Vauva ja 6-8 vuotta vanhemmat sisarukset?

Edellä on kolmen putkeen tehdyn sarja. Neljäs olisi ollut tervetullut heti perään, en olisi halunnut aloittaa näin enää alusta. Ei enää jaksa samalla tavalla, vaikka lapsi onkin suloinen. Isommat sisarukset hoitaa enimmäkseen illat, käy leikkikoulussa (2v) päivisin vaikka olen itse kotona. Olen jo ehtinyt niin totta omaan vapaaseen elämään!

Isommat nyt teini-iässä ja nuorin alaluokilla. Kukaan ei katso kuopuksen perään, on huidellut kuusivuotiaana omin päin naapurustossa ja viereisessä kauppakeskuksessa.



Äiti sanoi suoraan, että sai äitinä olostaan tarpeekseen jo isompien kanssa, eikä isompia kiinnosta pätkääkään se pikkusisko.



Enempi taitaa oleilla meillä ja muissa naapureissa kuin kotonaan.

ei meille kyllä olla kolmatta yrittämässä sillä asenteella että ei enää jaksa hoitaa pientä. Kurjaa kuulla tuollaisia :)

Nyt tulossa pian tyttövauva, joten kuvio vielä vähän muuttuu. Tyttö suhtautui mukavasti pikkuveljen tuloon, oli tuolloin 5 ja puolivuotias. Hänellä tosin pikkusisaruksia jo ennestään isänsä puolelta, joten jonkinlaista kyllästymistä oli havaittavissa. Nytkin sanoo, että ei jaksaisi taas yhden pikkuisen sotkuja siivota :) No, ei hän paljon joudukaan siivoamaan, sopivasti, että pysyy hyvässä työmoraalissa :)



Hirmu hyvin keksivät yhteistä puuhaa eli isosiskolle sopivat kumman hyvin niin vauhdikkaat autoleikit kuin duploilla rakentelukin. Harmillista on tietysti se, että omat pikkulegot ja -tavarat ovat ylemmillä hyllyillä ja niitä ei voi levitellä pitkin taloa. Koko ajan enemmän kuitenkin voidaan - tosin taas muutaman kk:n sisään on kerättävä kaikki vaaralliset pois vauvan takia. Omassa huoneessa kavereiden kanssa leikkiminen ja askartelu onkin tärkeää. Pikkuveli on tottunut, että silloin tehdään muuta. Riitoja tulee, kun pikkuveli haluaa saman lelun usein ja vanhemmat käskevät usein luovuttaa - parin minuutin päästä lelu on todnäk taas vapaa. Ja isosisko toisinaan ottaa tämän karvaasti, mutta joskus palaa sitten asiaan. Toisinaan on vaikea tasapainoilla puuhien kanssa, koska lapsille sopivat niin erilaiset tekemiset. Toinen kokee tylsänä, toinen ei osaa tai kokee jäävänsä huomiotta. Esim. joulukorttiaskartelussa pikkuveljeä alkaa närästää, kun ei saa kimalleliimaa tai mitä milloinkin. Oma puuha ei aina kiinnosta, vaan pitää saada sitä, mitä isommatkin.



Eli ei sitä tarvitse olla kaksivuotiaalla ikäistään seuraa :) Kun vain on seuraa: äiti, isä, sisko, vieraita, sukulaisia. Ensi vuonna kolmevuotiaana vien hänet kenties välillä avoimeen päiväkotiin, jossa isosiskokin aikoinaan kävi. Siellä saa sosiaalistua lisää.

Isoveli hellittelee vauvaa mielellään, laulaa ja hauskuuttaa häntä. Puhelee nätisti ja tykkää pitää sylissä ja antaa tuttia vauvalle. Mustasukkaisuutta ei ole tuossa iässä isoveljellä ilmennyt. Vauvan itkiessä kovaa ei poika oikein jaksaisi kuunnella, samoin kakkavaipat ja pulautukset on hänestä todella ällöttäviä. Mutta kaikin puolin hyvin mennyt meidän tapauksessa.

Nautit varmaan siitä itsekin, että luulet pilaavasi toisten ilon kertomalla tuollaista? No, minun lapsuudenperheessäni ikäerot olivat suurinpiirtein noin eli itse olin 9 nuorimman veljen synnyttyä, veljeni kuusi, täytti pian seitsemän ja meni kouluun ja sitten vauva. Oma äitini on aina kertonut siitä, kuinka kolmas lapsi oli helpoin ja kivaa, kun sai rauhassa hyvällä omallatunnolla viettää kahdestaan vauvan kanssa aikaa meidän isojen koulussa ollessa. Yhden kanssa liikkuminen oli myös helppoa ja vauvanhoito tuttua, varsinkin kun oli vielä rauhallinen ja nk helppo lapsi. Toisaalta oli mukavaa myös, kun koulusta tultua äiti oli leiponut ja kotona pikkuisen kanssa.

Tähän asti kaikki mennyt super hyvin.

Isompien ollessa yhtäaikaa vauvoja ja pieniä tuntui, ettei siitä osannut nauttia. Nyt tämä viimeinen vauva tuntuu erityisen ihanalta. sisarukset rakastavat ja hoitavat eriyisesti eikä todellakaan ole mustasukkaisia.

Itsekin olen miettinyt miten elämä sujuu seitsemän vuoden kuluttua kun kuopus menee kouluun ja talossa on myös teinejä... Luule kyllä, että jaksan olla äiti myös tällä pienimmälle. EI tarvitse turvaa hakea naapurista toivottavasti isänkään!

toinen ketju ihan samasta aiheesta... Ja minulla aihe pinnassa, koska lapsi ollut meillä jälleen koko tämän päivän. Aamukymmenestä iltayhdeksään.



Eikä muuten ole sosiaalitapaus, erittäin vauraalla alueella asutaan, perheen vanhemmat koulutettuja yms. Ei vain enää löydy paukkuja perheelle.



3

Nyt isommat ovat 6 ja 4 v, eikä ainakaan vuoteen vielä yritetän kolmatta. Mutta toiveissa olisi vielä. :)

Vanhemmat sisarukset pakotetaan päivästä toiseen hoitamaan ihan liikaa pienintä sisarusta. Kyseessä kyllä muutenkin vanhemmat, joille oli tärkeämpää saada vielä kahden tytön jälkeen poika, kuin se, jaksavatko he hoitaa kyseisen lapsen.



Pistää vihaksi tuo perhe.

nyt 6-vuotias ja 8v. ja vauva syntyy pian, tosin on myös 2-vuotiaskin, kovasti odotellaan uuttakin vauvaa porukalla enkä usko ongelmia tulevan ja itellä on kyllä hyvinkin virtaa hoidella koko poppoo.

Asutaan alueella missä on paljon suurperheitä joissa kymmenenkin lasta ja meidän lapsista on mukava käydä leikkimässä kavereillaan missä on paljon eri-ikäisiä ja nyt ovat onnellisia kun itsekin saavat sisaruksen lisää. 2v. on todella rakas isommille ja isommat pienelle, pienintä hyvin vähän kiusataan, joskus komennetaan pois huoneesta mutta noin yleisesti ottaen todella hyvin tulevat toimeen kaikki.

Ja ihan itse olen jaksanut kuopuksenkin hoitaa. Kuopus nyt 3,5 vuotta ja isommat sisarukset eivät koskaan ole joutuneet olemaan lapsenvahteina kuin max. 15 minuuttia. Ja nämäkin hetket muutaman kerran viikossa.



Ihan hyvin on mennyt mitä nyt kuopus kiusaa isompia silloin tällöin...

Lapset siis 4 ja 12v. Sekä 4v on isoveljen kaverien mielestä ihan ykkönen ja ottavat hänet aina maskotiksi peleihin jne.



Ei mitää ongelmia.

ps. ei ole suunniteltu ikäero, joskus vaan käy näin, mutta meillä siis mennyt tosi hyvin!