Lue keskustelun säännöt.
Vapautin itseni työpaikan kahvitauoista
07.05.2018 |
Naisvaltainen työyhteisö, jossa kyräillään ja haukutaan työkavereita selän takana. Edessä kuitenkin ollaan mieliksi tai ainakin asiallisia. Kun kysyy suoraan, onko jotain ongelmaa tai halua antaa palautetta, niin mennään ihan jumiin. Tauot lisäksi venyvät valtaosan kohdalla kolminkertaisiksi ja samat ihmiset haukkuvat muita laiskaksi tai että jättävät töitä muille.
Tunnustin itselleni, että tauot olivat raskainta aikaa töissä, joten aloin pitää ne eri aikaan kuin muut. Ei minun tarvitse olla työkavereitten ystävä tai edes viihtyä heidän kanssaan . Työni hoidan kiitettävästi ja voin paremmin ilman taukoja heidän seurassaan. Olenko ainoa näin ajatteleva?
Kommentit (4)
Ihan oikea päätös, jos siltä tuntuu. Itsekin vietän usein taukoni eri aikaan kuin muut, että saa olla rauhassa. Meillä puhutaan tauoillakin työasioista, se on yksi syy miksi en halua istua siellä muiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoitoala ja huono työilmapiiri. Linjani on ollut alusta saakka tehdä vain työni ja puhun vain työhön liittyvät asiat. Sellainen negatiivinen vire leijuu koko työpaikan yllä; kun aluksi puhuin joistain ihmisistä hyvää, tuli kasallinen p*skaa siihen tilalle. Myös hoidettavista ja omaisista puhutaan ikävään sävyyn ja haetaan syyllisiä. Rehti puhuminen on utopiaa. Tauot haluan pitää rauhassa vailla juoruja ja lisäksi vailla potilascaseja.
Olen hakeutumassa muualle.
Itse lounastan yksin. Muut ihmettelevät ja varmaan puhuvat paskaakin, ihan sama mulle. Haluan hengähtää ajatusteni kanssa tauolla itsekseni, en katsella samoja naamoja joita näkee kyllä heti sen tunnin ruokkiksen jälkeenkin.
Et ole.