Ajoittainen sosiaalinen ahdistuneisuus riesana

Elän todella tasapainoista elämää onnellisessa avioliitossa, mutta riesanani on ahdistuneisuuden tunteet sisimmässä jotka ilmenevät yleensä sosiaalisissa tilanteissa. Ironista tässä on se että olen todella vaativassa myyntityössä ja todella hyvä työssäni myös, joten asiakkaiden jne. kanssa kykenen kyllä toimimaan aivan hyvin.

Kun olen ulkona ystävien tai vaimon kanssa, mielessäni liikkuu usein ajatuksia kuten:

Istuukohan joku meidän paikalla kun mennään leffaan? Tuleekohan ongelmia?

Mitä jos joku haukkuisi ohikulkiessa vaimoa, miten reagoisin?

Mitä jos tapahtuisi ryöstö juuri nyt kun olen kaupassa? Miten toimisin?

Etuileekohan joku jonossa kun mennään paikkaan x?

Eli todella negatiivisia ajatuksia. Peitän ne hyvin ja muiden kanssa ollessa esitän sosiaalista ja ulospäin suuntautunutta. Olen atleettinen, melko hyvännäköinen mies ja harrastan myös itsepuolustuslajeja ahkerasti.

Minusta tuntuu että tämän ongelman taustalla voi olla jotain käsittelemättömiä traumoja. Minut esim. ryöstettiin nuorisoporukalla veitsellä uhaten kun olin n. 12v. Isoveljeni sanoi silloin minulle että miksi en tapellut vastaan. Se on minulla edelleen mielessä joskus ja on sellainen olo että oikein toivoisin että jotakin pahaa tapahtuisi että voisin todistaa itselleni että uskallan puolustaa itseäni.

Tulisikohan minun jutella terapeutille tästä? En ole koskaan käynyt.

M35