Sinä joka olet yksinäinen / koet yksinäisyyttä

Koen, että syyt ovat ensisijaisesti minussa itsessäni.

Syyt ovat minussa. Ei siksi, että olisin vastenmielinen/etten olisi kelvannut vaan luonteeni on introvertilla tavalla hankala, etten osaa olla ihmisten kanssa. Enkä aina pidä itsestäni, vaikka muut pitäisivätkin.

Vika on minussa. Sulkeutunut persoona. Kaipaan kyllä ystävyyttä joka ikinen hetki. N40+

Joo syy on minussa. En suostu jauhamaan paskaa seläntakana muiden mukana. En suostu juoruamaan. Tykkään jakaa asiat tasan ja en siedä epärehellisyyttä.

Siinä mielessä on syy itsessä, että olen liikaa yksin ja internetissä enkä ole hakeutunut ympäristöön, jossa olisi samanhenkisiä ihmisiä kavereiksi (iso kaupunki jossa paljon valinnanvaraa ihmisistä, yliopisto tms).

Ihmiset tykkäävät minusta kyllä, mutta useimmat kokevat pidemmän päälle seurani hankalaksi, kun en jaksakaan koko ajan heittää läppää vaan alan pohdiskella kaikkea. Jotkut tykkää samasta, mutta enemmistö satunnaisesti kohdatuista ihmisistä ei, joten suuri osa ei sovi mulle läheisiksi ystäviksi.

Ihan omaa syytäni on. Olen ruma, tissitön, keskivartalolihava ja tylsä ihminen. Ei mikään ihme että olen yksin. Miestä en ole saanut koskaan enkä tule saamaankaan. Jos mä oisin mies, en mäkään olis mun kaa.

Olen avoin, puhelias, positiivinen, energinen, ystävällinen, kohtelias ja hauska. Niin monet ainakin kehuvat minua. Eipä silti ole ystäviä ja joskus vain tuntuu etten tälläisenä nuorekkaana airinkoisena ilopakkauksena sovi lainkaan Suomeen ja Suomen kuttuuriin.

Mitä muuta sitten saan usein kuulla?

"On hyvä antaa itselleen aikaa ja olla yksin."

Näin minulle hoetaan jatkuvasti kun sanon kokevani jatkuvas yksinäisyyttä ja ulkopuolisuuden tunnetta. Eivätkö ihmiset ymmärrä tai edes halua ymmärtää?

"Kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia, toiset ovat ekstroverttejä ja toiset introverttejä."

Näin minulle hoetaan kun kerron että kaipaan ihmisiä ja hyviä ystäviä ympärilleni. Eivätkö ihmiset ymmärrä tai edes halua ymmärtää?

Tuntuu että kaikki ovat kusipäitä, eikä ketään kiinnosta minun elämäni. Olen vain näkymätön nurkkaan viskattu räsynukke.

Mitem teillä muilla?

Vierailija kirjoitti:

Olen avoin, puhelias, positiivinen, energinen, ystävällinen, kohtelias ja hauska. Niin monet ainakin kehuvat minua. Eipä silti ole ystäviä ja joskus vain tuntuu etten tälläisenä nuorekkaana airinkoisena ilopakkauksena sovi lainkaan Suomeen ja Suomen kuttuuriin.

Mitä muuta sitten saan usein kuulla?

"On hyvä antaa itselleen aikaa ja olla yksin."

Näin minulle hoetaan jatkuvasti kun sanon kokevani jatkuvas yksinäisyyttä ja ulkopuolisuuden tunnetta. Eivätkö ihmiset ymmärrä tai edes halua ymmärtää?

"Kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia, toiset ovat ekstroverttejä ja toiset introverttejä."

Näin minulle hoetaan kun kerron että kaipaan ihmisiä ja hyviä ystäviä ympärilleni. Eivätkö ihmiset ymmärrä tai edes halua ymmärtää?

Tuntuu että kaikki ovat kusipäitä, eikä ketään kiinnosta minun elämäni. Olen vain näkymätön nurkkaan viskattu räsynukke.

Mitem teillä muilla?

Vinkki ekstrovertille, älä yritä väkisin änkeä introverttien seuraan. Introvertit haluavat olla omissa oloissaan eivätkä kaipaa sinun seuraasi.

Vika on varmasti itsessäni. Olen introvertti luonne ja ajattelen liikaa, mitä muut ovat minusta mieltä. Lapsena oli läheisiä ystäviä, samoin nuoruudessa ystävät olivat kaikki kaikessa. Minusta tuli reilu parikymppisenä äiti ja tuli muutto miehen perässä toiseen paikkaan. Yhtäkkiä olin yksinäinen.

Sittemmin hankin kivan ammatin, jossa teen töitä ihmisten parissa. Lisäksi olen mielestäni ihan kaunis ja ystävällinen persoona.

Olen käynyt äiti/ystävätreffeillä uusien tuttavuuksien kanssa, mutta ne on tyssähtänyt siihen. Ystävää on vaikea saada aikuisiällä.

Toki tapaan nuoruus aikojen ystäviä silloin tällöin, mutta ei sama asia. Jos minulle tapahtuu jotakin merkittävää, minulla ei ole ketään jolle soittaa/ketä viitsin häiritä.

Saako vapaaehtoisesti yksinäinen vastata? No vastaanpa kuitenkin. Syy on täysin minun. En jaksa ylläpitää kaverisuhteita enkä aloittaa uusia. Ei vain huvita. Mulla on kyllä kavereita, mutta pyrin viimeiseen asti pysymään erossa heistä. Eli toisin sanoen pyrin välttelemään tilanteita, joissa tapaisin heitä. Viesteillä tykkään jutella, viestittelen kavereiden kanssa lähes päivittäin, mutta en vaan tykkää nähdä ihmisiä kasvokkain

Niin no kenestäs muustakaan se voisi johtua kuin itsestä? Olen paljon yksin ja nautin siitä mutta kyllä mielelläni olen porukassa aina kun siihen on mahdollisuus.

Samat syyt kuin edellisillä. Viihdyn yksin paremmin kuin ihmisten seurassa. Lapsena olin sosiaalinen, mutta sitten opin ettei ole luottamista muihin.

Olen myös yliherkkä vähän joka asian suhteen, minkä takia hiljaisuus ja yksinolo on paras ratkaisu.

Kenessä muussakaan.Ahdistun suhteissa ja jostain syystä olen huono jakamaan mitään.

Minussa siltä osin että oikeasti en halua ystäviä vaan jokapäiväistä terapiaa, koska olen niin ahdistunut ja masentunut eikä ystäville olisi muuta sanottavaa kuin ahdistuneita ja masentuneita ajatuksia. Kerta viikossa terapiaa on liian vähän. Minulla ei oikeastaan ole mitään persoonaa jonka kanssa joku voisi ystävystyä koska minua ei kiinnosta muu kuin omat mielenliikkeeni. Ja ne ovat "voi ei, ihan kauhea olo, elämä on helvettiä, mitä järkeä on missään, miksi kukaan ei auta".

En tiedä onko oma vika vai kohtalon sanelemaa. Viihdyn ja kärsin yksin.

Vierailija kirjoitti:

Olen avoin, puhelias, positiivinen, energinen, ystävällinen, kohtelias ja hauska. Niin monet ainakin kehuvat minua. Eipä silti ole ystäviä ja joskus vain tuntuu etten tälläisenä nuorekkaana airinkoisena ilopakkauksena sovi lainkaan Suomeen ja Suomen kuttuuriin.

Mitä muuta sitten saan usein kuulla?

"On hyvä antaa itselleen aikaa ja olla yksin."

Näin minulle hoetaan jatkuvasti kun sanon kokevani jatkuvas yksinäisyyttä ja ulkopuolisuuden tunnetta. Eivätkö ihmiset ymmärrä tai edes halua ymmärtää?

"Kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia, toiset ovat ekstroverttejä ja toiset introverttejä."

Näin minulle hoetaan kun kerron että kaipaan ihmisiä ja hyviä ystäviä ympärilleni. Eivätkö ihmiset ymmärrä tai edes halua ymmärtää?

Tuntuu että kaikki ovat kusipäitä, eikä ketään kiinnosta minun elämäni. Olen vain näkymätön nurkkaan viskattu räsynukke.

Mitem teillä muilla?

Miksi kerrot jatkuvasti muille kokevasi yksinäisyyttä ja ulkopuolisuuden tunnetta? 

Lohduttavien sanojen keksiminen yksinäiselle on yhtä vaikeaa kuin lohduttavien sanojen keksiminen kuolemansairaalle. Eiköhän nuo latteudet ole tarkoitettu sulle lohdutukseksi tai sitten - jos kerran puhut asiasta jatkuvasti - muut ovat vain kyllästyneet puhumaan aiheesta kanssasi.