Mistä voimia jaksaa, kun koko ajan tulee eteen jotain negatiivista?

Meillä on useampi vuosi taisteltu jaksamisen kanssa, kun aina tulee jotain uutta ikävää. Mies joutui onnettomuuteen ja menetti osittain liikuntakykynsä, sairastuin itse vakavasti (sairaus alkaa onneks olla selätetty), yhden meidän lapsista todettiin olevan ns. erityislapsi, minä jäin jokin aika sitten työttömäksi, isäni sairastui vakavasti...

Tuntuu, ettei nämä ikävät asiat lopu koskaan. Yks kun tuntuu olevan edes jotenkin selätetty niin tulee jotain uutta ikävää, jotkut jopa päällekkäin. Onneks ilosiakin asioita on tapahtunut, mutta nämä ikävät vie niiltäkin sitä iloa, kun usein tulee ajateltua negatiivisesti, että kyllä kohta taas jotain pahempaa tapahtuu.