Kyllä te naiset kieroilla ja pelata osaatte kun on perinnöstä kyse!
Ei ihme että nämä realitykilpailuohjelmat kieroiluineen ja taktikoineen teitä kiinnostavat.
Kun on perinnöstä kyse te hajotatte vaikka kokonaisen perheen hyvät suhteet rahan takia.
Kommentit (17)
Jep. Meillä myös menossa perintökiista, kun yksi osapuoli on keksinyt että hänelle kuuluisi nyt kaikki koska x ja y. Raha on tärkeämpää kuin vuosikymmeniä kestääneet hyvät sukulaissuhteet. En ymmärrä mitä on tapahtunut.
Näin tosiaan näyttäisi antamiesi esimerkkien valossa olevan. Faktahomma.
Meitä on kolme veljestä ja yhden vaimo on juuri tällainen. Onneksi minä olen meistä se joka laitan tämän acan niin koville että lähtee usein itkien pois. Kyllä se näytellä osaa.
Tiedä tuosta kieroilusta, mutta naisilla on kyllä usein tapana järjestää koko loppuelämän kestäviä riitoja jostain kipoista ja kupeista.
Teettäkää lakimiehellä aukottomat testamentit ja avioehdot, sillä tämäkin murhe on korjattu. Ai niin, ei sellaiseen voi laittaa rahaa, mieluummin annetaan suvun tapella jälkikäteen verissä päin.
Ihme naisvihaketju taas. Itse tunnen vain yhden perintöriidan ja sen aiheutti kyllä 100% perheen ainoa veli viemällä mm. kaiken äitinsä irtaimiston yön aikana ja myymällä kaiken minkä kaupaksi sai. Sisaret eivät saanert vähäisintäkään muistoa.
En mä silti yleistäisi, että kyllä ne miehet ovat kieroja.
Vierailija kirjoitti:
Teettäkää lakimiehellä aukottomat testamentit ja avioehdot, sillä tämäkin murhe on korjattu. Ai niin, ei sellaiseen voi laittaa rahaa, mieluummin annetaan suvun tapella jälkikäteen verissä päin.
Tajuatko puhuvasi niille periville? Mitähän toi neuvosi heitä auttaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teettäkää lakimiehellä aukottomat testamentit ja avioehdot, sillä tämäkin murhe on korjattu. Ai niin, ei sellaiseen voi laittaa rahaa, mieluummin annetaan suvun tapella jälkikäteen verissä päin.
Tajuatko puhuvasi niille periville? Mitähän toi neuvosi heitä auttaa?
Puhunkin eläville ihmisille, joilla on vielä mahdollisuus vaikuttaa tuleviin perintöriitoihin.
Kyllä kuule te miehetkin, mitä oon kuullu.
Onkohan ollut sellaista perinnönjakoa joka olisi mennyt ongelmitta kokonaan? Siis ilman mitään vääntöä, riitaa tai mielensäpahoittamista. Epäilen.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan ollut sellaista perinnönjakoa joka olisi mennyt ongelmitta kokonaan? Siis ilman mitään vääntöä, riitaa tai mielensäpahoittamista. Epäilen.
Tapauksissa joissa omaisuus ei ole suuri ja sitten joissakin järkevissä suvuissa joissa välit on muutenkin hyvät.
Vierailija kirjoitti:
Näin tosiaan näyttäisi antamiesi esimerkkien valossa olevan. Faktahomma.
Älä muuta sano:) Ollaan nyt pikkusiskon kanssa (siis kaksi naista keskenään, ei mitään testamentteja tms) purettu kaksi kuolinpesää (molemmissa oltiin ainoat osakkaat). Yhdestäkään kiposta tai kupista ei tullut mitään sanomista ja ihan puheväleissä ollaan vieläkin. Viimeisempi ositus oli 8v sitten, että luulisi että katkeruus olisi noussut jos olisi noustakseen...
Jaa, minä on reilun kuudenkymmenen vuoden aikana nähnyt monta perinnönjakoa. Tai noh, eihän ne mitään jakoja olleet. Pojat sai kaiken, tytöt jäi ilman, joka ikisessä tapauksessa. Yllytin äitiäini pitämään puolensa, mutta ei uskaltanut.
Että menepäs paskahousumies muualle ulisemaan typeryyksiäsi.
Miten voi kieroilla jos hommaa lakimiehen perinnönjaon avuksi. Lakimies hoitaa ja muut pillukullipäät pitää trpansa kiinni. Kaikki kylmästi tasan.
En minä saanu ex miehen perinnöstä mitään missään vaiheessa ikinä, vaikka erottiin. Hänen isä oli omaan testamenttiin laittanu ettei kolmas osapuoli saa missää vaiheessa mitään. Meillä oli myös tiukka avioehto. Rahoista en saanu penniäkään. Molemmilla oli omat rahat turvattu.
Ostettiin tontti kuolinpesältä, josta pappa oli kuollut 50-luvulla ja mummo 70-luvulla.
Nyt elossa viidestä alkuperäiaestä perijästä oli yksi. Lakimies haki kaikki perijät esiin, 23kpl, yksi löytyi jostain Etelä-Amerikasta.
Kauppahinta oli niin pieni, että epäilemme, että lakimies otti enemmän kuin tontin hinta oli.
Sovussa kun olisivat myyneet olisivat päässeet porukalla hyvin syömään.
Valitettavasti näitä tarinoita riittää kerrottavaksi joka suvussa...