Muita jotka elävät mielikuvitusmaailmassaan

Onko sinun mielikuvitusmaailmasi kirjoissa, elokuvissa vai itse luomasi?

Sama täällä. Valitettavasti.

Joskus vaikka kauppakeskuksessa kuvittelen olevani CATwalkilla.

Haaveilen poikaystävästä joka olisi kuin Channing Tatum.

Metsässä kuvittelen että voisin nähdä yksisarvisen.

En, just hinnoittelen kirppiskamoja, pyykkikone päällä, äsken imuroin, nyt on sinkkipasta naamassa (näytän pandalle), odotan tilausta kotiinkuljetuksella, ja en viitsinyt lähteä veljeni mukaan Jumboon, kun minulla huono rahatilanne, ja olen nyt shoppaillut kuukauden edestä. Piti mennä myös pyörälenkille tnä äidin kanssa käymään lähikahvilassa, mutta se siirtyi toiseen päivään.

Huomenna menen käymään kirppiksellä (jossa mulla on pöytä, ja myyn suurinpiirtein koko lähisuvun vanhat roinat pois, ei tarvitse ennen syksyä varmaan mennä nyt myymään, kaapit on siistit). Joudun mennä lähikirjastoon myös tulostamaan terveyskeskuksen vaihtopaperit, ja toimittamaan ne lähiterv.keskukseeni sekä uuteen.

Odotan, että ystävä laittaa viestin, mikä päivä hänelle sopii, että menemme cafe regattaan.

Tässä on nyt vain paljon asioita hoidettavana, mikä on tosi tylsää, ja sitten välillä avaan jonkun koneen pinterestin ja alan haaveilemaan. :D

Oikeesti odotan niin paljon syksyä eli opintojen alkua, ja sitä, että saisin vihdoinkin oman kämpän, ja pääsisin elämässä eteenpäin. Arki on tällä hetkellä aika ankeeta, ja semmosta odotusta, että ne pääsykokeet, ja mitä teen syksyllä.

Paljolti pakenen arkea ja todellisuutta elokuvien maailmaan.

En elä enää. Oikea elämä kävi niin raskaaksi, että oli pakko lakata haaveksimasta, ja tarttua toimeen. Eihän tämä kivaa ole, mutta saan paljon enemmän aikaan, ja monet ongelmatkin ovat pienentyneet, kun olen alkanut uurastaa niiden kitkemiseksi.

Mielikuvitusmaailmani on todellinen maailma ja ihmiset kaikki todellisia, mutta muu on kuviteltua. 

Olen kalat horoskooppimerkiltäni, joten vastaus on kyllä. 63-vuotta toinen elämä pään sisällä. Terapeuttiani mielestä se on ihanaa. 😊

Minä elän, muuten en kestäisi tätä maailmaa ja elämääni.

Eskapismi on aina ollut minulle pakokeino karusta ja tylsästä arjesta. Lapsuudenoloni olivat niin onnettomat, että aloin kehittää päässäni mielikuvituksellisia tilanteita erilaisten ihmisten kanssa. Kuvaan tuli pikkuhiljaa mukaan myös kuuluisuuden henkilöitä. Kuvittelin mielessäni ihan toisen maailman, jossa eläisin näiden ihmisten kanssa. Osaan heistä kehitin syviä ihastumisen tunteita, joka johti suhdefantasioihin heistä. Elin siis kuvitteellisessa parisuhteessa ihan elävän ja olemassa olevan ihmisen kanssa, teen näin vielä tänäkin päivänä. En usko että tulen tästä tavastani koskaan luopumaan, en koe sitä elämääni mitenkään häiritsevänä tai haitallisena. Luomani mielikuvat antavat minulle henkistä voimaa, ja olen huomannut niillä olevan todella positiivisia vaikutuksia psyykeeseeni.

Unimaailmani on ollut minulle älyttömän hyvä pakenemiskeino lapsesta asti, kun oikea elämä on tuntunut liian raskaalle. Uneni ovat rikkaita ja opin jo alle kouluikäisenä kontrolloimaan niitä. Niinpä olen unissani saanut kokea monia ihania asioita, joihin en pystyisi tässä "oikeassa" maailmassa. Lennän, matkustan, näytän tietynlaiselta, harrastan seksiä komeiden miesten kanssa, laulan kauniisti, teen taikoja ja taistelen supersankarina. :) Tämä maailma on minulle jollain tapaa ehkä jopa tärkeämpi kuin reaalimaailma...koen myös tunteet vahvoina ja elävinä unissani, oikeasti olen pahasti masentunut enkä tunne juuri mitään.

Uskon ihan oikeasti, että ilman unimaailmaani olisin luopunut kaikesta toivosta ja kiinnostuksesta elämää kohtaan. Se on minulle eräänlainen "vaihtoehtomaailma", niinpä nukun mahdollisimman paljon, jos oloni on surkea.

Itse en myöskään jaksaisi ilman. Se antaa minulle mahdollisuuden kokea tunteita joita minulla ei ole mahdollisuutta kokea todellisuudessa. 

Olen aina, jo 40 vuoden ajan, kehitellyt mielikuvitustarinoita mielessäni. Minusta se on mukavaa ajanvietettä. Paras hetki tarinoille on nukkumaan mennessä. Elämäni on onnellista ja tasapainoista.

Nuorempana luulin, että mielikuvitustarinat ovat poikkeavaa, jollaista ei saisi olla. Myöhemmin olen ymmärtänyt, että tarinoiden kehittelyssä ei ole mitään vikaa. Sehän on kuin miettisi uutta juonta kirjaan.

Minulla kiva työ, perhe, koti jne. Silti usein ennen nukahtamista lähden mielikuvitusmaailmaani, jossa mm. kaksi lasta enemmän, erilainen talo ym. Loin lapsena itselleni rinnakkaismaailman. Ikää liki 60 v.

Olen koko ikäni elänyt lähinnä mielikuvitusfantasioissani, sillä olen poikkeava ihminen, enkä löydä seuraa jolle kelpaisin oikeassa elämässä. Käsittelen tällä tavoin paljon yksinäisyyttäni. Terveydentilani on huono, mutta mielen maailmoissa voin hyvin, minulla on sosiaalinen elämä, läheisyyttä ja varaa. Ihan mitä ikinä haluan. 

Minulla on yhteensä varmaan satoja eri fantasiamaailmoja/skenaarioita, joita uudelleenelän tai jatkan sitä mukaa kun huvittaa. Riippuu päivästä ja fiiliksistä. Alakuloisena fantasioin usein dramaattisia juttuja, sodista ja kuolemasta, ja iloisemmalla fiiliksellä uppoutuu niihin kaikkiin räiskyviin action seikkailuihin. Oikeasti olen nobody, mutta mielessäni olen elänyt maailman kuuluisimman ja rikkaimman muusikon elämää, olen matkustanut alienina halki avaruuden kertomaan ihmisolennoille maailmanrauhasta, lentänyt luudalla ja  taikonut, valloittanut koko maailman.. Olen ollut supersankari, legenda, jumala ja myös itse paholainen. En pystyisi elämään ilman fantasiamaailmoja, koska oikea elämä ei vaan pysty tarjoamaan tarpeeksi.

Minä, nyt kirjoitan kyllä (tod näk paskoja) novelleja ja muita enkä vain kuvittele päässäni.

Vierailija kirjoitti:

Olen koko ikäni elänyt lähinnä mielikuvitusfantasioissani, sillä olen poikkeava ihminen, enkä löydä seuraa jolle kelpaisin oikeassa elämässä. Käsittelen tällä tavoin paljon yksinäisyyttäni. Terveydentilani on huono, mutta mielen maailmoissa voin hyvin, minulla on sosiaalinen elämä, läheisyyttä ja varaa. Ihan mitä ikinä haluan. 

Minulla on yhteensä varmaan satoja eri fantasiamaailmoja/skenaarioita, joita uudelleenelän tai jatkan sitä mukaa kun huvittaa. Riippuu päivästä ja fiiliksistä. Alakuloisena fantasioin usein dramaattisia juttuja, sodista ja kuolemasta, ja iloisemmalla fiiliksellä uppoutuu niihin kaikkiin räiskyviin action seikkailuihin. Oikeasti olen nobody, mutta mielessäni olen elänyt maailman kuuluisimman ja rikkaimman muusikon elämää, olen matkustanut alienina halki avaruuden kertomaan ihmisolennoille maailmanrauhasta, lentänyt luudalla ja  taikonut, valloittanut koko maailman.. Olen ollut supersankari, legenda, jumala ja myös itse paholainen. En pystyisi elämään ilman fantasiamaailmoja, koska oikea elämä ei vaan pysty tarjoamaan tarpeeksi.

Ööh, wtf? Kai sulla on psykiatrian hoitokontakti? :D

Mä lähinnä joskus uppoudun haaveilemaan tai päiväuneksimaan jostain tulevaisuuden ei-ees-vielä-suunnitteilla-ulkomaanmatkasta, tai tulevista tapahtumista, mutta toi taitaa mennä sairauden puolelle? Siis, jos oot tosissasi. :'DD

Mun mielikuvitusmaailma ei oo kyllä mikään fantasiamaailma, vaan yleensä ihan tämä todellinen maailma todellisine ihmisineen, asiat vaan menee niin kuin itse toivoisin. 

Mä luulen että tämä on ihmisen luontainen keino yrittää pitää yllä mielenterveyttään.

Tulkaa karhun syliin, niin ei tarvitse elää mielikuvitusmaailmassa!