Kylähullut ja muut suuret persoonat sekä erikoistapaukset
Kertokaa tänne juttuja ns. kylähulluista, eli erikoisesti käyttäytyvistä ihmisistä, joihin olette elämänne varrella törmänneet. Ei mielellään kuitenkaan niin tarkkoja yksityiskohtia, että voi tunnistaa, koska ei ole tarkoitus loukata ketään. Mä aloitan:
-Murisijamummo: lapsuudessani tuli kotikaupungissa välillä vastaan nainen, joka oli pukeutunut pelkkiin leopardikuvioisiin vaatteisiin ja ulkoilutti useampaa koiraa, myöskin leopardikuvioon puettuja. Joskus kun koitimme puhua hänelle, hän vain murisi ja sähisi kuin jokin petoeläin meille takaisin. Välillä ohi kävellessä hänen saattoi myös kuulla murisevan itsekseen.
-Korkokenkämies: entinen lähiönaapurini, ulkoilutti usein koiraansa bussipysäkin edessä. Hän ei kiinnittänyt minuun yleensä mitään huomiota, mutta jos minulla oli korkokengät jalassa, hän tuli aina juttelemaan jotain kömpleösti. Kysyin kämppiksenä asuvalta siskoltani, oliko hän törmännyt mieheen ja kun hän vastasi myöntävästi, kysyin onko hän huomannut eroa jos käyttää korkokenkiä. Sisko tarkkaili tilannetta viikon ja kertoi, että myöskin hän sai olla rauhassa vain jos ei ollut korkokengissä.
-Läpsijämummo: istui usein tuossa bussissa ja puheli itsekseen ja läpsi tahattoman oloisesti käytävällä kävelijöitä. Oli hupaisaa seurata matkustajien ällistyneitä reaktioita, kun mummo äkkiarvaamatta mätkäisi jotakuta. Ihan harmitonta siis sinällään, mutta hauskaa.
Kommentit (10)
Lapsena kavereiden kaverin isä oli ruotsinkielisen seurakunnan pappi. Hän oli rakentanut kotipihalleen pienen kirkon näköisen "leikkimökin," jossa ilmeisesti kävi rukoilemassa ja rauhoittumassa. Tai näin ainakin luulimme, kunnes murrosiässä eräiden poikien katselemien pornofilmien löytöpaikaksi oli paljastunut tuo kyseinen hengellisyyden tyyssija. Aikana ennen internetiä pappismiehellä oli puuhahuoneessaan hämmentävän monipuolinen kokoelma VHS-pornoelokuvia.
Mökkinaapurinamme oli joskus täti, joka kiipesi aina suureen mäntyyn pihansa nurkalla ja lauloi siellä. Ehkei nyt hullu sentään, mutta kovin erikoinen tapaus tämä!
Töölönlahden roskisrumpali. Joku ilmeisesti koditon (?) mies, joka soitteli siellä kepeillä hakaten metalliroskiksia harva se ilta. Asuin pari vuotta eduskuntatalon takana ja usein iltalenkillä tämä kaveri naputteli tuntitolkulla roskiksia siinä rannan puistikossa.
Käpylän pyörijä, mieheni nuoruudesta tämä, itsekin näin kerran.
Meidän kylällä on kaksi. 1) on pistänyt jo kolme kertaa ulko-oven säpeleiksi ja soittanut äidillensä, jotta tilaisi ja maksaisi uuden oven. Sama tyyppi on löytynyt verisenä ja juopuneena ojasta, sekä paennut muutaman kerran suljetulta, jotka eivät enää huoli sitä hoitoon :D
2) Jahtaa lehtipuhaltimen kanssa olemattomia ukkoja pitkin kylän raittia ja soittelee joka talon läpi saadakseen tietää viimeisimmät juorut. Oli tehnyt perättömän elsun olemattomasta kissasta minkä oli mukamas naapurilla nähnyt. Naapurilla ei ole enää 15 vuoteen ollut mitään elukkaa.
"Ei mielellään kuitenkaan niin tarkkoja yksityiskohtia, että voi tunnistaa, koska ei ole tarkoitus loukata ketään. Mä aloitan:
-Murisijamummo: lapsuudessani tuli kotikaupungissa välillä vastaan nainen, joka oli pukeutunut pelkkiin leopardikuvioisiin vaatteisiin ja ulkoilutti useampaa koiraa, myöskin leopardikuvioon puettuja. Joskus kun koitimme puhua hänelle, hän vain murisi ja sähisi kuin jokin petoeläin meille takaisin. Välillä ohi kävellessä hänen saattoi myös kuulla murisevan itsekseen."
Michael Maria
Tykkäsi kuristella naikkosia nahkahanskoillaan.
Jämsässä on ainakin yksi kylähullu joka soittelee säännöllisen epäsäännöllisesti metsästystorvea keskustassa.
Kaverini asui joskus Hämeentiellä ja sanoi siellä kadun elämää piristäneen/terrorisoineen erään julkisuudessakin välillä vilahdelleen naishenkilön. Hänellä oli tapana istua ikkunassaan, polttaa röökiä ja nousta usein seisomaan ikkunalaudalle ja laulamaan oopperamaisella tunnelatauksella. Pari kertaa kuulemma tuli palokuntakin paikalle, kun joku oli pelännyt että nainen suunnitteli itsemurhaa tms. Kuulemma hänestä ei koskaan vaikuttanut, että olisi mitenkään itsetuhoinen, mutta pelkäsi itsekin, että vain horjahtaisi ja tippuisi joku päivä.