Lue keskustelun säännöt.
Miten kolmenkympin "kriisi" ilmeni sinulla?
01.05.2018 |
Kolmekymppiset nurkan takana ja ahdistaa oma elämä.
Kommentit (32)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Iski itseasiassa nyt 33-vuotiaana vasta. Katsoin jotain Jersey shorea ja ajattelin että ikinä en tule vastaavaa enää kokenaan. Ennen oli sellasia kesälomareissuja että tissuteltiin enemmän tai vähemmän koko päivä, naurettiin ihan jollekkin olemattomalle asialle etc.
Nyt kaikki tekee vauvoja, kaikki on äitejä.. pitäis ittekkin miettiä että koska sit tekis sen vauvan kun muutkin jo nyt ja ittee ei kiinnosta yhtään.. AHDISTAA.
Niin niitä lapsiahan ei tarvitse hommata siksi, että kaikki muutkin, jos itse ei lapsia halua. Ajattelin kertoa, jos et tätä tiennyt.
Menin tekemään täysin turhanpäiväsen nenäleikkauksen. Lääkärikin ihmetteli kun ei nähnyt entisessäkään nokassani mitään vikaa mutta suostui tekemään jotain pientä korjailua kun vaadin. No ei sitä nyt voi varsinaisesti epäonnistuneeksi sanoa mutta ehdottomasti näillä ruumiin ja sielunvoimilla ottaisin ne 5000ekkua ja vanhan nenäni takasin jos pystyisin.
Ei ole vielä ilmennyt. Sitä odotellessa.
-Nainen43V-
Vaihdoin työpaikkaa sen kummemmin miettimättä ja melkein lopetin parisuhteen. Yleinen olo oli masentuneen, maanisen ja tyytymättömän väliltä. Tunnistin kriisin vasta muutama vuosi myöhemmin. Toivottavasti en koe samaa enää, mutta ainakin osaan valmistautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut hirveän ihmeissäni siitä, että mitä oikein voisin tehdä työkseni. Aiemmat suunnitelmat sen suhteen ovat menneet mönkään.
Samanikäinen kaverini kertoi miten hänen tyttärensä on alkanut kiinnostumaan pojista ja tajusin, että tyttö varmaan menettää neitsyytensä ennen mua. Alkoi ahdistaa ja oon vältellyt kaveria viime aikoina
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuo ikäkriisit ovat fiktiivisiä ongelmia, joita kehittelevät itselleen ihmiset, joilla on liikaa vapaa-aikaa eikä oikeita vaikeuksia. Omat kolmekymppiset menivät hoitaessa leikki-ikäistä ja opetellessa ammattiani. En vieläkään ehdi pyöriä vain oman navan ympärillä, joten ei ole ollut neljänkympinkriisiäkään.
Eipä juuri mitenkään. Olimme menneet naimisiin ja päättäneet vaimon kanssa hankkia lapsia, ja siinä sitten hurahtikin seuraavat 10 vuotta ilman kriiseilyä. Sen sijaan neljänkympin kriisi iski ja pahasti, siinä vaiheessa kun pieninkin lapsi oli kasvanut yli rasittavimmasta iästä. Siitäkin kuitenkin selvittiin, ja avioliitto edelleen on kasassa.
Eli teoriani on, mikäli on lapsia hankkimassa niin 30-kriisiä ei tule. Muussa tapauksessa voi olla pahempaa kriiseilyä, kun nuoruus on menetetty ja ystävät ympärillä perheytyvät (ja sitä myötä etääntyvät).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomasin silmieni alla pari alkavaa ryppyä, mutta onnekseni tulevani myös helposti raskaaksi.
Isompi 30 kriisi jäi kokematta, kun olin raskaana, synnytin ja imetin uudestaan ja uudestaan, kunnes huomasinkin olevani jo lähempänä 40:tä kuin 30:tä.
Vierailija kirjoitti:
Nuo ikäkriisit ovat fiktiivisiä ongelmia, joita kehittelevät itselleen ihmiset, joilla on liikaa vapaa-aikaa eikä oikeita vaikeuksia. Omat kolmekymppiset menivät hoitaessa leikki-ikäistä ja opetellessa ammattiani. En vieläkään ehdi pyöriä vain oman navan ympärillä, joten ei ole ollut neljänkympinkriisiäkään.
Varmaan ihan totta. Lapsettomana keskiluokkaisena oli aikaa miettiä itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuo ikäkriisit ovat fiktiivisiä ongelmia, joita kehittelevät itselleen ihmiset, joilla on liikaa vapaa-aikaa eikä oikeita vaikeuksia. Omat kolmekymppiset menivät hoitaessa leikki-ikäistä ja opetellessa ammattiani. En vieläkään ehdi pyöriä vain oman navan ympärillä, joten ei ole ollut neljänkympinkriisiäkään.
Onko leikki-ikäinen sun oma lapsi vai hoitolapsi?
Aloin hirveästi pelätä lihomista. Sinänsä siihen ei ollut mitään syytä, koska en ole ikinä ollut ylipainoinen, enkä liho herkästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen 44-vuotiaana esikoisensa saaneen naisen. Ei ollut ajatellut lasten saamista sitä ennen. Minusta hämmästyttävää jättää lasten saanti tuohon ikään, ilman että olisi ajatellut saamista nuorempana!
Missä kuplassa eletään, kun lapsettomuus kasvaa 35-vuotta täyttäneillä? Kaikki muut tutkimukset luetaan, mutta ei hedelmällisyydestä? Hänkin sentään yliopistossa opiskellut!
En tajua näitä vastauksia! Sain lapsia 30. vuoden nurkilla, mutta olen silti kärsinyt ikäkriisistä. Mietin ihan hirveästi sitä, että miten loppuelämä tulisi elää ja millainen roolimalli lapsille haluan olla.
Vierailija kirjoitti:
Nuo ikäkriisit ovat fiktiivisiä ongelmia, joita kehittelevät itselleen ihmiset, joilla on liikaa vapaa-aikaa eikä oikeita vaikeuksia. Omat kolmekymppiset menivät hoitaessa leikki-ikäistä ja opetellessa ammattiani. En vieläkään ehdi pyöriä vain oman navan ympärillä, joten ei ole ollut neljänkympinkriisiäkään.
Samaa mieltä. Oikeissa ongelmissa, esim. terveyden pettäessä ja läheisten kuollessa on vain iloinen jokaisesta vuodesta kun vielä on hengissä.
28-vuotiaana aloin kriiseillä toden teolla, kun mies alkoi puhua talon ostamisesta ja lapsentekohaaveistaan. Lopetin parisuhteen ja lähdin ulkomaille. En ole katunut, ja mieskin on nyt varmasti rutkasti onnellisempi omien haaveidensa toteuduttua :)
Vierailija kirjoitti:
Nuo ikäkriisit ovat fiktiivisiä ongelmia, joita kehittelevät itselleen ihmiset, joilla on liikaa vapaa-aikaa eikä oikeita vaikeuksia. Omat kolmekymppiset menivät hoitaessa leikki-ikäistä ja opetellessa ammattiani. En vieläkään ehdi pyöriä vain oman navan ympärillä, joten ei ole ollut neljänkympinkriisiäkään.
Lapsettomat ehkä kriiseilevät enemmän itsensä kanssa, mutta kyllä monelle lapsia saaneellekin jossain kohtaa iskee kunnon kriisi, kun lapset vähän vanhenevat. Jotkut ihmiset tosin ovat sellaisia, että kokoajan on kymmenen rautaa tulessa, eikä pysähdy hetkeksikään miettimään yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen 44-vuotiaana esikoisensa saaneen naisen. Ei ollut ajatellut lasten saamista sitä ennen. Minusta hämmästyttävää jättää lasten saanti tuohon ikään, ilman että olisi ajatellut saamista nuorempana!
Missä kuplassa eletään, kun lapsettomuus kasvaa 35-vuotta täyttäneillä? Kaikki muut tutkimukset luetaan, mutta ei hedelmällisyydestä? Hänkin sentään yliopistossa opiskellut!
No sai kuitenkin eli kaikki hyvin. Eikä liity aiheeseen mitenkään.
Iski itseasiassa nyt 33-vuotiaana vasta. Katsoin jotain Jersey shorea ja ajattelin että ikinä en tule vastaavaa enää kokenaan. Ennen oli sellasia kesälomareissuja että tissuteltiin enemmän tai vähemmän koko päivä, naurettiin ihan jollekkin olemattomalle asialle etc.
Nyt kaikki tekee vauvoja, kaikki on äitejä.. pitäis ittekkin miettiä että koska sit tekis sen vauvan kun muutkin jo nyt ja ittee ei kiinnosta yhtään.. AHDISTAA.