Lue keskustelun säännöt.
Olen kateellinen kaikille, joiden iäkkäät vanhemmat ovat hyväkuntoisia
10.04.2018 |
Olen niin kateellinen teille, joiden alle 70-vuotiaat vanhemmat ovat vielä virkeitä, terveitä ja kaikinpuolin hyvässä kunnossa.
Miten omien vanhempien menetyksen kestää? Isäni on vasta 68v ja viimeisen vuoden aikana selvästi alkanut terveys mennä. Muistissa pahoja ongelmia ja muitakin sellaisia oireita, ettei kaikki ole kunnossa.
Ja sitten samaan aikaan toisten saman ikäiset vanhemmat matkustelee, ovat aktiivisia, pyöräilevät kesäisin pitkiä lenkkejä... ovat vielä täysin maailmanmenossa kiinni ja mukana...
Epäreilua. :(
Kommentit (14)
Vierailija kirjoitti:
Mistä oikein olet tullut siihen käsitykseen, että se olisi jotenkin helpompaa, kun dementia iskee vasta päälle kahdeksankymppisenä?
Hankalaa se kuule on niinkin.
En mielestäni väittänyt mitään sellaista. Puhuin vain tämän ikäisistä vanhemmista.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syöpä vei molemmat 70-v... surullista. Ikävä jäi...
Perintö kyllä kilahtaa nopeammin, jos vanhemmat ovat huonokuntoisia.
Sellaista se on, elämän kiertokulku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perintö kyllä kilahtaa nopeammin, jos vanhemmat ovat huonokuntoisia.
Ei kiinnosta... Ennemmin viettäisin vielä monia yhteisiä vuosia isän kanssa.
Ihmiset aina puhuu, että teen sitä, tätä ja tuota sitten eläkkeellä.
Ei sinne asti näköjään kannata mitään jättää. Jos on rahaa, niin ehkä ei olekaan terveyttä. Ja jos on terveyttä, niin joku pieni eläke...
Ap.
Minäkin haluaisin tietää, että minkälaiset elintavat -onko laskureissa perää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko nuori? Tai hyväksyntä muuten vaiheessa, se kestää.
Mun isä on 65 ja kulkenut jo vuosia rollaattorilla (MS). Äiti 5 v vanhempi, hänkin sairauksiensa kanssa raihnainen vanhus. Oman terveyteni menetin 26-vuotiaana, onneksi ehdin saada lapsen ennen sitä. Hän on nyt 17, onneksi terve. Ei, mitään ei kannata jättää eläkepäiville. Omiini on teoriassa vähintään 26 vuotta, töissä ei onneksi tarvitse olla niin kauaa.
Vierailija kirjoitti:
Geenit vai elintavat?
Molemmilla on paljon vaikutusta. Kun juoksee kiireissä töissään, ei aina rauhoitu ajoissa unten maille ja saati miten nukkuu muutenkin.
Unet kärsii. Vuorotyön haasteet päälle. Epäsäännöllinen elämä. Toisaalta tuo vaihtelua, mutta minulla sekoittaa unirytmiä.
Olen miettinyt samaa Ap.
Äitini ja anoppini ovat samanikäisiä. Äitini on huonokuntoinen. Pahat kulumat polvissä ja osteoporoosi on painanut selän kumaraan. Muisti toimii hyvin.
Anoppi on hyväkuntoinen, harrastaa liikuntaa ja hänen terveys ei estä matkustelua. Käy kutomassa ja on vireä.
Työelämän vaatimukset ovat äidilläni olleet kovemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä oikein olet tullut siihen käsitykseen, että se olisi jotenkin helpompaa, kun dementia iskee vasta päälle kahdeksankymppisenä?
Hankalaa se kuule on niinkin.
Varmaan siten ettet joudu huoltamaan vanhempiasi kun vasta ovat saavuttaneet vanhan eläkeiän?
Vierailija kirjoitti:
Perintö kyllä kilahtaa nopeammin, jos vanhemmat ovat huonokuntoisia.
Ei kaikki peri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin haluaisin tietää, että minkälaiset elintavat -onko laskureissa perää
Ihan hyvät elintavat heillä on aina ollut. Alkoholin käyttö on tosi vähäistä. Saunaolut muutaman kerran vuodessa eikä kumpikaan tupakoi. Ruoka on tosin aika yksipuolista ja ”maalaista”. Ovat vähän sellaisia maalaisjuntteja... ja tämä ei siis mitenkään pahalla sanottuna.
Liikuntaakin ovat aina jonkin verran harrastaneet. Tosin enemmänkin olisivat voineet. Mutta ylipainoa ei ole kummallakaan.
Minullakin tulee verrattua usein mieheni vanhempiin. Ovat suunnilleen saman ikäisiä, mutta paljon paremmassa kunnossa. Heidän omat vanhemmatkin ovat pitkäikäisiä, että hyvät geenit...
En enää mikään kovin nuori ole, alle 40, mutta vanhemmat ovat olleet aina tosi tärkeitä ja ehkä sitten vähän napanuora jäänyt vielä jostain säikeestä kiinni... Luopuminen tuntuu vaan ihan hirvittävän vaikealta. Ja vaikea katsella vanhenemista, vaikkaa tietää, että näinhän se elämä menee...
Ap.
Olen pahoillani teidän puolesta, joiden vanhemmilla terveys alkanut mennä. Työskentelen itse muistisairaiden kanssa, ja omaisen osa ei varmasti ole helppo. Omat vanhempani ovat vasta reilu kuuskymppisiä ja terveinä ovat pysyneet.
Elämäntavat kysymykseen - mummoni on 84-vuotias kotona asuva ja itsenäisesti pärjäävä. On elänyt hyvää elämää. Ruokailutottumuksissa olisi varmaan petrattavaa, mutta alkoholia ja tupakkaa ei käytä. Ylipainoa ehkä 15 kiloa. Kovin nauravainen ja lämmin persoona, ehkä elämän asenteella merkitystä :)
Mistä oikein olet tullut siihen käsitykseen, että se olisi jotenkin helpompaa, kun dementia iskee vasta päälle kahdeksankymppisenä?
Hankalaa se kuule on niinkin.