Tänä jouluna vain yksi kummilapsistani saa lahjan.
Muut eivät ole pitäneet yhteyttä tai kiittäneet koskaan lahjasta. Joten se siitä. Vain fiksut ja hyvätapaiset saavat lahjoja! Niih.
Kommentit (10)
Jos lapsi on jo sen verran iso että osaa jutella puhelimessa niin miksi et soittelisi suoraan hänelle ja kysyisit kuulumisia yms.
olkaa läsnä kummilastenne arjessa! se on tärkeämpää!
yhteydenottoa niin ymmärrän. Jos olet itse koittanut pitää yhteyttä mutta toisia ei kiinnosta, niin anna olla ilman lahjojakin.
Jos taas vain olet aiemmin pelkästään lähettänyt lahjoja/kortteja merkkipäivinä ja odotat niistä vastineeksi kiitoskirjeitä ja puheluja, niin voit odottaa turhaan. Moni ala-asteikäinenkään ei tiedä että lahjan saatuaan kuuluisi hyviin tapoihin erikseen soittaa tai kirjoittaa kiitokset.
Seuraavassa tapaamisessa tai normaalissa puhelinyhteydessä kiitetään viimekertaisesta. Ja kun lapsi ei muista niin kauas menneisyyteen, niin aikuinen hjelppaa kyselyllä, että mitäs tykkäsit siitä lahjasta.
Kummilapsen vanhemmat ottavat yhteyttä aina kerran vuodessa, kun kutsuvat lapsen syntymäpäiville.
Olen siis ap:n kanssa samoilla linjoilla, kummilapsi ei saa tänä jouluna mitään lahjaa minulta.
Vierailija:
olkaa läsnä kummilastenne arjessa! se on tärkeämpää!
Minä nimittäin olen aina ollut myös tuo kiittämätön kummilapsi. Ei meiltä ole ikinä muistettu mitenkään kummejani, ei lahjaa jouluna. Kortti on taidettu laittaa kuten myös muille vanhempien sisaruksille. Ei kuvia ei muita kortteja.
Mistä se lapsi voi tietää mikä on kohteliasta ja miten pitäisi toimia. Vasta näin aikuisena olen tajunnut mitä idiootteja vanhempani ovat olleet. Nykyään muistan itse kummejani korteilla ja sähköposteilla jne.
kummi ostelee jouluna ja synttärinä sitä ns. turhaa muovikrääsää, siis monta pakettia, vaikka yksikin lahja riittäisi kerrallaan, mutta muuten ei pidä yhteyttä (toooooooosi harvoin) ite saa aina kysellä kuulumisia ja kysellä milloin voitas käydä kylässä (siis tehdä alote) kyllä sitten kyselee takas kuulumisia ym. mut ei ikinä ite alota yhteyden pitoa.
ei jaksa oikeen enää itekkään olla se aktiivinen osa puoli kun toinen ei tuu " vastaan"
kylään ei tuu.... mut onnessaan on jos sinne mennään
Vanhempani ovat ihan hyvätapaisia ja hyvinkoulutettuja ihmisiä muuten, joten ihmetyttää näin jälkeenpäin moinen. Ihan nolo olo sen lapsen puolesta joka olin...
Aikuisten asia ohjata lasta kiittämään ja muistamaan kummeja. Ihan kädestä pitäen voidaan yhdessä rustata kiitoskortit tai soittaa kummille. Ja tätä ohjausta tulee mielestäni jatkaa ihan niin kauan kuin tarvitaan; ala-asteikäiseltä en vielä odottaisi omatoimista muistamista. Vielä rippijuhlien jälkeenkin teini voi tarvita apua tässä asiassa!
Vierailija:
Minä nimittäin olen aina ollut myös tuo kiittämätön kummilapsi. Ei meiltä ole ikinä muistettu mitenkään kummejani, ei lahjaa jouluna. Kortti on taidettu laittaa kuten myös muille vanhempien sisaruksille. Ei kuvia ei muita kortteja.Mistä se lapsi voi tietää mikä on kohteliasta ja miten pitäisi toimia. Vasta näin aikuisena olen tajunnut mitä idiootteja vanhempani ovat olleet. Nykyään muistan itse kummejani korteilla ja sähköposteilla jne.
Minä ainakaan en jaksa yksipuolista yhteydenpitoa.
Kummilapsen vanhemmat ottavat yhteyttä aina kerran vuodessa, kun kutsuvat lapsen syntymäpäiville.
Olen siis ap:n kanssa samoilla linjoilla, kummilapsi ei saa tänä jouluna mitään lahjaa minulta.
Lapsenko on syy, jos teillä aikuisilla ei synkkaa???
Eiköhän lapsi ole tässä aivan viaton. Hohhoijaa, minkälaisia ihmisiä sitä on.
Onneksi tämä " ei-hyvätapainen" kummilapsi on jo kymmenen, joten enää noin viisi vuotta tätä pakollista muistamista. Kun pääsee ripille, olen velvollisuuteni lahjamasiinana suorittanut.