Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen 38-vuotias ja kouluttautunut alalle, joka ei työllistä. Mitä teen?
17.04.2018 |
Pääsin heti lukiosta yliopistoon opiskelemaan. Opiskelin itseni nopeasti maisteriksi neljässä vuodessa, valmistuin 23-vuotiaana. En juurikaan tehnyt opiskeluaikana oman alan töitä, sillä meille sanottiin, että saadaan töitä ihan helposti muutenkin - olin sitten kesäisin paremmin palkatuissa töissä, jotta pystyin toteuttamaan unelmani maailmanympärimatkasta valmistumisen jälkeen.
Koko opiskeluajan meille puhuttiin suurten ikäluokkien eläköitymisestä ja siitä, miten meillä on varma työllisyys. Meidät tullaan suorastaan repimään töihin ja voidaan valita, minne mennään.
Valmistumisen jälkeen tein maailmanympärimatkan silloisen poikaystäväni kanssa, jonka kanssa mentiinkin seuraavana kesänä naimisiin. Saatiin kolme lasta ja olin kotona 32-vuotiaaksi asti (n. 7 vuotta). Olin hakenut kotiäitivuosistani viimeiset 3 vuotta töitä ja olisin ollut valmis lähtemään töihin jo aiemmin, mutta mikään paikka ei auennut.
Sitten aloin tehdä pätkätöitä ja palkattomia harjoitteluja, koska ajattelin, että työkokemuksen puute on se, joka pitää minut pois työmarkkinoilta. Nyt olen tehnyt näitä palkattomia harjoitteluja ja 1-4kk pätkätöitä kuusi vuotta, enkä edelleenkään saa mitään pysyvämpää. Alan työllisyys on romahtanut. Suuret ikäluokat kyllä eläköityvät, mutta tilalle ei palkata uusia.
Olen koko tämän kuusi vuotta siivonnut ja näin saanut tuloja, jotta on voitu maksaa asuntolainaa ja elämää. Vihaan siivoamista, enkä ikinä kuvitellut siivoavani lopun ikäni. En vain todellakaan saa mitään oman alan töitä.
Mitä teen? Ei ole varaa opiskella, kun rahat loppuisivat kuin seinään. Kaikkeen opiskeluun menee vähintään 3-5 vuotta. Olen jo kohta 40v, joten minua ei palkata enää muutenkaan mihinkään.
Tunnen olevani täysin hylkiö, yhteiskunnan ulkopuolella, mitätön.
Kommentit (20)
Sulle on valehdeltu koko sun elämä. Susta tuli väliinputooja. Sori siitä.
t. Hallitus ja Eduskunta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas olet ollut. Harmi kun alallasi ei ollut tulevaisuutta
Näyttää olevan muotia tuputtaa unelmahöttöä opiskelijoille. "Usko unelmiisi, hienoja työmahdollisuuksia on runsaasti tarjolla." jne. Mikä estää itse ottamasta selvää, mikä on alan työllisyystilanne?
Mikä estää maisteria ajattelemasta omilla aivoillaan? Onko vaikeaa hoksata, että työnantajat arvostavat työkokemusta ja osaamista? Onko vaikeaa ymmärtää, ettei teoriatietoa ja kotona vietettyjä vuosia arvosteta?
Vierailija kirjoitti:
Näyttää olevan muotia tuputtaa unelmahöttöä opiskelijoille. "Usko unelmiisi, hienoja työmahdollisuuksia on runsaasti tarjolla." jne. Mikä estää itse ottamasta selvää, mikä on alan työllisyystilanne?
Mikä estää maisteria ajattelemasta omilla aivoillaan? Onko vaikeaa hoksata, että työnantajat arvostavat työkokemusta ja osaamista? Onko vaikeaa ymmärtää, ettei teoriatietoa ja kotona vietettyjä vuosia arvosteta?
Vaikea sitä on olla ennustaja. Työllisyystilanne oli aivan eri silloin kun ap opiskeli. Lama ei ollut silloin vielä iskenyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä opiskelin uuden ammatin 45-49 vuotiaana ja olen nyt alaa vastaavassa työssäni. Ei koskaan ole liian myöhä...
Vierailija kirjoitti:
Minä opiskelin uuden ammatin 45-49 vuotiaana ja olen nyt alaa vastaavassa työssäni. Ei koskaan ole liian myöhä...
Mitä opiskelit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näyttää olevan muotia tuputtaa unelmahöttöä opiskelijoille. "Usko unelmiisi, hienoja työmahdollisuuksia on runsaasti tarjolla." jne. Mikä estää itse ottamasta selvää, mikä on alan työllisyystilanne?
Mikä estää maisteria ajattelemasta omilla aivoillaan? Onko vaikeaa hoksata, että työnantajat arvostavat työkokemusta ja osaamista? Onko vaikeaa ymmärtää, ettei teoriatietoa ja kotona vietettyjä vuosia arvosteta?
Vaikea sitä on olla ennustaja. Työllisyystilanne oli aivan eri silloin kun ap opiskeli. Lama ei ollut silloin vielä iskenyt.
23-vuotiaasta lähes 40-vuotiaaksi on mahtunut niin nousu- kuin laskukausiakin. 15 vuotta on pitkä aika.
Eipä niitä varmoja aloja taida juuri olla. Jos joku ala hetken näyttää vetävän hyvin, nostetaan opiskelijamääriä niin, että osa pysyy varmasti työttöminä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löytyisikö joku tutkinto, jonka saisit opiskeltua kolmessa vuodessa? Suunnitelma: kun pääset opiskelemaan, otatte kahden vuoden lyhennysvapaan asuntolainaan. Käytätte elämiseen 66% tällä tavalla saamistanne käyttörahoista, mutta 33% laitatte säästöön. Teet kesäisin tai muuten sopivissa väleissä keikkatöitä, joista myös mahdollisimman paljon rahaa säästöön. Sitten kolmantena vuotena lyhennätte lainaa noilla kertyneillä säästöillä. Laskepa, saisitko tämän toimimaan?
En ole varma voiko pankista saada kolmenkin vuoden lyhennysvapaan hyvin perustein.
Vierailija kirjoitti:
Opiskelemaan vaan, siivoat sitten opintojen ohessa saadaksesi rahaa elämiseen. Parin vuoden kituuttelu vai tuolla tyylillä hautaan saakka? Ammatillisen koulutuksen voi saada jo parissa vuodessa. Voit myöös koettaa opiskella oppisopimuksena. Nyt selvittelemään vaihtoehtoja. Et todellakaan ole ainoa tuossa tilanteessa.
Olin samassa tilanteessa ja opiskelin sen toisen tutkinnon 40-vuotiaana. En ole työllistynyt silläkään, vaan ollut nyt ainakin neljä vuotta työtön. Palkatonta työkokeilua olen minäkin tehnyt, mutta se on ollut suoranaista hyväksikäyttöä eikä ole johtanut palkkaamiseen. Harrastuksena voit opiskella, mutta älä odota työllistyväsi. Itse en odota työelämältä enää mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverini meni lääkikseen 40-vuotta täytettyään. Totesi, että jos ei tuolloin viimeistään ala opiskella alaa, josta on aina haaveillut, niin ei sitten milloinkaan. Nyt 8 vuotta myöhemmin on valmistunut, erikoistunut ja edessä on vielä noin 20 vuotta töitä hänen osassa toiveammattissaan. Eli ei tuossa vaiheessa ole vieä todellakaan myöhäistä uudelleen kouluttautua!
Hoitoalalle ainakin pääsisit töihin. Lääkäri, sairaanhoitaja, psykologi. Kaikki työllistävät. Farmaseutillekin on töitä, mutta urakehitysmahdollisuudet on nollassa.
Yksi mahdollisuus on opetella itsenäisesti vaikkapa piirtämään, kirjoittamaan tai tekemään musiikkia. Sen kautta sitten tekemään freelance-keikkoja. Tämä on kyllä todella työläs väylä, koska kilpailu on kovaa ja epävarmuus omasta onnistumisesta jäytää koko ajan takaraivossa. Kokemusta itsellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivoisin olevani myös sellaisessa tilanteessa kuin ap, että olisi kuitenkin mies ja perhe, eikä maisteri alalta, joka ei työllistä+sinkku (ja suunnilleen samanikäinen).
Tsemppiä! Et ole ainoa. Itse saman ikäinen ja maisterin paperit alalle, johon vaikea työllistyä, myös kaksi lasta. Itse päätin opiskella uudelle alalle, vaikka muutaman vuoden tiukkaa tekeekin. Omalla kohdalla olen sitä mieltä, että ainakin pitää yrittää. Jos se johtaa vaan uuteen tutkintoon ilman töitä niin sitten on kyllä äärettömän surkea mäihä. Mielialat tosinvaihtelevat toiveikkuudesta epätoivoon.
MÄ SAIN TÖITÄ!!!!
Vakituisen, oman alan työn. Hyvä palkka, erinomainen työyhteisö, työpaikka vieläpä ihan läheltä omaa kotia.
Kunpa voisin matkustaa taaksepäin ajassa ja lohduttaa itseäni, että kannattaa vain uskoa itseensä.
Siivoaminen loppui nyt, pidän kesäloman ja aloitan elokuussa vihdoinkin töissä, joista olen aina haaveillut!
ap
Vierailija kirjoitti:
MÄ SAIN TÖITÄ!!!!
Vakituisen, oman alan työn. Hyvä palkka, erinomainen työyhteisö, työpaikka vieläpä ihan läheltä omaa kotia.
Kunpa voisin matkustaa taaksepäin ajassa ja lohduttaa itseäni, että kannattaa vain uskoa itseensä.
Siivoaminen loppui nyt, pidän kesäloman ja aloitan elokuussa vihdoinkin töissä, joista olen aina haaveillut!
ap
Onnea ap! Kiva kun tulit päivittämään. Kaikkea hyvää sinulle.
Vierailija kirjoitti:
MÄ SAIN TÖITÄ!!!!
Vakituisen, oman alan työn. Hyvä palkka, erinomainen työyhteisö, työpaikka vieläpä ihan läheltä omaa kotia.
Kunpa voisin matkustaa taaksepäin ajassa ja lohduttaa itseäni, että kannattaa vain uskoa itseensä.
Siivoaminen loppui nyt, pidän kesäloman ja aloitan elokuussa vihdoinkin töissä, joista olen aina haaveillut!
ap
Onnea!
Toivoa ei kannata menettää. Itse olin 12 vuotta kotona ja yritin työelämään kiinni ilman mitään työkokemusta. Meni kuusi vuotta, mutta sinnikkyys palkittiin.
Hyvä ap! Noita hömelöitä ei muuten olisi kannattanut uskoa. Ei ne työnantajat toisen tutkinnon osaamiseen usko. Ensimmäinen on se, joka työllistää.
Alue: Aihe vapaa
Opiskelemaan vaan, siivoat sitten opintojen ohessa saadaksesi rahaa elämiseen. Parin vuoden kituuttelu vai tuolla tyylillä hautaan saakka? Ammatillisen koulutuksen voi saada jo parissa vuodessa. Voit myöös koettaa opiskella oppisopimuksena. Nyt selvittelemään vaihtoehtoja. Et todellakaan ole ainoa tuossa tilanteessa.