä ei siihen haluaisi kuulua.

Ap.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
14.05.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pidättekö te yhteyttä siihen tukijaan kun alkaa menemään hyvin/paremmin?

Se tukija-ystävä voi kokea, että kelpasi teille silloin kun tarvitsitte kuuntelijaa ja nyt kun kaikki on ok niin unohdatte hänet.

Vierailija
4/6 |
14.05.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Tunnistin tuosta tuon pettymisen, siltä se juuri tuntuu. Jotenkin kun nyt olisi aikaa olla ystäviä keveämmällä elämällä, tuntuu kuin ystävä ei siihen haluaisi kuulua.

Ap.

Minulla ihan sama.

Vierailija
5/6 |
14.05.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaikki ei tosiaan ole hyviä ystäviä, kenellekään.

Mulla on tällä hetkellä "ystävä", jonka olen tuntenut noin 8 vuotta ja meilläkin oli yhteinen yhdistävä mielenkiinnonkohde josta ystävyys lähti. Oikeastaan se oli paljon parempaa niin pitkään kun pysyi kaveruutena ja juteltiin vain vähän yksityisasioista. Keskityttiin enemmänkin siihen yhdistävään juttuun yksityisasioiden ulkopuolelta. Nyt tää kaveri piikittelee mun elämän asioille (sekä hyvillä että huonoille) eikä juuri jaksa niitä kuunnella ja vuodattaa omat asiansa runsaina ja myötätuntoa vaatien. Olenkin päättänyt etäännyttää hänet taksaisin harrastuskaveri-tasolle, jolloin jutellaan vain satunnaisesti ja vain vähän yksityiselämän asioita.

Vierailija
6/6 |
14.05.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

huikui kirjoitti:

Pidättekö te yhteyttä siihen tukijaan kun alkaa menemään hyvin/paremmin?

Se tukija-ystävä voi kokea, että kelpasi teille silloin kun tarvitsitte kuuntelijaa ja nyt kun kaikki on ok niin unohdatte hänet.

Tottakai, jopa enemmän kun nyt on voimia. Kyselen paljon hänen kuulumisiaan ja käyn kahvilla kylättelemässä. Kuuntelen tietenkin myös hänen murheitaan ja muutenkin miten elämässä menee.

Ap.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi viisi seitsemän