Lue keskustelun säännöt.
Suomen opiskelusysteemi on sairas ja täysin järjetön
01.05.2018 |
Voi suomen maailmanarvostetuinkoulutusjärjestelmä minkä teit. Kulunu vuosi on suistanu mut pikkuhiljaa niin vahvan masennuksen ja epätoivon partaalle, etten tiedä, mitä tehdä. On kohtuutonta ja epäinhimillistä vaatia ihmistä uhraamaan täysin oma VAPAA-aikansa - tekisin niin paljon mieluummiin vaikka kasista-viiteen työpäiviä jos oikeasti saisin jättää ne työasiat sinne työpaikalle ja elää omaa elämääni sen jälkeen - nyt en saa. Kun menen nukkumaan, syyllisyys opiskelusta kalvaa ja kun herään, esimmäinen ajatus on, että taas pitää lukea. Joka kerta kun avaan telkkarin, tapaan kaveria, teen mitä tahansa, tuntuu että pilaan tulevaisuuteni kun en tee töitä opiskelupaikkani eteen. On normi ja oletus, että pääsykokeisiin ja ylppäreihin lukevat uhraavat opiskeluun koko elämänsä ja silloinkin on vaan se kärpäsenkakan kokoinen mahdollisuus päästä haluamaansa koulutuspaikkaan. Motivoivaa?
Totuus on kuitenkin se, että ihmisen voimavarat ovat rajalliset. Viime kesästä asti on odotettu täyspäiväistä opiskelua ja vielä töissä käymistä päälle, ylppäreitä seurasi pääsykokeet ja joka suunnalta toitotetaan, että elämä vaan vaikeutuu tästä ja valittaminen on turhaa. En ois koskaan kuvitellu että stressiä voi jatkua näin kauan näin paljon. Tuntuu jatkuvasti siltä kuin olisi 20kg levypaino rinnan päällä. Oon menettäny ihan täysin motivaationi, en pelkästään koulun vaan myös arkielämän suhteen. En jaksa vaalia enää mun taitoja tai kiinnostuksenkohteita, koska en löydä niitä vastaavaa koulutusta. Tuntuu ettei mulla ole annettavaa tälle yhteiskunnalle ja tässä systeemissä eläminen repii mut riekaleiks, oon tuntenu niin yläasteelta asti. Mun unelmien ala osoittautui tänään mahdottomaksi päästä sisään kaikkien näiden vuosien jälkeen. Oon vaan niin loppu ja väsyny etten kohta oikeesti jaksa edes nousta sängystä ylös. Haluun pois.
Kommentit (56)
Itse en taas ymmärrä miksi näistä opiskeluasioista täytyy ehdoin tahdoin tehdä stressaavampia kuin mitä ne oikeasti ovat. Kenen etua se palvelee että väsytetään nuoret sielut jo ensimetreillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuullostaa enempi sille, että Ap olet hyvin, hyvin väsynyt ja luultavasti myös stressaantunut. Sensijaan en täysin päässyt perille, missä suomalainen koulutusjärjestelmä on erityisen sairas tai järjetön, verrattuna mihin tahansa muuhun kansalliseen koulutusjärjestelmään. En sano, että virheetön, mutta varsin mallikas ja vertailuakin kestävä. Voimia sinulle Ap!
Suomen opiskelusysteemihän on jo liiankin joustava. Nopeammin pitäisi tuottaa nuorta koulutettua porukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Kuullostaa enempi sille, että Ap olet hyvin, hyvin väsynyt ja luultavasti myös stressaantunut. Sensijaan en täysin päässyt perille, missä suomalainen koulutusjärjestelmä on erityisen sairas tai järjetön, verrattuna mihin tahansa muuhun kansalliseen koulutusjärjestelmään. En sano, että virheetön, mutta varsin mallikas ja vertailuakin kestävä. Voimia sinulle Ap!
Se on ihan todellinen ongelma, että nuoret päätyy jo ennen täysi-ikäistymistään masennuspolille ja elämään syrjäytymisriskin kanssa. Systeemi ei tuota kunnollista työvoimaa, jos pääsykoerumbat ja ylppärit pitää käydä läpi masennus- ja unilääkkeiden kanssa, suurimman osan vielä pitää käydä kaikki moneen kertaan läpi koska niin harva tulee valituksi opiskelupaikkoihin. Epäonnistuminen tietenkin voi vähentää motivaatiota vielä entisestään.
Tällainen on kilpailuyhteiskunta, järjettömät paineet alusta asti. Kaikki ei jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä on tämä unelmiesi ala?
En halua kertoa koska en viitsi myöntää että olen niin luuseri etten pääse edes alalle jota ei yleisesti pidetä yhtenä vaikeimmista :( t. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeastiko suomalaiset kuolevat noin 20 v iässä, jos yhtenä keväänä pääsykokeisiin lukeminen on sama asia kuin koko elämän uhraaminen?
Opetan lukiossa ja kuulen opiskelijoilta lähes päivittäin, miten paljon kouluhommia heillä on. Moni ei ehdi harrastaa mitään, tai sitten harrastukset ja läksyt vievät kaiken vapaa-ajan, ettei jää lainkaan aikaa vain olla, löhötä sohvalla, viettää aikaa kavereiden kanssa ja vaikka kaivaa napanöyhtää.
Opettajana en voi tietenkään suoraan kehottaa nuoria ottamaan itselleen aikaa. Sanon vain, että hommat on tehtävä kevyemmin, nopeammin, ei kannata uhrata liian paljon aikaa läksyille.
Tässä mielessä on hieman huolestuttavaa se, miten kunnollisia nykynuoret ovat. Me aikoinamme olimme hulttioita, teimme kaikenlaista kiellettyä ja kapinoimme. Mutta kapina auttoi myös ajattelemaan kriittisesti, kyseenalaistamaan systeemin ja argumentoimaan. Kun ajattelun ja argumentoinnin taidot on, niillä pärjää sitten aikanaan opinnoissakin, kun se aika ja kiinnostus tulee.
Minusta Grahn-Laasosen ja hänen taustaryhmänsä toiminta on vahingollista ja suorastaan rikollista: lisätä entisestään painetta onnistua ylioppilaskirjoituksissa, kun niiden merkitystä pääsykokeiden sijaan kasvatetaan. Vanhassa pääsykoejärjestelmässä olisi pitänyt pysyä, se olisi taannnut mahdollisuuden niillekin, jotka lorvehtivat tai masentuvat lukiossa.
Elämän suorittaminen ei ole oikein ja se pitää lopettaa heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millainen sitten olisi mielestäsi sellainen opiskelusysteemi, joka ei aiheuttaisi lainkaan stressiä?
Pääsykokeisiinlukuaika on niin lyhyt aika elämästä, että kyllä sen voi aika tiiviisti käyttää opiskeluun eikä roikkua kavereiden kanssa. Lepää sitten, kun pääsykokeet on ohi. Ja sitä paitsi enemmän merkitsee opiskelun laatu kuin määrä. Siitä ei ole hyötyä, että lukee koko päivän, vaan aika kannattaa käyttää tehokkaisiin oppimismenetelmiin. Ja siis mitä sä olet koko vuoden opiskellut koko ajan ilman vapaa-aikaa? Suosittelen tekemään lukusuunnitelman, jota noudattaa. Laittaa sinne vapaa-aikaa ja pitää siitä kiinni eikä mieti opiskelujuttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu tunne. Mulla ei oo ollut kesälomaa sitten vuoden 2015. 2 kesää mennyt koulussa ja töissä, kolmas edessä. Tänä vuonna en edes jouda sinne töihin, kun suoritan lukuvuoden aikana 110 opintopistettä joista 25 kesän aikana. Mulla on nytkin huono-omatunto, kun voisin kirjoittaa esseetä, mutta olen netissä. Publiikkipäivästäni kesäkuussa mietin nyt tosissani, että haenko todistuksen vai tentinkö kurssin, koska publiikki ja tentti on yhtä aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuullostaa enempi sille, että Ap olet hyvin, hyvin väsynyt ja luultavasti myös stressaantunut. Sensijaan en täysin päässyt perille, missä suomalainen koulutusjärjestelmä on erityisen sairas tai järjetön, verrattuna mihin tahansa muuhun kansalliseen koulutusjärjestelmään. En sano, että virheetön, mutta varsin mallikas ja vertailuakin kestävä. Voimia sinulle Ap!
Se on ihan todellinen ongelma, että nuoret päätyy jo ennen täysi-ikäistymistään masennuspolille ja elämään syrjäytymisriskin kanssa. Systeemi ei tuota kunnollista työvoimaa, jos pääsykoerumbat ja ylppärit pitää käydä läpi masennus- ja unilääkkeiden kanssa, suurimman osan vielä pitää käydä kaikki moneen kertaan läpi koska niin harva tulee valituksi opiskelupaikkoihin. Epäonnistuminen tietenkin voi vähentää motivaatiota vielä entisestään.
Mutta mikä on se vaihtoehto? -Olen itsekin aikanaan stressanut pääsykokeissa onnistumisesta ja sitä ennen siitä, että olenko edes valinnut oikeaa alaa, kun tuntuu, että aina löytyi tai löytyy heitä jotka tietävät muita paremmin, mitä meistä itse kukin saa tai voi opiskella.
Viime aikoina on ollut esillä, että esimerkiksi korkeakouluihin ja yliopistoihin valinta suoritettaisiin entistä enemmän ylioppilaskirjoitusten arvosanojen pohjalta? - Poistaako tämä stressin? En usko, vaan stressaaminen (ja mm. valmennus business) siirtyy lukioihin paitsi itse ylioppilaskirjoituksiin niin mahd. jo sinne, että pääseekö haluamaansa lukioon.
Koska vaikka kaikissa lukioissa kirjoitetaan samat ylioppilaskirjoitukset, niin oppimisen ja opiskelun kannalta saattaa olla pientä suurempi ero siinä, että voitko opiskella lukioaikanasi laajasti (useita valinnaisia, mutta oppimista tukevia kursseja) alasta, joka saattaisi sinua kiinnostaa, jossain erityislukiossa, vai jossain yleislukiossa, jossa voit suorittaa vain ne "pakolliset" opinnot, joiden periaatteessa pitäisi riittää, mutta, mutta mahtaako asia olla näin yksinkertainen?
- Toinen mutta liittyy tietysti myös siihen, että kuinka nuorena ylipäätään pitäisi tietää, mitä haluaisi tulevaisuudessa opiskella. - Onko peli paljossa menetetty, jos et osaa yksin tai lähipiirin avustamana valita oikeaa aine yhdistelmää jo lukion alkaessa? (Tai entä, jos olet valinnut ammattikoulun, niin kuinka helppo tai vaikea sen jälkeen on jatkaa opintojaan?)
Maailmalla on toki paikkoja joihin pääsee opiskelemaan kaikki halukkaat ja yleisen yliopisto/ korkeakoulu -opiskelukelpoisuuden täyttävä(t) . Opintojen edetessä sitten pikkuhiljaa karsitaan porukkaa ja lopulta aikanaan vain osa valmistuu ja saa mahdollisen himoitun tutkinnon. Reilua?
En usko. Enemmän pelkään, että tällainen sota kaikkia vastaan ei ainakaan yhtään vähemmän stressaava paikka ole. - Vai miks minä lainasin sinulle muistiinpanojani, jos sinä olet pahin kilpailijani, jotka saattaisivat mahd. sinun opintojesi jatkumisen ja minun jäädessä rannalle. - Kun minä olen sopinut seuraavaan tenttiin, että kaverini lukee tentti pakettin kuuluvasta neljästä kirjasta kaksi kirjaa ja tekee niistä muistiinpanot ja minä vastaabasti toisesta kahdesta ja puolessa välissä valmentautumista vaihdetaan kirjapaketteja ja musitiinpanoja ja lopuksi kertaamme yhdessä, miksi tekisin näin, jos toinen olisi kilpailija? Saattaisinko luottaa siihen, että hän on kirjoittanut muistiinpanot hyvin?
Minä voin rahoittaa opintoni osaksi opintotuella ja siitä rahasta jää vielä osa mm. vuokran ja asumisen maksamiseen. - Entä niissä maissa, joissa opintotukea ei ole saati asumistukea ei ole lainkaan ja mahd. stipendi (voiko niitä saada, jostain ilman paineita?) kattaa vain opinnoista koituvat kulut, niin mistä tällöin saisin (stressittömästi) rahaa, jolla maksaisin(mm) aumiseni ja ruokani?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailma on aina ollut kilpailua. Jos ei opiskelusta, niin aikoinaan ruuasta tai elinympäristöstä.
Haluan vielä korostaa teille, että kyse ei ole vain tästä keväästä. Ylppäristressi alkoi jo lukion kakkosvuonna, kun kirjoitusten merkitystä alettiin korostaa ja paineita latoa opiskelijoiden niskaan. Kevät kului jo lukemisessa ja siitä lähtien ei ole ollut oikeastaan minkäänlaista hengähdystaukoa suorittamisen keskellä, ehkä jokunen kuukausi syksyllä kirjoitusten välissä. Silloinkin toki piti käydä normaali koulu loppuun. Loppua tosiaan ei tälle näy, en usko, että pääsykoerumba on osaltani tänä keväänä ohi. Joudun siis lähes varmasti käymään kaiken uudestaan läpi ensi keväänä, suunnitelmat siihen saakka ovatkin sitten ihan auki. Sehän tässä eniten stressaa, kun koko tulevaisuus on epävarma ja hämärän peitossa. Olisikin kyseessä vain yksi kevät. t. Ap
Opiskelu on pudotuspeliä jonka avulla valitaan osa väestöstä julkisen sektorin suojatyöpaikkoihin. Lääke tähän ongelmaan on julkisen sektorin palkkojen, lomien, työehtojen ja eläkkeiden lasku samalle linjalle yksityisen sektorin kanssa. Loppuu tunku yliopistoihin ja turha stressi opiskeluista.
Vierailija kirjoitti:
Haluan vielä korostaa teille, että kyse ei ole vain tästä keväästä. Ylppäristressi alkoi jo lukion kakkosvuonna, kun kirjoitusten merkitystä alettiin korostaa ja paineita latoa opiskelijoiden niskaan. Kevät kului jo lukemisessa ja siitä lähtien ei ole ollut oikeastaan minkäänlaista hengähdystaukoa suorittamisen keskellä, ehkä jokunen kuukausi syksyllä kirjoitusten välissä. Silloinkin toki piti käydä normaali koulu loppuun. Loppua tosiaan ei tälle näy, en usko, että pääsykoerumba on osaltani tänä keväänä ohi. Joudun siis lähes varmasti käymään kaiken uudestaan läpi ensi keväänä, suunnitelmat siihen saakka ovatkin sitten ihan auki. Sehän tässä eniten stressaa, kun koko tulevaisuus on epävarma ja hämärän peitossa. Olisikin kyseessä vain yksi kevät. t. Ap
Sori, siis kesä ennen abivuotta meni kirjoituksiin lukiessa, ei sentään viime kevät vielä t. Ap
Vierailija kirjoitti:
Haluaisitko mieluummin systeemin, jossa kaikki pääsevät opiskelemaan ja osa tippuu aina vuosittain pois niin kuin tosi-tv-ohjelmissa? Eikö se kuulosta stressaavalta?
Aika normikauraa euroopassa, kuten esim hollannissa. terv. Täällä tutkintoa suorittava
Nii-i. Minä en kyllä mene opiskelemaan ennenkuin joku asia muuttuu. Mikä järki opiskella, kun vaihtoehtoina on a) asumistuki ja max 250€ opintotukea, sillä pitäisi elää joka kk ja vielä hankkia koulutarvikkeet, etenkin kun itsellä ei vanhempia auttamassa edes ruuan saamisessa. Tai b) ottaa opintolaina ettei tarvitse raha-asioita opiskeluiden aikana stressata silläkin riskillä että koulun loputtua sulla on niskassa 3-5 tonnia (tai enemmän) velkaa etkä saakkaan töitä.... Juu, ei kiitos.
Haluaisitko mieluummin systeemin, jossa kaikki pääsevät opiskelemaan ja osa tippuu aina vuosittain pois niin kuin tosi-tv-ohjelmissa? Eikö se kuulosta stressaavalta?