Miten oppia sietämään epävarmuutta?

No minusta kyllä stressaat ihan oikeutetusti, jos joudut miettimään, kuinka pärjäät.

 Mutta hyvässä tapauksessa tieto ja kokemus voi auttaa. Minulla putosi muutama kuukausi sitten työtunnit töissä niin, että oli tiedossa, että tulot menee ihan minimiin. Selvittelin kuitenkin asioita (mistä lisätienestiä ja laskin myös, että pärjään pienilläkin tuloilla). Lopulta pärjäsin ihan kirkkaasti. Mutta tietysti olin niin onnekas, että pärjäsin, vaikka tulot oli 30-40% vähemmän kuin yleensä.

Itse ajattelen, että asioilla on tapana järjestyä. Ennemmin tai myöhemmin.

Sitten jos on joku isompi stressin aihe, niin voi miettiä että mitä sitten jos kaikkein pahin tapahtuu ja kuinka siitä eteenpäin. Yleensä siinä pohtiessa huomaa, että ei maailma silti kaadu eikä taivas putoa vaan asioista pääsee kuitenkin jollain lailla yli ja kohti parempaa tulevaisuutta.

Sama ongelma minulla. Yritän minäkin jaksaa uskoa ja ajatella, että asiat enemmin tai myöhemmin järjestyvät. Mutta monen vuoden työttömyyden ja pätkätyöläisyyden perusteella usko on vähissä, lähes loppunut.

En siis jaksa enää uskoa, että työasiani järjestyvät. Muutoin elämäni on ok.

Hyvänä päivänä ajattelen, että vielä en ole aivan pohjalla.

Pahempaakin on olemassa kuin pitkäaikaistyöttömyys ja pätkätyöt.

Tää ei taida olla tippaakaan positiivista, mutta --- pahemminkin voisivat asiat olla.

Grad Bolst kirjoitti:

Itse ajattelen, että asioilla on tapana järjestyä. Ennemmin tai myöhemmin.

Sitten jos on joku isompi stressin aihe, niin voi miettiä että mitä sitten jos kaikkein pahin tapahtuu ja kuinka siitä eteenpäin. Yleensä siinä pohtiessa huomaa, että ei maailma silti kaadu eikä taivas putoa vaan asioista pääsee kuitenkin jollain lailla yli ja kohti parempaa tulevaisuutta.

Yleensä pystyn pitämään mielessä tämän ajatuksen. Joskus silti tulee sellainen olo, että stressi ikään vyöryy päälle niin voimakkaana, että sitä on hankala saada nopeasti taltutettua. Mutta se on kai melko tavallista?