Miten selvitä marttyyriäidin oikuista?

Olen 35 ja edelleen kärsin huonoista ja hieman etäisistä väleistä vanhempiini.
Äiti on aina ollut viileä ja etäinen, lapsuudesta muistan hänen raivoamiset ja läpsimiset.
Olen ollut hänelle aina "pettymys", tai siltä hän on sen saanut tuntumaan.
Hän ei ole kiinnostunut elämästäni, eikä iloitse hyvistä asioista elämässäni. Hän piilovittuilee ohimennen elämäni asioita; hän mm. inhoaa aviomiestäni ja tämän sukulaisia. Hän on epäsuorasti ilmaissut asian useasti.
Kuitenkin siskoni "täydellistä elämää" hän ihannoi; siskoni on hänen suuri suosikkinsa, ollut aina. Hän ei koskaan lakkaa puhumasta siskoni saavutuksista ja siitä, kuinka mahtava hän on. Tästä olen saanut muiltakin kommettia, joten tiedän etten liioittele asiaa.

Olen aina jostain syystä pelännyt ja kunnioittanut äidin suurta valtaa ja marttyyriasennetta, enkä ole koskaan uhmannut häntä. Nyt sitten meille tuli eräästä asiasta hieman riitaa, ja loukkasin puolitahallani hänen tunteitaan, koska en vain enää jaksanut hillitä itseäni. Nyt hän on verisesti loukkaantunut, ja kääntänyt isänikin taas minua vastaan. Hän aina tekee niin, jos olen tehnyt häntä kohtaa "väärin". Huomautetaan nyt vielä, että olen tosiaan jo kolmenkympin puolessa välissä..

Silti äidillä on edelleen tämä valta. Miten pääsen siitä eroon? Ja ennen kaikkea; miten estän itseäni katkeroitumasta siitä, että hän ei koskaan ole rakastanut minua kuten siskoani? Olen kärsinyt aika paljon siitä, että olen aina se kakkonen. Kiitos jos jaksoit lukea.