Minkä ikäisenä lasten tulisi hallita pöytätavat?
Kummilapseni ja tämän veli käyvät aina silloin tällöin luonani kylässä. Ikäväkseni olen joutunut huomauttamaan jo vuosia muutamista pöytätavoista. 12-vuotias pyrkii syömään niin että laittaa suunsa lautasen reunalle ja työntää ruoan siitä suuhunsa. Pitää myös haarukkaa täysin väärin päin kädessään.
Minusta ruokailu sujuisi miellyttävämmin jos tuon ikäinen söisi jo melkein kuin aikuinen. Oletteko muut samaa mieltä?
Kommentit (17)
Niin on vaikea uskoa että kukaan söisi loppuelämäänsä noin, mutta minkä ikäisenä lapset yleensä havahtuvat matkimaan aikuisten tapoja?
Vierailija kirjoitti:
Olen.
Ei pitäisi tuon ikäisen syödä noin.
Vierailija kirjoitti:
Niin on vaikea uskoa että kukaan söisi loppuelämäänsä noin, mutta minkä ikäisenä lapset yleensä havahtuvat matkimaan aikuisten tapoja?
En oikein usko, että monikaan havahtuu matkimaan, parempi on ihan aktiivisesti opettaa niitä tapoja. Toki malli auttaa myös.
Vanhempien vastuulla on opettaa jälkikasvulleen hyvät pöytätavat. Perustavat on kyllä opittava jo ennen kouluun menoa. Näihin lasken mm. veitsen ja haarukan käytön ja oikeat otteet niistä. Samoin kuin sen, että nakkia tai pihviä ei keihästetä kokonaisena haarukkaan ja haukata sitten reunasta, vaan on osattava leikata ruuasta pienempiä paloja lautasella ennen suuhun laittoa. Peruna pitää osata kuoria, aina ei ole valmiiksi kuorittuja perunoita. Suuta ei tungeta mahdottoman täyteen kerralla eikä ruoka suussa puhuta tai juoda. Suu pidetään kiinni ruokaa pureskeltaessa. Vain porsaat maiskuttavat äänekkäästi. Koulussakin vielä hiotaan pöytätapoja, jos siihen riittää aikaa. Valitettavan usein opettajien aika kuluu ruokalassa siihen, että he yrittävät edes pitää oppilaat aisoissa. No, kotoahan ne riehuvat ja ruokia viskelevät mukulat tuovat terveisiä.
Kolmen vanhana pitää jo osata edes alkeelliset. Jos ei osaa, pöydästä poistutaan. Lähetä se kummipoika pois pöydästä jos ei osaa syödä.
Olen sitten vissiin moukka, mutta miten haarukka on kädessä väärin päin? Ellei sitten pidä piikeistä kiinni. Ja tärkeämmin, mitä tekemistä sillä haarukan oikeaoppisella asennolla on pöytätapojen kanssa?
No italiassa näkee jo 1-vuotiaiden olevan varsin näppäriä ja hyvin käyttäytyviä pitkillä illallisilla. Varmaan kasvatuksesta kiinni. Jos kakarat saavat jatkuvaa huomiota ja tehdä ja kirmata ympäri ravintolaa miten lystäävät niin onhan se vaikeaa rauhoittaa se ruokahetki. Mm. laivalla näkee näitä lähes verhoissa kiipeileviä ja pöytien alla konttailevia levottomia tapauksia. Ei jaksa ilahduttaa ei!
Onko jotain hidastunut-kehitys-ongelmaa? Alle kouluikäisinä opetellaan haarukan ja veitsen käyttö. 4-vuotias lapsenlapseni opettelee kovasti juuri nyt ja 6-vuotias sisaruksensa osaa jo näppärästi.
Jospa katat hänelle lusikan.
Vierailija kirjoitti:
Olen sitten vissiin moukka, mutta miten haarukka on kädessä väärin päin? Ellei sitten pidä piikeistä kiinni. Ja tärkeämmin, mitä tekemistä sillä haarukan oikeaoppisella asennolla on pöytätapojen kanssa?
Jos lapsi leikkaa pihvistä palaa haarukkaa ja veistä käyttäen, hän pitää haarukkaa kädessään samoin kuin sauvasekoitinta pidettäisiin.
Vierailija kirjoitti:
Onko jotain hidastunut-kehitys-ongelmaa? Alle kouluikäisinä opetellaan haarukan ja veitsen käyttö. 4-vuotias lapsenlapseni opettelee kovasti juuri nyt ja 6-vuotias sisaruksensa osaa jo näppärästi.
Jospa katat hänelle lusikan.
En osaa sanoa mistä johtuu. Kun huomautan asiasta, niin lapsi saattaa loppuruokailun pitää päänsä ylhäällä ja lapioi ruokaa suuhunsa hieman fiksummalla tavalla. Mutta jostain käsittämättömästä syystä hän ihan luontaisesti kokee ruokailevansa mieluiten niin että pitää suutaan lautasen reunalla.
Älkääkä kysykö miksei asiaan ole puututtu. Lapsi syö kahdessa eri mummolassa sekä vanhempiensa kanssa jatkuvasti ja en tosiaan ymmärrä miten voi joutua tuon ikäiselle asiasta huomauttamaan.
Kyllä ruokailutavat olisi hyvä hallita jo kouluiässä. Mutta motorisesti kömpelön as-teinin äitinä olen opetellut tässä suhteessa pitkämielisemmäksi. Olennaisinta meillä on, että teini syö.
Tuon ikäiselle voi jo suoraan kiertelemättä kertoa, miltä tuollainen syöminen näyttää. Lapsi kyllä korjaa käytöstään, jos saa tietää näyttävänsä idiootilta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ruokailutavat olisi hyvä hallita jo kouluiässä. Mutta motorisesti kömpelön as-teinin äitinä olen opetellut tässä suhteessa pitkämielisemmäksi. Olennaisinta meillä on, että teini syö.
Eli voisiko tuossa olla kyseessä motorisesti kömpelö lapsi? Olisi hyvä saada joku selvyys kun en haluaisi olla ilkeä lasta kohtaan. Toisaalta minusta lapsi ei jostain syystä myöskään halua syödä kuten aikuiset. Kyllähän hän osaa syödä muutoinkin kuin miten syö.
Turhauttaa vaan kovasti kun pidän ruuanlaitosta ja pidän siitä että lapset käyvät kylässä. Käyttäytyvät muuten ruokapöydässä hyvin ja onhan se tärkeää antaa iltaruokailulle sen ansaitsema arvo.
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäiselle voi jo suoraan kiertelemättä kertoa, miltä tuollainen syöminen näyttää. Lapsi kyllä korjaa käytöstään, jos saa tietää näyttävänsä idiootilta.
Ei ole tähän mennessä auttanut. Olen yrittänyt myös sanoa sellaisen viisauden, että vaikka tuolla tavalla pilaat tämän illallisen arvokkuuden, niin ehkä tärkein asia mitä myös teet on se kuinka joku päivä syöt ikätovereittesi nähden noin, eikä heistä kukaan enää arvosta sinua sen jälkeen. Vaan ilmeisesti haluaa itse kokea tuon häpeän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ruokailutavat olisi hyvä hallita jo kouluiässä. Mutta motorisesti kömpelön as-teinin äitinä olen opetellut tässä suhteessa pitkämielisemmäksi. Olennaisinta meillä on, että teini syö.
Eli voisiko tuossa olla kyseessä motorisesti kömpelö lapsi? Olisi hyvä saada joku selvyys kun en haluaisi olla ilkeä lasta kohtaan. Toisaalta minusta lapsi ei jostain syystä myöskään halua syödä kuten aikuiset. Kyllähän hän osaa syödä muutoinkin kuin miten syö.
Turhauttaa vaan kovasti kun pidän ruuanlaitosta ja pidän siitä että lapset käyvät kylässä. Käyttäytyvät muuten ruokapöydässä hyvin ja onhan se tärkeää antaa iltaruokailulle sen ansaitsema arvo.
Motorinen kömpelyys korjaantuu tekemällä juuri niitä vaikeita juttuja.
Olen.