Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko täällä muita jotka "tarvitsevat" riitoja, huutamista, raivoa?
24.04.2018 |
Olen alkanut ymmärtämään että itse jotenkin tarvitsen tuollaista välillä. Riitaa, huutoa ja raivoamista. Siis tiedän että tämä kuulostaa typerältä. Tuntuu että mun on pakko välillä vaan saada riita puolison kanssa aikaan, tuntuu että haluan itse huutaa ja haluaisin että puolisoni raivostuisi minulle. En ymmärrä tätä kuitenkaan, miksi hemmetissä tunnen näin? Jollain tavalla ymmärrän "tarvitseani" tuollaista, mutta en yhtään ymmärrä miksi. Siis en todellakaan tykkää riidellä, vaan kaipaan ikään kuin sitä adrenaliinia, suuria tunteita ja paineiden purkamista. En ymmärrä itsekään.
Kommentit (39)
On mulla. Usein täälläkin haastan riitaa "ihan vain huvikseni". Syyksi luulen osaltaan olevan kotoa opitun käyttäytymismallin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan että olet vielä aika nuori, alle 25v?
Olen 35v. Ei aivan nuori enää.
t.ap
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan että olet vielä aika nuori, alle 25v?
Veikkaan että olet vielä aika nuori, alle 15v?
Voisitko koittaa purkaa sitä raivon tarvetta esim. urheiluun? Huutaminen ja tappeleminen on kamalaa, en halua olla raivoajien kanssa missään tekemisissä. Enkä varsinkaan halua kotiini mitään riitelemistä vähän väliä. Sääliksi käy perhettäsi.
Löytyykö tuolta tuttuja ajatuksia?
https://siniariell.blogspot.fi/2018/04/myonnan-virheeni-ihmisena.html
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on tyypillinen nainen.
#draama
#menkkaraivo
#selkäänpuukotus
#juoruilu
En todellakaan. Oikeesti, mä pyrin poistumaan tommosesta tilanteesta tai keskustelemaan asiallisesti. Inhoon huutoa, voi keskustella, mut ääntä ei tarvi korottaa, mikään ei v*tuta enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sitä aina välillä täytyy poltella karstoja.
Toivottavasti tämänkaltaiset ihmiset pariutuvat keskenään.
Minunkaltaiselleni ihmiselle nimittäin ei mikään ole ahdistavampaa kuin se, että toinen yrittää vaikka väkisin saada riitaa aikaiseksi. :-/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi sietää tuollaisia ihmisiä ja siksipä luovun tuttavuudesta ensimmäisen älyvapaan raivokohtauksen havaitessani.
Vierailija kirjoitti:
Löytyykö tuolta tuttuja ajatuksia?
https://siniariell.blogspot.fi/2018/04/myonnan-virheeni-ihmisena.html
En ole ap. Tuo kuulostaa todella tutulta. Ainoastaan vain niin, että itse olen sivustaseuraja, kun mieheni saa raivokohtauksia. Onneksi ei sentään noin usein, mutta aina silloin tällöin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisitko koittaa purkaa sitä raivon tarvetta esim. urheiluun? Huutaminen ja tappeleminen on kamalaa, en halua olla raivoajien kanssa missään tekemisissä. Enkä varsinkaan halua kotiini mitään riitelemistä vähän väliä. Sääliksi käy perhettäsi.
Säästä säälisi. Meillä ollaan saatu tolkkua elämään vain ja ainoastaan siksi, että minusta on iän myötä tullut niin härkäpäinen, että en enää anna kenenkään talloa pitempään oikeuksiani. Sitten minua on yritetty syyttää riitelynhalusta, vaikka toinen on kuitenkin se, joka alkaa riitaa haastaa. Mutta kun esiin nostamani aihe on tabu, minut on yritetty kaikin tavoin hiljentää ja harhauttaa.
Nyt ilmoitan sinulle, että en ole tyytyväinen tapaasi mitätöidä sellaisten ihmisten toiminta ja arvo, joita et edes halua ymmärtää. Ylimielisyytesi voi sopia teidän perheelle, mutta oletko varmasti muistanut kysyä muiltakin, sopiiko se heille? Ja oletko varma, että saat aidon vastauksen, nimittäin jos sinulla on noin vahva tarve paheksua muita, se saattaa estää aitojen mielipiteiden ilmaisun tai jopa muodostamisen ympärilläsi. Kokemusta kun on siitäkin.
Kaiken riitelemisen ei tarvitse olla kamalaa. Jos sellainen vaihtoehto ei tule edes mieleen, suosittelen avarampaa elämänpiiriä tai jopa terapiaakin.
Vierailija kirjoitti:
Löytyykö tuolta tuttuja ajatuksia?
https://siniariell.blogspot.fi/2018/04/myonnan-virheeni-ihmisena.html
Luin koko tekstin ja se osui osittain aika lähelle. Tunnistan tuon tunteen, että tunnen raivon nousevan, vaikka en haluaisi, ja mitä enemmän suutun ja raivoan, sitä pahemmalta tuntuu. Kun näen että puoliso tulee surulliseksi käytöksestäni tai loukkauksistani, tuntuu ensitä pahemmalta ja sanon entistä pahemmin. En ymmärrä mikä minua vaivaa, koska tässä ei ole mitään järkeä.
t.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En missään nimessä. Lopetan ihmissuhteen ensimmäiseen huutoepisodiin.
Onko alkoholilla ollenkaan osuutta asiaan?
Vierailija kirjoitti:
Oletko eronnut jo monta kertaa?
Olen eronnut aikaisemmasta suhteesta.
t.ap
Vierailija kirjoitti:
Onko alkoholilla ollenkaan osuutta asiaan?
Ei ole. Juon alkoholia harvoin, hyvä jos edes kerran vuodessa niin että humallun. Koskaan en ole humalassa raivonnut.
t.ap
Exäni on samanlainen tapaus. Syyttää "venäläistä verenperintöä". Opittu käyttäytymismallihan tuo on. Jos lapsi kasvaa ympäristössä, jossa tuollainen käytös on hyväksyttyä ja normaalia, hän luultavasti tekee niin aikuisenakin. Arvaat varmaan, miksi kyseessä on exä..
Alue: Aihe vapaa
Veikkaan että olet vielä aika nuori, alle 25v?