Hitto, että tekee mieli heittää lusikka nurkkaan!

Kaikki menee päin kuusta, suku on solmussa ja tappelee keskenään, äiti itsetuhoinen ja itsarin partaalla, faija alkkis, minä siinä välikädessä tukemassa, pikkusisko jaksaa urputtaa ku häntä ei auteta tarpeeksi, oma perhe ok mut oma terveys kadotettu minusta riippumattomista syistä, lapset sairastaa. Kaverit tai " kaverit" hyönii ja valittaa, mä olen niille joku ikijaksava kallio, jolle voi aina soittaa kun tarttee jotain. Olen liian kiltti, joten myrkytän kohta suhteeni aviomieheen kaunaisuudellani. Tuntuu, etten jaksa enää :(