Ahdistaako teitä koskaan tavaran määrä kotonanne? Mitä teette silloin?
Loogisesti ajateltuna tiedän, että minulla ei pitäisi olla ns. tavaraongelmaa, koska ne mahtuvat kaappeihin ihan hyvin ja useassa kaapissa on vielä reilusti tilaa, enkä säilö mitään rojua tai roskaa, mitä nyt yhdessä laatikossa on vanhaa elektroniikkarojua mikä pitäisi hävittää. Kaikesta huolimatta minua alkaa henkisesti ahdistamaan kun katson sitä säilytyslaatikoiden ja irrallisten tavaroiden määrää kaapeissa ja ympäri kotiani. Astioita joita olen perinyt ja joista äitini vannotti, että niitä ei saa hävittää, takkeja joka vuodenajalle, lipastoa lipaston perään ja verhoja vielä paketeissaan siltä varalta, että muutan vielä sellaiseen kotiin johon ne sopivat.
Miten sitä voisi löytää rauhan tavaroiden suhteen, ettei koko ajan kävisi ''sotaa'' niitä vastaan?
Kommentit (18)
Kyllä ahdistaa aika ajoin.
Otan ison, mustan roskasäkin ja alan laittaa sinne huonokuntoista tavaraa.
Lisäksi esim laatikkoon tavarat, joille kyselen/mietin jatkosijoituspaikan samantien (täällä maalla vaihtuu tavara kirppiksillä niin hitaasti ettei maksa vaivaa viedä sinne).
En ole mikään himohamstraaja, mutta jos käy niin, että tavaran määrä ahdistaa, otan jätesäkin kouraan ja siivoan turhat pois. Rikkinäiset sähkölaitteet kierrätykseen jne. En osta koskaan mitään mitä en oikeasti tarvitse.
Ahdistaa, kerään ne kirppiskasseihin 2-3 krt vuodessa ja ahdistaa se määrä. Mistä nämä on tulleet? Ostanko muka näin paljon? Mitä näihin on mennyt rahaa ja luonnonvaroja?
Meillä on moneen makuun hyvin pelkistetty koti enkä ole mikään himoshoppaaja. Lapsia 2 ja jotenkin sitä tavaraa aina vaan heille kertyy huomaamatta. Pieneksi jääneitä vaatteita, turhia leluja ja härpäkkeitä...
Luin Konmarin. 2/3 irtaimistosta lähti. Lisäksi käyn kaappeja läpi kerran kk, eipä enää mitään irtonaista tule.
Sain ystävältäni hienon pippurimyllyn. Vanha lähti samantien kierrätykseen. Jos joku tulee määränpähän, esim kauniit tyynyliinat, alan etsimään uusia ja käytän samalla vanhat loppuun. Samalla reisulla vien vanhat lumppukeräykseen ja haen uudet kaupasta.
Meille miehen sukulaiset ovat lykänneet tuhottomasti lastenvaatteita ja nyt alkoi ahdistaa. Ei oikein tehdä mitään monella 140 koon talvivaatesetillä joten suurin osa säästetyistä vauvanvaatteistakin lähtee kirppikselle ja kierrätykseen. Enää en jaksa säilöä ja miettiä josko joskus toinen lapsi niitä käyttäisi.
"Konmaritan" kaapit aika-ajoin kaikesta turhasta. Meillä on pieni asunto vailla säilytystilaa, turhan ja rikkinäiksen roinan kierrättäminen puhdistaa mieltä 😵
Ahdistaa poisheitettävät isommat tavarat joita en saa vietyä sorttiasemalle kun ei ole autoa.
Välillä ahdistaa, mutta ymmärrän, ettei kysymys ole tavaroista itsessään vaan korvieni välistä. Itselläni on kolme alle kouluikäistä lasta, joten tavaraa piisaa, ja kaipa tavaroiden kontrolloiminen on yksi tapa kokea hallitsevansa tilannetta, kun lasten kanssa on aina elämän arvaamattomuuden armoilla. Ei mulla kama vaivannut siihen aikaan, kun olin sinkku - paitsi muuttaessa.
Ei ahdista. Tarpeettomaksi jääneet tavarar roudaan kierrätyskeskukseen.
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa poisheitettävät isommat tavarat joita en saa vietyä sorttiasemalle kun ei ole autoa.
Pakuovelle.com auttaa.
Ahdistaa luvattoman paljon ja tilanne on se etten saa aloitettua raivausta, kun tavaramäärä järkyttävä.
Asuttu tässä 300 neliön talossa kohta 30v ja olen ollut huolimaton ostaja.
Nyt herännyt ettei nämä tavarat ole tarpeellista, mutta olen innokas kierrättäjä eli mitään ei hukkaan saisi laittaa ja siinä suurin ongelma etten raaski luopua niistä.
Nostan, että saisin motivaatiota aloittaa tavaroiden poistoa.
Ahdistaa, ei näy tavaroiden paljoudelle loppua seuraavaan 10 vuoteen. Mutta sitten ehkä alkaa helpottaa, kun lapset pikkuhiljaa muuttavat pois kotoa. No pikkulasten leluista toivottavasti pääsee jo paljon aikaisemminkin eroon, mutta tuleehan sitä taas muuta uutta roinaa tilalle.
Käyn mutkan kirpputorilla, jotta näen miten surkeasti muut asuvat, eikä sen jälkeen oma koti epäjärjestyksineen ahdista enää yhtään.
Tajusin ahdistuvani näistä esim konmari fb ryhmän tehopakkauksista, jotka saavat raivattua kotinsa tyhjäksi ja rahaa säästyy jne hypetystä.
Lisäksi sisustuslehdet masentaa avarilla valkoisilla kodeilla, kun katsoo omaa suttuista elämää.
Itse katsottuani hullut hamstraajat ja minimalismidokumentin sain hirveän inspiraation alkaa vähentää tavaraa. Jätesäkki käteen ja kaikki tavarat, mitä ei ole tullut käytettyä tai olivat sellaisia "ehkä sit joskus" sai luvan lähteä. Samaten vaatteet ja kengät, mitä en juurikaan pitänyt, koska niissä oli jotain vikaa.
Ehjät tavarat toki kyselin vanhemmilta, sisaruksilla ja ystäviltä haluavatko. Loput laitoin ilmoituksella "annetaan" tai vein UFF.lle tai Fidalle.
Nyt olen luopunut kaikista säilytystiloista, mitkä olen aikaisemmin joutunut tähän kämppään ostamaan. Kaikki tavarat mahtuvat vaatehuoneeseen ja kaappeihin, jotka ovat tänne rakennettu (siivouskomero, eteisen kaapit, vessan kaapit, keittiö).
Koko kämpän tavaroiden tyhjentämiseen meni viikko (50neliötä), enkä aio enää säilyttää mitään turhaa.
Meillä on lopulta vähän mitään "ylimääräistä", sen varmistaa pieni asunto ja minimaaliset säilytystilat. Silti ne vähätkin ahdistaa, ja kerta tai pari vuodessa tulee käytyä kaikki komerot läpi.
Tavarakaaoksen selättäminen alkaa mun mielestä siitä, että ostaa vain sen mitä todella tarvitsee. Lisäksi alkaa vaikka komero kerrallaan luopua tarpeettomasta.
Toki jos tunneside materiaan on vahva, se on vähän kinkkisempi juttu. Jostain sekin kertoo, ja ne syyt ja ratkaisut on varmasti hyvin yksilöllisiä.
Sinulla on selvästi kodissasi tavaraa jota et käytä etkä tarvitse. Hankkiudu niistä hyvillä mielin eroon samoin turhiksi jäävistä säilytyskalusteista. Äitisikään ei varmasti toivoisi sinulle huonoa oloa, siksi voit myös myydä tai lahjoittaa astiat sellaiselle joka arvostaa niitä.
Samalla teet elämässäsi tilaa uusille ja kiehtoville asioille.