pelottaako yksinäinen vanhuus?
Muita, joita em. mietityttää? Olen 47-vuotias, tällä hetkellä asiat hyvin, teini-ikäinen lapsi, vakituinen työpaikka, mukava miesystävä. Huomaan kuitenkin miettiväni yhä useammin sitä, millaista elämä tulevaisuudessa tulee olemaan. Lapsi kasvaa, miesystäväni suunnittelee tulevaisuudessa muuttoa ulkomaille, jonne en lapsestani ja terveydentilastani johtuen voi lähteä mukaan. Sairastan siis hitaasti etenevää neurologista sairautta. Yhä enenevässä määrin huomaan miettiväni kauhukuvaa tulevaisuudesta, yksinäinen, sairas vanhuus odottaa. Ystäviä minulla toki on, heillä omat menonsa. Muita? Millaiseksi kuvittelette oman vanhuutenne?
Kommentit (4)
En halua ajatella, yksinäisyyttä en pelkää, asun nytkin yksin ja aikuiset lapset käyvät. Kipujakin olen jonkun verran joutunut kokemaan.
Eniten pelottaa, ettei pysty huolehtimaan itsestään ja palveluja ei ole saatavana.
Ei pelota yksinäisyys, olenhan nytkin yksin. Sairaskohtaus pelottaa, jos ei pysty apua soittamaan.
Pelottaa se, että joutuu johonkin hoitolaitokseen tai vanhustentaloon missä elämäänsä ja työhönsä kyllästyneet alipalkatut ja stressaantuneet työntekijät tekevät työnsä siten kun ehtivät.
Nyt jo vanhukset ovat kuin jätettä yhteiskunnassa, miten sitten muutaman kymmenen vuoden kuluttua kun itse olen vanhuusikäinen? Parempi kun osaisi itse lähteä silloin kun vielä pystyy.
En oikein usko, että meidän ikäiset voivat juuri saada hyvää vanhuutta, jos emme ole huippurikkaita. Eipä sitä auta miettiä.