Lasten huostaanotto ja sijoitus sijaisperheeseen

Nykyään suositellaan sukulaissijoitusta jos vaan sopivia on. Sukuyhteys on tärkeää lapselle.

Tuttavaperheessä lapset menivät kuuskymppisille isovanhemmille. Näkevät melko paljon myös vanhempiaan.

Meillä eka sijaislapsi, yksi biologinen. Kumpikin alle kouluikäisiä. Itse näkisin, että sijaislapsen vanhemmat ja isovanhemmat ovat vähän kuin omaa perhettä. Sukulaissijoitus tosiaan ensisijainen, aina se toki ei mahdollinen. Sijoitetun lapsen tilanne perheessämme on se, että tiettyjen asioiden vuoksi todennäköisesti asuu meillä aikuiseksi. Emme toki hylkää senkään jälkeen, vaan ovet hänelle avoinna auki jatkossakin. Nuori aikuinen tarvitsee perheen tukea, rahaakin ja paikan, missä viettää joulut ja juhannukset, saa tukea, jos elämä potkii päähän... Rakkaus lapseen on samanlaista, vaikka en ole häntä synnyttänyt. (Rakastan koiraanikun ”yli kaiken”, sitäkään en ole synnyttänyt.) sijoitetun lapsen vanhemmat ja suku ovat osa jokaista arkipäivää, heistä puhutaan. Tilanteessamme kaikkia omaisia ei voi tavata, mutta niitä, keitä voi, heitä tavataan ja soitellaan, lähetellen kuvia ja videoita kännykkään. Yhteydenpito on ihan vapaata. he rakastavat lasta ja lapsi heitä, vaikka käytännön tilanteista johtuen eivät voi lapsesta huolehtia. Mitään negatiivista ei sukulaisista ole minulla käynyt mielessä koskaan käynyt, pikemminkin näen heidät uhreina, ovat yrittäneet kaikkensa eikä enempää voi vaatia. Omalla tavallaan hienoja, lämpimiä ihmisiä. Kaikki sijaisperheet ovat erilaisia mutta suurin osa vilpittömästi rakastaa lapsia ja koulutuksessa tehdään selväksi, että Biosuku tulee aina ensin.

Moikka!voimia sulle paljon!

Huostaanotto tekee aina kipeää,olen pienen ihmisen äiti,joka on sijoitettuna perheeseen.kokemuksia on sekä hyviä että huonoja, mm. Perhe on vaihtunut kerran.

Pidä kiinni siitä että lapset pääsee samaan paikkaan.vaadi sitä.pystyt vaikuttamaan perheeseen, voit ja kannattaa kieltäytyä jos vaistoat epämääräisyyksiä..sosiaalityöntekijöitä on kaikenlaisia.asiat etenee riippuen miten "tilanne" lähtenyt käyntiin.ekaks voi olla max 60päivää kiirellistä sijoitusta.

Älä hukkaa itseäsi!!

Millaisista syistä tälläistä tapahtuu? Onko kaikki muut keinot kokeiltu?

Vierailija kirjoitti:

Millaisista syistä tälläistä tapahtuu? Onko kaikki muut keinot kokeiltu?

Eihän huostaanottoon ryhdytä kuin todellakin viimeisenä keinona. Joskus kyse on todella graaveista tilanteista kuten esim. Vilja Erikan pikkusisaruksen kohdalla. Useimmiten huostaanottokin on yhteisymmärryksessä. Nuorelta voi puuttua se koti. Vanhemmat eronneet, äiti asunnoton ja nuori ei tule toimeen isän uuden puolison kanssa esim.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisista syistä tälläistä tapahtuu? Onko kaikki muut keinot kokeiltu?

Eihän huostaanottoon ryhdytä kuin todellakin viimeisenä keinona. Joskus kyse on todella graaveista tilanteista kuten esim. Vilja Erikan pikkusisaruksen kohdalla. Useimmiten huostaanottokin on yhteisymmärryksessä. Nuorelta voi puuttua se koti. Vanhemmat eronneet, äiti asunnoton ja nuori ei tule toimeen isän uuden puolison kanssa esim.

Syitä kuule on niin monia. Älä tee mitään turhia päätelmiä. Vanhemmat voi olla oikein hyviä vanhempia ja silti sijoitus tehdään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisista syistä tälläistä tapahtuu? Onko kaikki muut keinot kokeiltu?

Eihän huostaanottoon ryhdytä kuin todellakin viimeisenä keinona. Joskus kyse on todella graaveista tilanteista kuten esim. Vilja Erikan pikkusisaruksen kohdalla. Useimmiten huostaanottokin on yhteisymmärryksessä. Nuorelta voi puuttua se koti. Vanhemmat eronneet, äiti asunnoton ja nuori ei tule toimeen isän uuden puolison kanssa esim.

Syitä kuule on niin monia. Älä tee mitään turhia päätelmiä. Vanhemmat voi olla oikein hyviä vanhempia ja silti sijoitus tehdään.

Tuossahan annettiin nimenomaan ymmärtää, että syitä on monia, kirjoittaja kertoi muutaman esimerkin, joten miksi kilahdat asiasta? Aivan turhaan. Toivottavasti teilläkin huostaanotto on sujunut hyvin ja hyvistä syistä. Näin meillä ainakin on käynyt. Pitää opetella ymmärtää se lukemansa, tekninen taito ei vie mihinkään.

Minun sukulaisperhe sai ainakin kaikenlaista tukea. Oli lapsilla kokopäivähoito päiväkodissa, koululaisella iltapäiväkerho. Viikonloput he olivat mummoloissa tai tukiperheessä. Kotona kävi tämän lisäksi perhetyöntekijät ja siivooja. Lapsille sos.toimi osti vaatteet ja mm. joulu-ja synttärilahjat Uimahalli ja liikuntakortit saivat myös. Että kaikkiea varmasti yritetään ennen huostaanottoa. Tätä "kaikenkattavaa" tukea ( kevyempiä tukitoimia heti esikoisen syntymästä lähtien) perhe sai noin vuoden ajan ennen kuin huostaanottoon kuitenkin päädyttiin. 

Ompa mukava että on näin yhteistyökykyisen oloinen ja järkevä vanhempi aloittaja!Paljon jaksuja sinne!Mukava että ajattelet lastesi parasta!

Minä olen sijaisvanhempi alle kouluikäiselle lapselle. Meillä meni niin, että tutustuttiin vanhempien ja lapsen kanssa ja samalla mietittiin, voitaisiinko me kasvatat yhdessä tätä lasta. Lapsi oli meillä aluksi vähän, ja siitä pikkuhiljaa pidennettiin meilläoloa. Nyt hän on jo vuosia asunut meillä. Biovanhempien kanssa tullaan hyvin juttuun, tapaavat lasta säännöllisesti ja lapsi viettää siellä viikonloppuja ja tapaamisia on arkenakin.

Meillä on ollut alusta asti hyvä henkilökemia kaikkien aikuisten kesken, se on auttanut paljon asiaa. Biot näkee, että lapsella on meillä kaikki hyvin ja tajuaa, että me kaikki halutaan lapsen parasta. Välillä on vääntöä jostain arkiasioista, mutta se on normaalia.

Aluksi Bio vanhemmat kriiseili paljon, mutta ovat nyt tottuneet. He myös tietää, että tuen sitä, että lapsi palaisi joskus bioille. Nykyään tuntuu, että he ei edes halua lasta enää kokoaikaisesti itselleen. Hyvä näin. Lapsella on hyvä meillä ja vanhemmat saa nähdä ja tavata paljon.

Minulla on lähipiirissä tapaus jossa lapsi meni sijaisperheeseen alle vuoden ikäisenä. Äiti oli hyvin nuori eikä pärjännyt. Lapsi on nyt 15 ja on edelleen samassa sijaisperheessä. Sijaisperhe on ollut koko ajan todella mahtava, ovat tukeneet lapsen yhteyksiä äitiinsä ja muuhun sukuunsa (isä ei ole kuviossa mukana). Lapsi tapaa äitiään muutaman kerran vuodessa, samoin isovanhempiaan niin että yöpyy heidän luonaan esim. pitkän viikonlopun. Lisäksi viettää jonkin verran aikaa myös äitinsä veljen perheessä (useampia päiviä kerrallaan). Lapsella on täysin varmasti ollut sijoitusperheessä parempi ja tasapainoisempi elämä kuin olisi ollut jos olisi äitinsä luokse jäänyt.