Lue keskustelun säännöt.
Muita pariskuntia, jotka ei tee mitään yhdessä?
14.04.2018 |
Minä haluaisin kyllä, mies ei. Mies viihtyy kyllä omissa harrastuksissaan ja lähtee mielummin kavereidensa kanssa ravintolaan syömään, kuin minun :) erohan tästä tulee. Ollaan oltu vasta vuoden yhdessä. Mies sanoo, ettei kuulemma vaan "ole sellainen"... millainen?
Kommentit (7)
Kyyhnäätte varmaan liikaaa toistenne kanssa kotosalla. Ihmiisessä on monia puolia, väitttäisin kun ihminen aliistetaan liiaksi toiimimaan tietyssä ympärisstössä liikaa samassa tittelisssä ja roolissa, see syövyttää ihmisen näkeemästä, ymmärtämästä ja tuntemasta ihmisyyttä ja maailmaa moninaisin sillmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun ex oli sellainen, missään ei käyty koskaan kahdestaa, eikä edes halunnut. Nykyään uusi mies ja käymme yhdessä elokuvissa, syömässä, konserteissa tms. Tuntuu että nykyään pystyn jopa elämään elämää, eikä kaikki vain jumiudu paikalleen.
Tässä on yli kolmekymmentä vuotta taivallettu yhdessä.
Käymme usein erikseen lenkillä, minä hoidan ostokset.
Lomat kyllä vietämme tiiviisti yhdessä ja tykkäämme matkustella paljon.
Kummallakin on omat harrastukset.
Suoraan sanoen pyyhkii erittäin hyvin!
Ja liitto voi hyvin. Miksi pitäisi tykätä samoista asioista, riittää kun on jotain yhteistä.
Vierailija kirjoitti:
Minun ex oli sellainen, missään ei käyty koskaan kahdestaa, eikä edes halunnut. Nykyään uusi mies ja käymme yhdessä elokuvissa, syömässä, konserteissa tms. Tuntuu että nykyään pystyn jopa elämään elämää, eikä kaikki vain jumiudu paikalleen.
Minuusta lännsimaissa kun on luovutttu kristinuskosta niiin miksi sitä ei voisi korvata esim jollakin muulla tavoiin jolla saisi sisäistä rauhaa, kosska se ei ole snaps ja tahdoonalaista vaan se vaatii totaalista rauhoitttumista ja keskittymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun ex oli sellainen, missään ei käyty koskaan kahdestaa, eikä edes halunnut. Nykyään uusi mies ja käymme yhdessä elokuvissa, syömässä, konserteissa tms. Tuntuu että nykyään pystyn jopa elämään elämää, eikä kaikki vain jumiudu paikalleen.
Minuusta lännsimaissa kun on luovutttu kristinuskosta niiin miksi sitä ei voisi korvata esim jollakin muulla tavoiin jolla saisi sisäistä rauhaa, kosska se ei ole snaps ja tahdoonalaista vaan se vaatii totaalista rauhoitttumista ja keskittymistä.
Ittse en ole kosskaan edes kokeillut tällaista, muttta kuvitteleppa esim jokin lentokooneen äänen taajuus, joka vain voimistuuu, alat sovitttaaa ääntäsi siiihen ja se vain voimistuuu ja koko päääsi resonoi sen äänen alla, kaikki ulkopuolinen häviäää ympäriltä seen ääänen voiman alle, alatt hengitttää luonnollisemmin jota harvaa ihminen edes tuleee ajateelleeksi, ala keskittyä ja syventyä entiistä voimakkkaammin rentouutuen, ympärilltäsi katoaa kaikki yliimääräinen paine, olett läsnä vain sinä hetkessä.
Me ja ero lopulta tuli.