Paskaa, kun piti siirtyä nuorisopsykiatriasta aikuispuolelle
Täytin pari kuukautta sitten 18, joten silloin tapahtui myös siirto nuorisopsykiatriasta aikuispuolelle. Mulla on siis keskivaikea masennus ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö... Nuorisopuolella oli käyntejä 1-2 kertaa viikossa ja silloinkin koko ajan varmisteltiin, että riittääkö varmasti vai pitäisikö päästä ihan osastohoitoon.
No nyt täällä aikuispuolella on ollut käyntejä vaan kerran kahdessa viikossa ja tuntuu, että vointi vaan huononee. Tänään oli taas käynti ja sanoin siitä, ettei riitä ja vointi on huonontunut. Testin mukaan masennuskin on jo vaikea. Sanoin myös, että haluisin kuolla... Seuraava aika on taas vasta kahden viikon päästä. :/ Sanoin, etten tiedä kestänkö sinne asti, mutta hoitaja vain sanoi että sitten pitää mennä päivystykseen jos ei pärjää. Mulla on tosi korkea kynnys lähteä päivystykseen, kun tuntuu ettei mun vaiva ole tarpeeksi suuri. En ole missään hengenvaarassa, olo on vaan surkea ja haluaisin puhua samalle hoitajalle useammin. Aikuispuolen hoitaja onkin tosi mukava, mutta ilmeisesti aikuisille ei ole yhtä paljon resursseja kuin nuorille. :/ Olisinpa vielä alle 18.
Kommentit (44)
Olet ihan oikeassa. Jos pääset kahden viikon välein, olet nykymittapuulla tosi hyvässä tilanteessa
T. konkreettisista suunnitelmista kertonut enkä saanut edes toista aikaa
Vierailija kirjoitti:
Hae Kelan psykoterapiaa
Sitä on ehdotettu, mutta en ole vielä kuulemma tarpeeksi hyvässä kunnossa siihen...
Aloittaja
Vierailija kirjoitti:
Olet ihan oikeassa. Jos pääset kahden viikon välein, olet nykymittapuulla tosi hyvässä tilanteessa
T. konkreettisista suunnitelmista kertonut enkä saanut edes toista aikaa
mistä suunnitelmista ?
Metamorfos terapi
Methamorphic therapy
On kyllä aika paskaa. Kyllähän 18-vuotiaitakin tarvitaan yhteiskunnassa, eivät ole mitään menetettyjä tapauksia.
Vierailija kirjoitti:
En ainakaan menisi aikuispuolen osastolle, siellä traumatisoituu.
No eihän. Ainakin Pitkäniemessä on tosi hyvä osasto APS1 mielialahäiriöisille. Ei ole mitään sekopäitä siellä.
Tosi epäreilua. Miksi lapset ovat arvokkaampia kuin aikuiset? Voisi luulla että jos jollain on jo lapsena tosi vakavia mielenterveysongelmia niin toipuminen työkykyiseksi olisi epätodennäköisempää kuin jollain aikuisella, joka masentuu vaikkapa avioerosta... Jos puhtaasti kannattavuutta mietitään.
Näinhän se menee että kun tulee täysikäiseksi avun saanti vaikenee huomattavasti.
Me ollaan saatu olla niin onnekkaassa asemassa, että lapsen sairaudenhoitoa on voitu jatkaa lasten- ja nuorten puolella täysi-ikäisyydestä huolimatta. Lääkärit olivat samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Sinua ei ole pakotettu armeijaan, oli huolia tai ei. Et ole joutunut tekemään päivääkään töitä henkesi pitimiksi ja miettimään miten saat rahasi riittämään ruokiin ja laskuihin.
Et ole kokenut _vielä_ yhtään mitään vastoinkäymisiä.
Tervetuloa aikuisten maailmaan.
Sinkkumies
Nuo on pieniä huolia verrattuna siihen jos vaikka isä raiskaa, vai kumman itse valitsisit mieluummin, armeijan vai insestin?
Olen itse huomannut aikuispuolella saman. Täällä pääkaupunkiseudulla varsinkaan ei ole riittävästi resursseja riittävään mt-hoitoon. Ryhmäterapiaan olen pääsemässä (ehkä) vasta kesän jälkeen ja psyk. sh:ta tapaan noin kerran kuukautta kohden. Siinä ne hoidot sitten onkin. Psykoterapia olisi vaihtoehto, mutta ongelmaksi muodostuu se että pitää löytää sopiva terapeutti ja tietenkin se, ettei terapia ole mitään halpaa lystiä.
Voi hitto. Pitäisi olla joka viikko.
Mulla oli ihan sama juttu pari vuotta sitten. Oli toki kova paikka jättää tutut tilat ja tutut hoitajat. Mä olin onneksi jo siinä vaiheessa psykoterapiassa, joten mulla säilyi edes se puoli samana.
Meidän kunnassa on myös erillinen nuortenkeskus, jossa on 15-29-vuotialle palveluita. Se ei ole sama kuin aikuisten psykiatria, mutta mä saan sieltä tarvitsemani palvelut niin ettei ole tarvinnut mennä aikuisten puolelle.
Se on ihan hirveetä joutua lähtemään nuorten puolelta, varsinkin jos kaikki on kiinni siinä paikassa ja niissä hoitajissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinua ei ole pakotettu armeijaan, oli huolia tai ei. Et ole joutunut tekemään päivääkään töitä henkesi pitimiksi ja miettimään miten saat rahasi riittämään ruokiin ja laskuihin.
Et ole kokenut _vielä_ yhtään mitään vastoinkäymisiä.
Tervetuloa aikuisten maailmaan.
Sinkkumies
Nuo on pieniä huolia verrattuna siihen jos vaikka isä raiskaa, vai kumman itse valitsisit mieluummin, armeijan vai insestin?
Tarvehierarkiassa ravinto ja lämpö ovat ylimäpänä. Ihminen kuolee ilman niitä, enkä mä nyt vetäisi tähän rikoksia sekaan, vaan puhutaan normaalista elämästä.
Voihan joku sinua ampua myös kadulla, mutta en sitä laskisi elämän vastoinkäymiseksi, joita kaikki joutuvat kohtaamaan. Sulla on vain käynyt yksittäinen paska tsägä.
Sinkkumies
Ei voi vedota tuommoisiin, useimmilla mt ongelmaisilla ne rikokset on sitä normaalia elämää. Sitten kun niihin reagoi kuten terve ihminen eli sairastuu mieleltään, on sadistit huutelemassa töihin menosta. Siksi maailma on niin paska paikka.
Jos historialla perustellaan, miksi myöskään syöpäpotilaita ei kaukaisemmasta historiasta löydy? Tai diabeetikoita? Voisiko olla, että tauteja on aikoinaan pidetty luonnonvoimien, jumalien, kirousten ja niin edelleen aikaansaamina, eikä niitä ole diagnosoitu...enää ei ole noitiakaan oikein missään!
Luonto on hyvä paikka. Pääsetkö metsään? Tai meren rannalle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos historialla perustellaan, miksi myöskään syöpäpotilaita ei kaukaisemmasta historiasta löydy? Tai diabeetikoita? Voisiko olla, että tauteja on aikoinaan pidetty luonnonvoimien, jumalien, kirousten ja niin edelleen aikaansaamina, eikä niitä ole diagnosoitu...enää ei ole noitiakaan oikein missään!
Onhan ne diagnosoitu, että nirri on lähtenyt. Mutta yhtään kotona maannutta masentunutta ei voida, kun sellaisia ei ole ollut, koska kuolemanpelko ajaa töihin, kun elanto pitää hankkia itse.
Masennukset unohtuvat tällöin. Usko jo.
Sinkkumies
Hohhoijaa.
Millä perusteilla/kriteereillä saa Husin nuorisopsyk puolella psykoterapiaa?
En ainakaan menisi aikuispuolen osastolle, siellä traumatisoituu.