Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä eroon ideasta että olen paska työssäni ja tulen kohta irtisanotuksi?
11.05.2018 |
Valmistuin pari kuukautta sitten (suunnitteluala) ja sain pian tämän jälkeen töitä. Koko koeajan mielessäni on vain pyörinyt miten huono, kykenemätön ja PASKA työntekijä oikein olen ja että pomo haluaa irtisanoa minut. Objektiivisesti katsottuna teen työni kuitenkin ihan hyvin - saatan olla hitaampi kuin pidempään töissä olleet työntekijät, mutta käytän kaiken työaikani työhommiin, yritän parhaani, enkä esim. hiplaile kännykkääni töissä kuten toinen paria kuukautta minua ennen aloittanut työntekijä. Itse olen aina ajoissa, usein ensimmäinen ja viimeinen työntekijä paikalla pomon lisäksi ja haluan vain tehdä työni hyvin ja pysyä palkkalistoilla.
Tästä huolimatta luen kaikkialla merkkejä siitä että minut irtisanotaan kohta. Esim. viikon töissäolon jälkeen sähköpostiin kilahti firman uudet käyntikortit, ja minun nimelleni ei oltu tilattu kortteja. Maanantaina kukaan ei kysynyt viikonlopustani, vaikka itse kysyin muilta ja yritin osallistua keskusteluun. Tänään pomo lähetti kutsun koeaikakeskusteluun keskiviikolle, joka on päivä ennen kuukauden koeajan umpeutumista. Mielessä pyörii vain skenaario jossa hän sanoo että ei me sinusta oikein tykätty ja huomenna ei tarvitse tulla töihin, Mietin jo että vastatarjouksena tarjoan tekeväni työni vaikka 500 eur/kk harjoittelijapalkalla, jos taitoni tai temponi eivät ole "oikean" työntekijän tasolla. Stressaa niin paljon että kädet tärisevät.
Miten ihmeessä tällaisista ajatuksista pääsee eroon, ja olenko maailman ainoa ihminen joka vatvoo moisia? Ei ole kivaa.
Kommentit (31)
Nyt niskasta kiinni itees. Olet ihan hyvä työssäsi. Ei työpaikan kulttuuri ole mullekaan auennut vielä vuoteen kokonaan. Käyntikortit oli tilattu jo ennen sinne ilmestymistäsi. Tilaa ne itsellesi jos niitä tarvitset. Kysy pomolta jos saisit ne. Siellä koeaika keskustelussa voit kertoa epävarmuudestasi. Kukaan ei hommia opi parissa kuukaudessa jos ei ole kovin kokenut. Kokeneenakin olen joutunut oppimaan pitkään uudenpaikan hommia ja ihmissuhteita. Sitä hyvää palautetta ei suomalaisilla työpaikoilla tahdo saada kukaan. Kielteisen saa kyllä välittömästi. Kysy mitä on vielä opittava, kun ei ihan ole tunnetta osaamisesta tullut. Kehut sitten itse mikä on itsellesi ollut osaamista ja uuden opettelua. Tsemppiä sulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla helpotti se, kun hain muita töitä ja olisin saanut. Koko elämä ei riipukaan yhdestä työpaikasta.
Mä olen suunnittelualalla myös. Tässä kuussa on tehty firmassa sellaista työtä, mikä on viimeksi tullut eteen 10 vuotta sitten. Tällä alalla ei ikinä ehdi oppia kaikkea. Lisäksi ohjelmistot, määräykset yms. muuttuvat niin tiuhaan, ettei kukaan ole koskaan valmis. Koeaikakeskustelu on normaalia, älä stressaa.
Käyntikortit on tilattu varmaan aikaa sitten ja uusille niitä ei välttämättä tilata, koska eihän tiedä miten kauan itse aiot jatkaa. Sekä mikä sinulla on tarve? Minä sain monta vuotta sitten paketin käyntikortteja. Olen tainnut varsinaisessa tarkoituksessa jakaa niitä alle viisi koskaan. Mun numeron tietää jo kaikki valmiiksi ja en liiku firman ulkopuolella juurikaan, vaan pomo hoitaa itse kaikki asiat asiakkaisiin päin. Hän haluaa tehdä niin. Alussa se oli outoa, mutta nyt olen tottunut. Mulla ei ole edes kännykkää firman puolesta.
Potkut on tulossa. Nyt jos miehesi ei tue sinua oikein niin anna sä sille narsistille monoa!
Vierailija kirjoitti:
Nyt niskasta kiinni itees. Olet ihan hyvä työssäsi. Ei työpaikan kulttuuri ole mullekaan auennut vielä vuoteen kokonaan. Käyntikortit oli tilattu jo ennen sinne ilmestymistäsi. Tilaa ne itsellesi jos niitä tarvitset. Kysy pomolta jos saisit ne. Siellä koeaika keskustelussa voit kertoa epävarmuudestasi. Kukaan ei hommia opi parissa kuukaudessa jos ei ole kovin kokenut. Kokeneenakin olen joutunut oppimaan pitkään uudenpaikan hommia ja ihmissuhteita. Sitä hyvää palautetta ei suomalaisilla työpaikoilla tahdo saada kukaan. Kielteisen saa kyllä välittömästi. Kysy mitä on vielä opittava, kun ei ihan ole tunnetta osaamisesta tullut. Kehut sitten itse mikä on itsellesi ollut osaamista ja uuden opettelua. Tsemppiä sulle.
Kiitos kivoista sanoista! Itseäni ei häiritse että en saa käyntikortteja (kun mihin niitä nyt oikein tarvitsisinkaan) vaan se, että minun nimeäni ei ollut sisällytetty tilaukseen, minkä päässäni täydensin rimpsulla "...koska eihän tätä työntekijää tulla edes pitämään". Yritän pysyä pää kylmänä mutta siitä huolimatta tulen aina ajatelleeksi että millä oikeudella minun pitäisi pitää tämä työ kun olemassa on paljon lahjakkaampiakin vastavalmistuneita ja yliopistolta pukkaa uusia opiskelijoita ihan liukuhihnalta. Monet varmasti antaisivat toisen kätensä että saisivat minun työpaikkani. Tiedän että tätä paikkaa haki monta muutakin, mutta kuitenkin ne valitsivat minut. Jotenkin tuntuu että minun pitäisi 'todistaa itseni' tai se että olen työpaikan arvoinen. Opiskeluissa pystyin laittamaan aina enemmän aikaa ja panostusta opiskeluihin mutta töissähän tämä ei käy päinsä koska työajat ovat olemassa.
Tuntuu että kaikki ovat ihan valmiita ammattilaisia suoraan koulun penkiltä, minusta vain tuntuu että pitäisi oppia niin paljon lisää että voisin olla palkkani arvoinen työnantajalle. Ja tämän jälkeen mietin että enkö minä perkele nyt juuri viisi vuotta istunut yliopiston penkillä ja tästä pitää minulle myös sitten maksaa.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä koin tota ensimmäiset 15 vuotta alallani. Ja minä oikeasti olin huono. Ei ole luonnonlahjoja alalla, ja lisäksi alkuun tunsin niin kamalaa rimakauhua vaikeita töitä kohtaan, että lykkääsin ja lykkäsin aloittamista, ja sitten tein ennen deadlinea hutiloiden, usein kaljan voimalla valvottuina öinä.
Mutta lopulta sit väsyi pelkäämään, ajatteli vaan että ok, jos saan potkut niin ehkä se on hyväkin kun tämä kerran on näin vaikeaa. Nyt olen kuitenkin ollut alalla 23 vuotta, ja nykyään olen jopa hyvä työntekijä. Lahjattomalla kesti vaan vähän kauemman oppia.
Opiskeluissa pystyin laittamaan aina enemmän aikaa ja panostusta opiskeluihin mutta töissähän tämä ei käy päinsä koska työajat ovat olemassa.
Sellainen työ että mitään ei voi opiskellta tai tehdä "salaa" kotona? Minä muistan kun tulin koodariksi ekaan työpaikkaani, ilman mitään harrastuneisuutta tai kokemusta suoraan koulun penkiltä, käytin kyllä ekan vuoden aika tiukkaan illat ja viikonloputkin itseopiskeluun ja ihan suorastaan töiden "salaa" kotona tekemiseen ettei paljastuisi että olen hidas ja osaamaton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opiskeluissa pystyin laittamaan aina enemmän aikaa ja panostusta opiskeluihin mutta töissähän tämä ei käy päinsä koska työajat ovat olemassa.
Sellainen työ että mitään ei voi opiskellta tai tehdä "salaa" kotona? Minä muistan kun tulin koodariksi ekaan työpaikkaani, ilman mitään harrastuneisuutta tai kokemusta suoraan koulun penkiltä, käytin kyllä ekan vuoden aika tiukkaan illat ja viikonloputkin itseopiskeluun ja ihan suorastaan töiden "salaa" kotona tekemiseen ettei paljastuisi että olen hidas ja osaamaton.
Voisin tietysti tehdä töitä 'salaa' kotonakin mutta se olisi jonkin verran hankalampaa. Kaikki työdokumentit ovat työkoneella ja -serverillä, enkä niitä ala muistitikulla kotia rahtaamaan. Työkäytössä on myös todella spesifit mallinnussoftat joita en voi kotiläppärille asentaa (usean tuhannen hintaiset vuosilisenssit per ohjelma). Yhdestä tärkeimmistä minulla on vielä opiskelijalisenssi, ja ostin kotiin kirjoja että voin parantaa taitojani. Tällä tavalla olen töissä ehkä nopeampi tehtävissäni 'sitten joskus', mutta välittömiä työtehtäviäni en voi tällä tavalla hoitaa.
Hassu kuitenkin kuulla etten ole ainoa joka vatvoo työasioita vapaalla. Oli ihana kuulla kokemuksesi, vastaaja #7. En usko että olet niin lahjaton mitä itsellesi halusit uskotella, ja olet varmasti hyvä työssäsi ainakin nyt vuosikymmenten jälkeen.
-ap
Irtisanoudu ennen kuin pomo ehtii potkia pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli työpaikassani juuri tuollainen vastaava kokemus. Ei silti tullut potkuja koeajalla, vaikka sitä pelkäsin. Näin jälkikäteen ajateltuna se olisi kyllä ollut hyvä juttu, koska työpaikka on ollut täysin hanurista. Nyt jos itse vakituisella työsopimuksella olevana irtisanoudun, niin karenssia tulee. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et todellakaan ap ole ainoa. Itse olen it-alalla, ja koin ainakin ekat 5 vuotta jatkuvaa osaamattomuutta ja riittämättömyyttä. Luulin että olen ainoa, ja että muut on lapsesta asti harrastaneita "guruja" joillle kaikki on helppoa. Pidin itseäni ihan älykkyysosamäärältäni liian tyhmänä pärjäämään kunnolla.
Vasta paljon myöhemmin tajusin, että alalla on kulttuuri, jossa pitää näytellä olevansa huippuälykäs ja kaikesta selviävä, silläkin hinnalla että joutuu kotona tekemään yötä myöten työtä ilman korvausta osoittaakseen muille olevansa hyvä. Miesvaltaisilla työpaikoilla kova kilpailu kuka on guru. Tämä asia valkeni minulle vähitellen, kun usein vähän päihtyneet alan ihmiset esim. pikkujoulujen jatkoilla tai puhelimessa tunnustivat että pelkäävät kauheasti jotain projektia tai etteivät pärjää, sellaiset ihmiset joita olin pitänyt guruina joille kaikki on helppoa.
Kuulostaa työpaikalta, jossa on nihkeä ilmapiiri ja uudet työntekijät perehdytetään työhön huonosti. Ala katsella muita työpaikkoja, tuo meno ei yleensä ajan myötä muutu parempaan suuntaan. Todennäköisesti työpaikka tulee paljastumaan vielä kamalammaksi kuin mitä nyt ajattelet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa työpaikalta, jossa on nihkeä ilmapiiri ja uudet työntekijät perehdytetään työhön huonosti. Ala katsella muita työpaikkoja, tuo meno ei yleensä ajan myötä muutu parempaan suuntaan. Todennäköisesti työpaikka tulee paljastumaan vielä kamalammaksi kuin mitä nyt ajattelet.
Aika monella alalla akateemisten työpaikat on sellaisia, että ei juuri perehdytetä vaan oletetaan että työntekijä osaa itse etsiä tietoa. Sen takia juuri niitä akateemisia palkataan. Jos tällaisella alalla noudattaa neuvoasi, ei kyllä mihinkään kunnon asiantuntijatöihin pääse sisään ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa työpaikalta, jossa on nihkeä ilmapiiri ja uudet työntekijät perehdytetään työhön huonosti. Ala katsella muita työpaikkoja, tuo meno ei yleensä ajan myötä muutu parempaan suuntaan. Todennäköisesti työpaikka tulee paljastumaan vielä kamalammaksi kuin mitä nyt ajattelet.
Aika monella alalla akateemisten työpaikat on sellaisia, että ei juuri perehdytetä vaan oletetaan että työntekijä osaa itse etsiä tietoa. Sen takia juuri niitä akateemisia palkataan. Jos tällaisella alalla noudattaa neuvoasi, ei kyllä mihinkään kunnon asiantuntijatöihin pääse sisään ikinä.
Olen akateeminen ja työskennellyt eri työpaikoissa. Hyvissä työpaikoissa uusi työntekijä perehdytetään työhönsä, huonoissa ei.
Ohis; mikä on suunnitteluala? Itsekin olen suunnittelija eräällä alalla, mutta mitä tekee suunnittelualan työntekijä? Näitä oli tässäkin keskustelussa jo useampia.
Hah, kuulostaa todella tutulta! Kun aloitin uudessa työssä, laihduin puolen vuoden aikana seitsemän kiloa kun stressasin älyttömästi miten osaan, pärjään, selviydyn.
Koeajan loppuaikana oli tapaaminen pomon kanssa ja olin todella helpottunut kun hän ei puhunut irtisanomisesta mitään vaan jutteli muita työasioita. Ajattelin päässeeni kuin koira veräjästä.
Nyt on pari vuotta takana ja voin sanoa päässeeni hyvään rytmiin. Minulla on oma näkemys ja tapani tehdä työtä ja näköjään se tuottaa riittävää tulosta. Enää ei tarvitse stressata ja kilotkin on tulleet takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa työpaikalta, jossa on nihkeä ilmapiiri ja uudet työntekijät perehdytetään työhön huonosti. Ala katsella muita työpaikkoja, tuo meno ei yleensä ajan myötä muutu parempaan suuntaan. Todennäköisesti työpaikka tulee paljastumaan vielä kamalammaksi kuin mitä nyt ajattelet.
Aika monella alalla akateemisten työpaikat on sellaisia, että ei juuri perehdytetä vaan oletetaan että työntekijä osaa itse etsiä tietoa. Sen takia juuri niitä akateemisia palkataan. Jos tällaisella alalla noudattaa neuvoasi, ei kyllä mihinkään kunnon asiantuntijatöihin pääse sisään ikinä.
Olen akateeminen ja työskennellyt eri työpaikoissa. Hyvissä työpaikoissa uusi työntekijä perehdytetään työhönsä, huonoissa ei.
Itse oon it-alalla ja en ole koskaan oikein nähnyt työpaikkaa jossa perehdytettäisiin. Pikemminkin, lopulta parhaissa työpaikoissa, joissa saa tehdä oikeasti haastavia ja kiinnostavia hommia, uudet heitetään "altaan syvään päähän" ja pidetään ne jotka alkaa uimaan, poistetaan koeajalla ne jotka vinkuu kursseille tai apua muilta.
Kieltämättä mulle tämä on aina sopinut mainiosti, kun ajattelen että siellähän se on googlessa kaikki tieto mitä tarvii, ja kun tulee vastaan asia jota en osaa, googletan ja alan kokeilla.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa työpaikalta, jossa on nihkeä ilmapiiri ja uudet työntekijät perehdytetään työhön huonosti. Ala katsella muita työpaikkoja, tuo meno ei yleensä ajan myötä muutu parempaan suuntaan. Todennäköisesti työpaikka tulee paljastumaan vielä kamalammaksi kuin mitä nyt ajattelet.
Työpaikalla on mielestäni hyvä ilmapiiri - kollegat ovat mukavia ja auttavaisia, viikottain on jotain epävirallisia kokoontumisia, yms. Kyseessä on kuitenkin pieni firma jssa kaikki tuntevat toisensa ja näköjään myös kummin kaiman lapsenlapset etunimeltä ja vaihtavat kuulumisiaan tässä pienessä piirissä. Alkaa puuduttaa kysyä aina kuka on Jaakko, Elina, Anna (kun oikeasti ei edes kiinnostaisi mitä 30 vuotta vanhemman työtoverin siskonpojalle kuuluu) että jotenkin pystyisi osallistumaan juttuun. Minua itseäni ei häiritse että kuulumisiani ei kysellä, koska teen mieluummin töitä kuin horisen joutavia. Jotenkin vain tuntuu että sosiaalisena hölösuuna olisi enemmän sopiva työyhteisöön - ja silla tavalla myös pysyvämpi osa toimistoa - kuin sen takia että tekisi työnsä hyvin. Ehkä tämä on osa ahdistusta.
-ap
Eikö siis kenellään muulla ole kokemusta vastaavasta?
-ap