Tarvitsen ohjeita elämään

Hei,
Palstan keskuskustelun taso on yllättänyt positiivisesti ja rohkaistuin kysymään täältä neuvoa elämänahdistukseeen.

Olen vähän reilu 40-vuotias mies. Minulla on avovaimo ja esikouluikäinen poika. Takana on avioero 10 vuoden suhteestä ja pojan äidin kanssa olen ollut kohta 10 vuotta. Harrastan aktiivisesti kestävyysurheilua. Pari vuotta sitten minulla todettiin hengen vaarallinen sydän- ja verisuonitauti. Taudin syytä ei voida poistaa, mutta kuolema voidaan ehkä estää. Sairauteen liittyy kohonnut äkkikuoleman risiki. Todellista hengenvaaraa tauti todennäköisesti aiheuttaa n. 9-10 vuoden kuluttua.

Sitten itse kysymyksiin,
1. Olen itse suuresta perheestä ja toivoin aina itsen useampia lapsia. Ensimmäinen vaimo ei lapsia halunnut lainkaan ja nykyisen kanssa ensimmäinen synnytys oli niin vaikea, että lapset jäivat tähän yhteen.
- Pitäisikö näitä jollain keinolla alkaa vielä hankkia?

2. Olen kyllä ollut elämässäni rakastunut, mutta suhteiden osalta olen aina päätynyt käytännölliseen ratkaisuun tunteiden sijaan.
- Pitäisikö tätä elämän rakkautta vielä yrittää tavoitella?

3. Tilanne pojan kannalta surettaa, koska on olemassa riski, että hän menettää isänsä viimeistään murrosikäisenä. MLL:n sivuilla oli hieman ristiriitaista tietoa lapselle asian kertomisesta. Jos sairaus on parantumaton, mutta tulevaisuus epävarma, ei lasta kannata turhaan kuormittaa kuolemanpelolla. Jos sairaus puolestaan on vakava ja johtaa kuolemaan, asia pitää kertoa. Jos vaivani ehditään leikata, leikkausesta ei kirurgin mukaan selviä 20-30% potilaista. Venäläinen ruletti on turvallisempaa.
- Pitääkö pojalle kertoa vai ei? Nyt ei tietenkään ole vielä mitään puhuttu, mutta asia kuitenkin vaivaa jos jotain sattuu, eikä poika ole lainkaan asiaan voinut varautua.

4. Avovaimon suhtautuminen tilanteeseen on ollut poissaolevaa. Ihan kuin tällä ei olisi mitään merkitystä. Jotenkin olisin toivonut, että hän pitäisi elämääni jonkin verran enemmän arvokkaana.
- Miten tähän kuolemanvaaraan ja oman elämän päättymiseen tulisi suhtautua? Asiasta en ole puhunut, koska en halua, että suhtautuminen minuun muuttuu.

Kiitos