Mies tekee hirveästi ja suuttuu sitten siitä. Mitenhän saisi sen rauhoittumaan?

Jätä se sika!

Meillä on suunnitteilla eräs pieni remonttiprojekti. Tällä kertaa olemme kylläkin molemmat sen ideoineet ja minäkin näen sen tärkeäksi enkä ylimääräiseksi raatamiseksi. Koska en osaa itse tehdä siinä tarvittavia asioita niin ehdotin, että palkataan miehelle apupoika siihen remonttiin tai palkataan kokonaan ulkopuoliset hoitamaan koko projekti, niin hän pääsee vähemmällä. Mies alkoi jo hieman hermostumaan ehdotuksestani, ja sitten sanoin jotenkin hyvittelynä, että voin tehdä lisävuoron töissä ja sillä maksaa sen apupojan, jotta apupojan palkkio ei ole mieheltä pois mistään muusta. Tästä hän sitten todella jo hermostui, ei tosin kertonut että miksi, koska totesin, että että "ok tehdään niin kuin sinä haluat". Mutta minusta tuntuu että en osaa häntä edes mitenkään auttaa näissä asioissa, koska tarjoamani apu ei sitten kelpaa, mutta kun remontti on käynnissä niin saan taas nähdä suuttumisen siitä, että hänen pitää niin kamalasti taas raataa.  Ap.

Vierailija kirjoitti:

Jätä se sika!

En. Hän on luotettava ja hyvä mies, jolla on vain joku kumma päähänpinttymä tuosta raatamisesta. Ap.

Kun alkaa puhua seuraavasta urakasta, niin ota silloin puheeksi. Että olen huomannut sinun tekevän tunnontarkasti paljon asioita ja kuormittuvan siitä. Huomaavaisella tavalla "muistuta" miten hän viimeksi tuskaili (esim. tuo kaikki on minun varassa). Kysy sitten voisiko tämä työ olla sellainen, josta maksetaan toiselle tai jätetäänkö toteuttamatta ja käytetään säästynyt aika johonkin kivaan juttuun.

Myös niille äidin pihan lumitöille voisi ensi syksynä ehdottaa ulkopuolista tekijää.

Vierailija kirjoitti:

Kun alkaa puhua seuraavasta urakasta, niin ota silloin puheeksi. Että olen huomannut sinun tekevän tunnontarkasti paljon asioita ja kuormittuvan siitä. Huomaavaisella tavalla "muistuta" miten hän viimeksi tuskaili (esim. tuo kaikki on minun varassa). Kysy sitten voisiko tämä työ olla sellainen, josta maksetaan toiselle tai jätetäänkö toteuttamatta ja käytetään säästynyt aika johonkin kivaan juttuun.

Myös niille äidin pihan lumitöille voisi ensi syksynä ehdottaa ulkopuolista tekijää.

Olen yrittänyt tätä monta kertaa. Ja sanonut että olen huolissani että väsyttää itsensä. 

Se hänen äiti itse on monta kertaa ehdottanut ulkopuolista tekijää niille lumitöille, mutta mies ehdottomasti kieltää, jopa suuttuu siitä ehdotuksesta. Kyllä hän tekee, hän ilmoittaa. 

Anoppinikin on huolissaan poikansa jaksamisesta kun raataa liikaa ja taas sitten suuttuu siitä että "joutuu" raatamaan. Vaikka ainoa joka käskee on hän itse.

Ap.

Kiitos selvennyksistä. Aika hankala homma. Onkohan miehen kunniasta ja vastuusta kyse, arvailla vain voi.

Auttaisiko sellaisen "vuosikalenterin" tekeminen, johon kokoaisit kaikki raatamisurakat ajankohtineen ja kestoineen. Tulisi näkyväksi kaikki se vaivannäkö ja toisaalta myös ajankulu. Kalenterin pohjalta saattaisi olla mahdollista keskustella siitä, kuinka paljon vuodessa olisi järkevää käyttää aikaa raatamisiin. Korostaisin niiden urakoiden tekemistä, jotka oikeasti antavat iloa.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos selvennyksistä. Aika hankala homma. Onkohan miehen kunniasta ja vastuusta kyse, arvailla vain voi.

Auttaisiko sellaisen "vuosikalenterin" tekeminen, johon kokoaisit kaikki raatamisurakat ajankohtineen ja kestoineen. Tulisi näkyväksi kaikki se vaivannäkö ja toisaalta myös ajankulu. Kalenterin pohjalta saattaisi olla mahdollista keskustella siitä, kuinka paljon vuodessa olisi järkevää käyttää aikaa raatamisiin. Korostaisin niiden urakoiden tekemistä, jotka oikeasti antavat iloa.

Hyviä ideoita, jotka varmaan toimisikin jonkun kohdalla. Mutta minun miestä ei ns. järkipuhe tai muu tuollainen rationalisointi auta vaan suututtaa vain lisää (ilmeisesti loukkaakin?). Olen siis päätynyt siihen, että tämä on hänelle joku tunnemaailman juttu, jota minun ei kannata lähestyä järjellä vaan pitäisi keksiä joku muu keino. Ap.

Hmm, pitäiskö sinun sit lähteä joihin näihin projekteihin mukaan (esim. lumitöitä osaat tehdä) ja yhtyä kuoroon siitä kuinka on raskasta ja vain teidän harteilla. Tämä ehdotus siis tunnenäkökulmasta, ei järjen.

Vierailija kirjoitti:

Hmm, pitäiskö sinun sit lähteä joihin näihin projekteihin mukaan (esim. lumitöitä osaat tehdä) ja yhtyä kuoroon siitä kuinka on raskasta ja vain teidän harteilla. Tämä ehdotus siis tunnenäkökulmasta, ei järjen.

Välillä menenkin avuksi ja mukaan raatamaan niitä lumitöitä. Silloin hän on tyytyväinen eikä vihainen. Mutta en minä jaksa käyttää elämääni raatamiseen, en varsinkaan "turhan" raatamiseen. Lumityöt on tehtävä, mutta niihin voisi palkata ulkopuolisen. Ja vaikkapa ne pihan uudistustyöt, se yhden pihanurkan kiveämisurakka oli mielestäni täysin tarpeeton, ei sitä nurkkaa edes käytetä juuri mihinkään, se olisi hyvin voinut olla nurmea. En halua käyttää vapaa-aikaani tuollaisten asioiden raatamiseen hiki päässä vain, jotta mieheni olisi tyytyväinen. Minulla on oikeasti kiinnostavampaakin tekemistä kuin tehdä ihan hirveästi ja raataa ihan hirveästi turhaan. Vaikka se on ilmeisesti se mikä tekisi mieheni tyytyväiseksi. Ap. 

Mikset suutu takaisin. Itse en tuollaista katsoisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm, pitäiskö sinun sit lähteä joihin näihin projekteihin mukaan (esim. lumitöitä osaat tehdä) ja yhtyä kuoroon siitä kuinka on raskasta ja vain teidän harteilla. Tämä ehdotus siis tunnenäkökulmasta, ei järjen.

Välillä menenkin avuksi ja mukaan raatamaan niitä lumitöitä. Silloin hän on tyytyväinen eikä vihainen. Mutta en minä jaksa käyttää elämääni raatamiseen, en varsinkaan "turhan" raatamiseen. Lumityöt on tehtävä, mutta niihin voisi palkata ulkopuolisen. Ja vaikkapa ne pihan uudistustyöt, se yhden pihanurkan kiveämisurakka oli mielestäni täysin tarpeeton, ei sitä nurkkaa edes käytetä juuri mihinkään, se olisi hyvin voinut olla nurmea. En halua käyttää vapaa-aikaani tuollaisten asioiden raatamiseen hiki päässä vain, jotta mieheni olisi tyytyväinen. Minulla on oikeasti kiinnostavampaakin tekemistä kuin tehdä ihan hirveästi ja raataa ihan hirveästi turhaan. Vaikka se on ilmeisesti se mikä tekisi mieheni tyytyväiseksi. Ap. 

Tarkoitin lähinnä siitä näkökulmasta, että tulisi se keskustelun mahdollisuus ilman miehesi suuttumista. Toisaalta alkaa jo vaikuttaa siltä, että olet näitä aloittajia, joilla on iso ongelma, mutta mikään kommentti ei ole hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Mikset suutu takaisin. Itse en tuollaista katsoisi.

Ei se varsinaisesti edes minulle suutu vaan elämälle ja itselleen ja tilanteelle, kiroilee ja raivoaa yksin raataessaan. Minä saan sen suuttumisen niskaani vain jos menen liian lähelle. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm, pitäiskö sinun sit lähteä joihin näihin projekteihin mukaan (esim. lumitöitä osaat tehdä) ja yhtyä kuoroon siitä kuinka on raskasta ja vain teidän harteilla. Tämä ehdotus siis tunnenäkökulmasta, ei järjen.

Välillä menenkin avuksi ja mukaan raatamaan niitä lumitöitä. Silloin hän on tyytyväinen eikä vihainen. Mutta en minä jaksa käyttää elämääni raatamiseen, en varsinkaan "turhan" raatamiseen. Lumityöt on tehtävä, mutta niihin voisi palkata ulkopuolisen. Ja vaikkapa ne pihan uudistustyöt, se yhden pihanurkan kiveämisurakka oli mielestäni täysin tarpeeton, ei sitä nurkkaa edes käytetä juuri mihinkään, se olisi hyvin voinut olla nurmea. En halua käyttää vapaa-aikaani tuollaisten asioiden raatamiseen hiki päässä vain, jotta mieheni olisi tyytyväinen. Minulla on oikeasti kiinnostavampaakin tekemistä kuin tehdä ihan hirveästi ja raataa ihan hirveästi turhaan. Vaikka se on ilmeisesti se mikä tekisi mieheni tyytyväiseksi. Ap. 

Tarkoitin lähinnä siitä näkökulmasta, että tulisi se keskustelun mahdollisuus ilman miehesi suuttumista. Toisaalta alkaa jo vaikuttaa siltä, että olet näitä aloittajia, joilla on iso ongelma, mutta mikään kommentti ei ole hyvä.

Tarkoituksesi oli hyvä ja neuvosi oli hyvä, olen vain kokeillut sellaista jo monta kertaa. Kyllä minulle kelpaa kommentit, mutta tein tämän aloituksen tilanteessa, jossa olen kokeillut jo hyvin monta asiaa. Ap.

Olipa otsikko harhaanjohtava. Onneksi mies ei kuitenkaan tee mitään hirveitä tekoja. :)

Mitä jos listaisit, mitä olet jo kokeillut, niin ei jäädä ehdotus-tyrmäys -tasolle, vaan saataisiin innovatiivisia ehdotuksia sulle.

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos listaisit, mitä olet jo kokeillut, niin ei jäädä ehdotus-tyrmäys -tasolle, vaan saataisiin innovatiivisia ehdotuksia sulle.

Olen yrittänyt:

-puhua järkeä ja listata tehtyjä hommia ja ajankäyttöä ja laskea jopa tehdyille tunneille hintaa jne.

-kehua siitä että tekee niin paljon

-suuttua takaisin siitä että väsyttää itsensä

-poistua paikalta

-jättää reagoimatta mitenkään

-tehdä hyvää ruokaa tms "palkinnoksi"

-keskittyä omiin asioihini

-kysellä ja jutella monta kertaa että miksi toimii niin kuin toimii

-ehdottaa ulkopuolista apua

-luvannut maksaa ulkopuolisen avun ja hoitaa sen paikalle

Ap.

Liittoudu anoppisi kanssa ja tilatkaa ensi talvelle lumityöntekijä. Miehelle kehitätte tarinan, että anopin tuttavan mies on luvannut hoitaa lumet.

Mun ex oli työhullu ja kehitti vaikka mitä projekteja ja kiukutteli jos ei saanut apua. Sitten kun meni auttamaan, sai yleensä seistä vieressä ja katsella. JOS sai osallistua, ohjeita ei kerrottu, mutta hirveä huuto tuli jos teki väärin :D.

Mulla on teoria, että hän raatoi, että saattoi välttää kaiken tunteiden käsittelyn. Työ oli hyvä tekosyy ja jos ei ollut työtä, oli väsymys johon saattoi raadettuaan lipua.

Se oli periaatteessa hyvä mies, mutta tunne-elämältään apukoululainen. Vieläkin ollaan hyvissä väleissä, ero oli kurjaa, mutta kun toivuin, musta on ihanaa, että mun ei tarvitse vastaanottaa hänen kiukutteluaan liiasta työmäärästään, mitä hän itse ei osaa kontrolloida.

Jotkut kokee olevansa hyväksyttyjä vain tekojensa kautta.

Kehittele juttu, jota haluat tehdä yhdessä miehesi kanssa. Perustele ja vetoa siihen, että haluat hänen aikaansa jotta voitte olla yhdessä, joten jokin projekti saa siksi jäädä.

Vierailija kirjoitti:

Mun ex oli työhullu ja kehitti vaikka mitä projekteja ja kiukutteli jos ei saanut apua. Sitten kun meni auttamaan, sai yleensä seistä vieressä ja katsella. JOS sai osallistua, ohjeita ei kerrottu, mutta hirveä huuto tuli jos teki väärin :D.

Mulla on teoria, että hän raatoi, että saattoi välttää kaiken tunteiden käsittelyn. Työ oli hyvä tekosyy ja jos ei ollut työtä, oli väsymys johon saattoi raadettuaan lipua.

Se oli periaatteessa hyvä mies, mutta tunne-elämältään apukoululainen. Vieläkin ollaan hyvissä väleissä, ero oli kurjaa, mutta kun toivuin, musta on ihanaa, että mun ei tarvitse vastaanottaa hänen kiukutteluaan liiasta työmäärästään, mitä hän itse ei osaa kontrolloida.

Jotkut kokee olevansa hyväksyttyjä vain tekojensa kautta.

Onkohan sinun ex minun nykyinen? Tuttua kun on tuo, että jos kyseessä on yhtään vaativampi homma kuin ne lumityöt tai vaikkapa haravointi, niin tulee huuto siitä jos tekee väärin mutta ohjeita ei kerrota vaikka pyydettäisiin. Siksi en mene auttamaan ellei kyseessä ole vaikka ne lumityöt. Tuttua on myös se, että noita raatamisia pitää keksiä juuri silloin kun häntä muutenkin väsyttää. Ap.