Lue keskustelun säännöt.
Paskaa, kun piti siirtyä nuorisopsykiatriasta aikuispuolelle
25.04.2018 |
Täytin pari kuukautta sitten 18, joten silloin tapahtui myös siirto nuorisopsykiatriasta aikuispuolelle. Mulla on siis keskivaikea masennus ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö... Nuorisopuolella oli käyntejä 1-2 kertaa viikossa ja silloinkin koko ajan varmisteltiin, että riittääkö varmasti vai pitäisikö päästä ihan osastohoitoon.
No nyt täällä aikuispuolella on ollut käyntejä vaan kerran kahdessa viikossa ja tuntuu, että vointi vaan huononee. Tänään oli taas käynti ja sanoin siitä, ettei riitä ja vointi on huonontunut. Testin mukaan masennuskin on jo vaikea. Sanoin myös, että haluisin kuolla... Seuraava aika on taas vasta kahden viikon päästä. :/ Sanoin, etten tiedä kestänkö sinne asti, mutta hoitaja vain sanoi että sitten pitää mennä päivystykseen jos ei pärjää. Mulla on tosi korkea kynnys lähteä päivystykseen, kun tuntuu ettei mun vaiva ole tarpeeksi suuri. En ole missään hengenvaarassa, olo on vaan surkea ja haluaisin puhua samalle hoitajalle useammin. Aikuispuolen hoitaja onkin tosi mukava, mutta ilmeisesti aikuisille ei ole yhtä paljon resursseja kuin nuorille. :/ Olisinpa vielä alle 18.
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuole jo pois, Sinkkumies. Tee palvelus meille kaikille. Kiitos.
Ohhoh.. nyt jo henkeäni uhataan. Kyllä te sitten olette "parempia" ihmisiä. Kyllä.
Sinkkumies
Mihin se kovis nyt hävisi? En nähnyt uhkausta, mikäs neiti sinä nyt äkkiä oletkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on diagnosoitu keskivaikea masennus ja pääsen hoitajalle kerran kuussa. Viime käynnillä puhuttiin psykoterapiasta, mutta köyhällä opiskelijalla ei rahat riitä edes Kelan tukien kanssa. Tilanne muuttui vähän aikaa sitten, sain poikaystävän, enkä voisi olla onnellisempi! Enpä tarvitse enää terapiaa.
Minulla on neljä diagnosoitua mt - häiriötä ja monta sairaalajaksoa takana, käyn kerran viikossa psykoterapiassa, haluaisin käydä kyllä vaikka 2 kertaa päivässä.
"Parantuu" tai siis kokee ympäristön niin sairastuttavaksi, että parempi olla ilman.