Lue keskustelun säännöt.
Pekka-Ericin tapaus on järkyttänyt minua jollain kummalla henkilökohtaisella tasolla
17.11.2007 |
Yritän ajatella kaikkea muuta, mutta Jokelan tapahtumat tulevat uniin ja ajatuksiin kokoajan.
Olo on ihan fyysisestikin jo paha, niin intensiivisesti asiaa ajattelen, pakonomaisesti, vaikka en haluaisi.
Ensin ajattelin lähinnä sitä, miten suuri suru ja tuska voi olla Pekan vanhemmilla, tämän kaiken keskellä. Ei riitä se, mitä poika on tehnyt ja että hän on itsekin kuollut, sen lisäksi vielä ulkopuoliset syyllistävät ja vainoavat.
Itse angstisena nuorena tein paljon asioita, joista vanhemmillani ei ollut mitään käsitystä, ja niin tekivät kaikki ystävänikin.
Mietin sitä, miten paljon ajattelumallissani on ollut eroa Pekan ajatuksiin ja jollain tapaa sekin kauhistuttaa minua.
Tällä hetkellä elämäni on hyvää ja seesteistä, mutta se oli aikanaan ihan erilaista.
Jotain sellaista määrittelemätöntä minussa myös velloo mitä en osaa edes sanoin kuvailla. Itkettää ja ahdistaa, oksettaa.
Ajattelen minkälaiseen maailmaan olen lapseni tuonut. Kukaan ei kai oleta, että mikään tässä maailmassa muuttuisi parempaan, ihmiset tulevat pahemmiksi ja maailman tila muutenkin on huono.
Toisaalta olen todella pahoillani Pekan puolesta, että hän joutui kokemaan sellaisen henkisen tilan, että päätyi tähän. Mietin, kuka häntä olisi voinut auttaa, ja vastaus voi lopulta todellisuudessa olla, että ei kukaan.
Tunnen jonkinlaista häpeää myös siitä, että tämä on koskettanut minua niin rajusti, kun mitään henkkilökohtaista ei Jokelaan ole.
On vain niin paha olla, enkä voi edes kuvitella, miltä tuntuu uhrien omaisista, läheisistä ja Pekan läheisistä.
Kommentit (20)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus vieläkin näen siitä painajaisia. Esim. WTC-iskusta en muista nähneeni koskaan.
Ei näiden omien reaktioidensa logiikkaa aina ymmärrä.
Pohdit että millaiseen maailmaan olemme lapsemme saattaneet ja mä pohdin ihan samaa. Mietin onko itsekkyyttä tehdä lapsia maailmaan missä on kaikkea kamalaa ja jo liikaakin ihmisiä. Tälläiset ahdistuneet ajatukset pyörii munkin päässä.
Vierailija:
Pohdit että millaiseen maailmaan olemme lapsemme saattaneet ja mä pohdin ihan samaa. Mietin onko itsekkyyttä tehdä lapsia maailmaan missä on kaikkea kamalaa ja jo liikaakin ihmisiä. Tälläiset ahdistuneet ajatukset pyörii munkin päässä.
Jotenkin toivoo, että voisi tehdä edes jotain.
Haluaisin päästä ohitse tästä, mutta en tiedä miten.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kylläkään noin paljon kuin AP:lla. Etsin mielessäni mahdollisia tulevia Pekka-Ericejä oppilaistani. Siis sellaisia, jotka ovat syrjäytymässä, kiusattuja, kääntymässä sisäänpäin omaan maailmaansa. Menen jatkuvasti heidän luokseen, keskustelen, kannustan, sunnittelen opetusta niin, että he pääsisivät mukaan porukkaan. Olen havainnut samaa aktiivisuutta myös kolleegoissa. Ainakin me opettajat pidämme Pekka-Ericiä uhrina itsekin. Otamme tämän tapahtuman opetuksena.
tästä on ollut tarpeeksi jo mediasassa että jokaisen luulis jo tietävän ettei hän ollut koulukiusattu, että tästä ei voi syyttää ketään muuta kuin häntä itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toipumisees. Sen sijaan Pekka-Eric on mennyt emotionaalisesti melkein ohi.
itse. miksi se pahuus hänessä heräsi, emme tiedä. Voi olla, että ap siksi voit huonosti, että jotenkin tiedostamattasi tajuat, että jokaisessa on potentiaali tällaiseen pahuuteen. jokaisessa ihmisessä on paha. toisissa se valitettavasti herätetään. ulkopuolelta se herätys tapahtuu. toisissa ruokitaan hyvää, toisissa pahaa. p-e:ssä oli ruokittu pahuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minuun kolahti kun kuulin että hän oli jossain vaiheessa ala-asteella saanut hymypoikapatsaan ja nyt ollaan tässä :(
Ihan samanlaisia tuntemuksia on kuin ap:llä. Mulla on paha olla, itkettää, tapaus tulee mun uniin. En voi puhua asiasta kenenkään kanssa itkemättä ja oma itkuisuuteni hävettää. Ei ole vielä helpottanut yhtään. Ahmin kaikki jutut tapauksesta ja itken taas. Luulen, että minulla yhtenä syynä näin suureen tunnekuohuun on se, että oma poikani oli koulukiusattu ja vielä vuosi sitten erittäin masentunut ja itsetuhon ajatukset vain pyörivät hänen päässään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hän oli alunpitäen varmasti aidosti huolissaan maapallon tulevaisuudesta ja antoi sittenkaikenlaisten höyrypää filosofioiden aivopestä itsensä. Hän haki vastauksia sieltä mistä ne oli helpoiten saatavilla.
Häneltä puuttui siitä kasvatuksestaan oikealainen ohjaus ja tuki, hän ei oppinut empatiaa, eikä kunnioittanut tasa-arvoisesti kaikkia ihmisiä.
Hän oli hemmonteltu lapsi joka kärsi mielenterveyshäriöistä, ei saanut apua ja masentui ja teki sitten mitä teki.
mielessäni Jokelalle ja Pekka-Ericille kappaleen: Sailing.
Kuuntelen sitä joka päivä ja kysyn, miksi ei häntä kuultu, miksi ei hätää nähty, miksi ei osattu auttaa tarpeeksi?
Tämä olisi ollut estettävissä, semmoinen olo mulla on.
Nyt on kuitenkin tärkeintä ennaltaehkäistä ja valpastua, niin kouluissa kuin kodeissa ja kaveripiireissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten asia kielletään täysin, mitä salataan?
koska olen itse erittäin huonon lapsuuden kokenut ihminen. Tiedän miten se vaikuttaa ja kuinka ihminen voi mennä " vinoon" . Mutta eniten mua myös usein omassa " kohtalossani" kauhistuttaa se, että mä sain apua vasta reilusti yli 20-vuotiaana. Siis kukaan ei huomannut, koska olin " kiltti" ja hyvinmenestyvä koulussa, oli kavereitakin ja harrastuksia. Mutta jonkun olisi ehdottamasti pitänyt huomata, puuttua ja auttaa. Silloin ei vielä ollut sellaista verkostoa kuin nyt. Tänä päivänä apua on olemassa.
saanko mäkin kostaa sen jollekkin?
Minulle tämä tapahtuma ei ollut yllätys, koska Suomessa on paljon tollasia yksinäisiä ja suuriluuloisia, itseään muita parempina pitäviä sairaita ihmisiä.
En kutsuisi sitä kiusaamiseksi vaan luonnolliseksi seuraukseksi.
Itse mielenterveyspuolella olen nähnyt miten herkät ja älykkäät ihmiset ovat menneet rikki, osalla maailmankuva vääristynyt niin, että ehkä vain vuosien hoito sen voi suoristaa, jos sekään.
Siellä on oppinut tajuamaan sen, että kuka tahansa meistä voi mennä rikki, kukaan ei ole immuuni pahalle ja sen aiheuttamalle tuholle.
Toivon, että kaikilla joita tämä on koskettanut henkilökohtaisesti, on voimaa selvitä ehjänä tästä.
Varmasti meitä monia koskettaa se, että Pekka oli vielä aivan lapsi.
Tänä yönä Beatles laulaa seuraavan kappaleen täällä, ja ajattelen vain, että jospa Pekka, ja kaikki muut, joiden paha olo purkautuu vihaan ja epätoivoon saakka, kuulisivat sen sanoman jossain muodossa joltakin ihmiseltä.
Että täytyy vain odottaa, ja asiat kyllä vielä kerran ovat ihan kunnossa.
You say you want a revolution
Well you know
We all want to change the world
You tell me that it' s evolution
Well you know
We all want to change the world
But when you talk about destruction
Don' t you know you can count me out
Don' t you know it' s gonna be alright
Alright Alright
You say you got a real solution
Well you know
We' d all love to see the plan
You ask me for a contribution
Well you know
We' re doing what we can
But when you want money for people with minds that hate
All I can tell you is brother you have to wait
Don' t you know it' s gonna be alright
Alright Alright
You say you' ll change the constitution
Well you know
We all want to change your head
You tell me it' s the institution
Well you know
You better free your mind instead
But if you go carrying pictures of Chairman Mao
You ain' t going to make it with anyone anyhow
Don' t you know know it' s gonna be alright
Alright Alright
säälikää sen uhreja..