Olenkohan sekaantunut narsistiin?

Vastaus: kyllä olet.

Tekeekö pilkkaa itsestään vai onko kohteena aina joku muu? Kykeneekö koskaan myöntämään omia tappioitaan ja mokiaan, vai päättyykö "hassut" kertomukset aina hänen edukseen?

Ei välttämättä. Toki hänessä varmasti on narsistisia piirteitä, mutta kenessäpä ei... Myös nuori ikä tai heikko itsetunto yhdistettynä johonkin kovan pojan imagoon voi teettää tuollaista. Jos yhtään lohduttaa, niin suurin osa kohdista sopii myös minun mieheeni, joka onneksi on vuosien varrella kuitenkin kehittynyt parempaan suuntaan. Mutta paljon pitää antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Puolensa tällaisen kanssa joutuu pitämään, ettei päädy kynnysmatoksi.

Pahalta kuulostaa.  En nyt ehkä tuota itsekurin puutetta ja suunnittelemattomuutta  pitäisi narsistisena ominaisuutena, mutta muut piirteet osuu hyvin.  Joillekin ihmisille tuo ainainen myöhästeleminenkin on ihan  tavallista, mutta narsisteille se voi olla vallankäyttöväline.  Siis tyyliin MINUN ei tarvitse ottaa huomioon sinun menojasi ja aikataulujasi, ja teen sen sinulle hyvin selväksi, kas näin. 

Vierailija kirjoitti:

Vastaus: kyllä olet.

Tekeekö pilkkaa itsestään vai onko kohteena aina joku muu? Kykeneekö koskaan myöntämään omia tappioitaan ja mokiaan, vai päättyykö "hassut" kertomukset aina hänen edukseen?

Eipä kyllä itsestään pahemmin pilaile, ainakaan ei tällaista tapausta tule nyt mieleen. Omien virheiden myöntämistä tapahtuu joskus kun oikein painostaa että nyt ei ollut kivasti tehty. Oma-aloitteisesti ei pyydä ikinä anteeksi.

Tapailetko siis kyseistä herraa? Kannattaa miettiä, alkaisiko nuo hänen tavat ärsyttää ajan kanssa ja tuottaa vaikeuksia suhteessa. Toki ihminen voi muuttua, mutta usein peruspiirteet säilyvät. Ja muutenkin tuo latistava käytös, eikös kumppanin pitäisi olla voimavara ja tukipilari.

No, mitenkäs hän käyttää rahaa? Esiintyykö rikkaampana mitä on? Kysyn tuon luvatun, mutta antamatta jääneen joululahjan vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Tapailetko siis kyseistä herraa? Kannattaa miettiä, alkaisiko nuo hänen tavat ärsyttää ajan kanssa ja tuottaa vaikeuksia suhteessa. Toki ihminen voi muuttua, mutta usein peruspiirteet säilyvät. Ja muutenkin tuo latistava käytös, eikös kumppanin pitäisi olla voimavara ja tukipilari.

Tavallaan tapailen ja oltiin suhteessakin yhdessä kohtaa mutta juuri näiden piirteiden takia laitoin poikki, minkä jälkeen ollaan sitten taas kuitenkin lähennytty ja ikään kuin aloitettu uudestaan mutta tällä kertaa rennommalla otteella.

Vierailija kirjoitti:

No, mitenkäs hän käyttää rahaa? Esiintyykö rikkaampana mitä on? Kysyn tuon luvatun, mutta antamatta jääneen joululahjan vuoksi.

Rahankäytön hallitsee myös melko kehnosti. Pelaa uhkapelejä ja tekee suunnittelemattomia hankintoja. Ei osaa säästää ollenkaan. Ei nyt mitenkään rahoilla kyllä kerskaile. En usko että tuossa lahjassa se hinta olisi ollut ongelma kun muutenkin tuhlailee niin välinpitämättömästi, ei varmaan vaan saanut aikaan ja ajatteli kuitenkin näyttäytyä jotenkin anteliaana ihmisenä mainitsemalla että antaa lahjan. Aluksi kertoi siis että oli paineita keksiä lahjaa kun minä annon hänelle niin mukavan lahjan, sitten sanoi että oli hankkinut mutta saan sen vasta joulun jälkeen kun ei nähty vähään aikaan, sitten joulun jälkeen kun nähtiin oli kuulemma unohtanut lahjan kotiin. En usko että mitää lahjaa missään vaiheessa olikaan. Valehteluhan tuossa sattuu ei tietenkään se ettei sitä lahjaa sanut...

Saattaa olla joitain narsistisia piirteitä, mutta eroaa kyllä suuresti siitä narsistista, jonka tunsin! Hän oli ulkonäöstään epävarma, korosti kyllä saavutuksiaan ja erinomaisuuttaan aina kun pystyi, muttei ulkonäköään. Taustalla oli tyytymättömyyttä itseen ja lapsuuteen. Optimistinen hän ei myöskään ollut.

Miksi sä hengaat tollaisen tyypin kanssa? Toi tyyppihan on ihan perseestä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sä hengaat tollaisen tyypin kanssa? Toi tyyppihan on ihan perseestä.

Hyvä kysymys. :D Pohdin tätä itsekin harva se päivä. On hänessäkin puolensa, toisinaan.

Hän voi olla narsisti tai "täysin normaali"henkilö näillä piirteillä. En nyt mitään hälyyttävän narsistista kyllä tässä listauksessa nähnyt. Siinä kohtaa, kun oikeasti havahdut esim. vuosien jälkeen kumppanin narsismiin niin olet tästä 100% varma. Niin kamal kokemus se havahtuminen on ja kaikki kertomukset narsiamista on kuin lukisit tarinoita suoraan tästä henkilöstä. Siinä kohtaa sun ei enää tarvitse arvailla.

Yrittääkö mies usein manipuloida sinua? Väittääkö hän että kaverisi ovat yrittäneet häntä iskeä? Jaksaako hän jatkuvasti kertoa miten kaikki naiset ovat hänestä kiinnostuneet? Sanooko hän olevansa jotain, mutta tekojen puolesta on päinvastaista? Jos hän mokaa, kääntääkö hän asian niin, että sinä olet se joka on asiaan syyllinen? Onko hän päivä- tai viikkokausia tavoittamattomissa? Jos teet jotain mitä hän ei voi sietää, rankaiseeko hän sinua jäätävällä radiohiljaisuudella?

Jos suhteessasi on jotain tuollaista, olet narsistin kanssa. Muuten miehesi on vain itsekeskeinen kusipää, jolla on joitakin narsistisia piirteitä.

En nähnyt mitään narsismiin viittavaa listauksessa tai ainakaan niin, että näiden perusteella ketään voisi diagnosoida. Mielestäni itse vaikutat hyvin epävarmalta, jos vielä olet suhteeseenkin ryhtymässä hänen kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Elikkä olen tässä pohdiskellut melko läheisen mieshenkilön persoonallisuutta ja havainnut mahdollisesti narsismiin viittaavia piirteitä. Kyselisinkin, mitä mieltä tällaisesta ominaisuusrepertuaarista olette?

- empatiakyvyttömyys (ei osaa lohduttaa, jos tuo jonkun mieltä painavan asian esille, tekee vitsin tai kääntää jotenkin asian itseensä)

- ei kykene ymmärtämään toisen näkemyksiä ja ajattelumalleja vaan pitää omiaan ainoina absoluuttisina totuuksina, tai antaa ainakin niin ymmärtää (menee ehkä tämäkin tuonne empatian puutteeseen)

- ulkonäkönsä jatkuva kehuminen ja itsensä katselu peilistä

- uskoo usein olevansa voittamaton monissa asioissa ja vähättelee muiden mahdollisuuksia (esim. väittää etten pysyisi hänen tahdissaan lenkillä, vaikka olen selkeästi paremmassa fyysisessä kunnossa kuin hän, olen tosin nainen... toinen esimerkki oli että päihittäisi kuulemma shakissa, koska on niin loistava ennakoimaan, mistä taas voi imlikoida ettei usko minun ennakointikykyihin)

- toisten ulkonäön pilkkaaminen, ihmisten arvottaminen ulkonäön perusteella

- kykenemättömyys kyseenalaistaa omaa tietämystä ja ajatusmalleja

- melkein idealistisuuteen kallistuva optimistisuus (esim. sopii tapaamisen päivälle joka realistisesti näyttää mahdottomalta ja juuri ennen tapaamista tajuaa ettei onnistukaan ja peruu koko homman, puhuu joululahjasta, jota en missään vaiheessa kyllä pyytänyt tai olisi halunnutkaan, mutta lahjaa ei lopulta kuulu eikä näy)

- aina myöhässä eikä ole edes erityisesti pahoillaan (usein vain vähän naureskelee, ei ymmärrä myöskään seurauksia, esim. joskus jouduin jättämään yhden tapaamisen päivästä pois hänen takiaan, johon lopulta olisinkin ehtinyt kun herra oli 4 tuntia myöhässä)

- itsekurin puute (en tiedä mihin tämä viittaisi mutta ajattelin kuitenkin sisällyttää. Asettaa siis itselleen tavoitteita kyllä, mutta toteutus jää aina puolitiehen, esim. viikon terveellinen ruokaohjelma kaatuu heti ensimmäisenä päivänä pizzaan)

- vahingoniloisuus ja huumorintaju muutenkin perustuu toisille nauramiseen, lisäksi lapsellinen pilailu (nauraa siis kuten sanottu mielestään jotenkin epäviehättäville ihmisille; pilaovikellonsoitto?!)

- kokee myös olevansa todella hauska, ja ihan yllättyi kun sanoin että tuo nyt ei olut kyllä yhtään hauskaa

- antaa toisen odottaa myös viestittelyssä mutta ristiriitaisesti katsoo jatkuvasti kännykkää, kuulemma joku piintynyt tapa ihan seurasta riippumatta... (ensinnäkin itse käytän kännykkää lähinnä tapaamisten ja aikataulujen sopimiseen ja yhteydenpitoon niiden ihmisten kanssa joita ei kasvotusten näe niin usein, ja toki toisinaan muutenkin kevyeen jutusteluun mutta en IKINÄ toisen seurassa, korkeintaan vastaan johonkin akuuttiin kysymykseen ja tällöinkin pahoittelen. Tämä kyseinen herra taas vastaa viesteihini monen tunnin viiveellä vaikka kyseessä olisi ihan yksikertainen nopeasti tuotettava vastaus, etenkin ärsyttää jos kyselen saman päivän aikataulusta ja tähän liittyy seuraava...)

- eli ei kykyä suunnitella mitään etukäteen (olen itse kovin kiireinen ja tämä mies myös, mutta itseäni helpottaa kun kaikki tapaamiset on ennalta merkitty kalenteriin ja voin sitten hahmotella muunkin tekemisen näiden jo sovittujen juttujen lomaan, tämä herra ei kuitenkaan osaa ikinä sanoa milloin hänelle sopisi. En tiedä onko taustalla päättämisen vaikeus, sopimusten kokeminen ahdistavina vai mikä ihme)

Tuossa nyt oli muutamia, toivottavasti en unohtanut jotakin erittän oleellista. Kummastuttaa tällainen toiminta, mitä ajatuksia herättää teissä?

Ap, lähinnä mietin, että kun olet hoksannut jo noin paljon itseäsi ärsyttäviä piirteitä ja suhteenne vaikuttaa kovin kilpailuhenkiseltä, niin kannattaisiko jättää ko. henkilö etsimään omaa onneaan muualta?

Kestääkö itseään kohtaan samanlaisen kohtelun, kun muille suo? Esim tää muille nauraminen?

Ehkä sillä on adhd.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaus: kyllä olet.

Tekeekö pilkkaa itsestään vai onko kohteena aina joku muu? Kykeneekö koskaan myöntämään omia tappioitaan ja mokiaan, vai päättyykö "hassut" kertomukset aina hänen edukseen?

Eipä kyllä itsestään pahemmin pilaile, ainakaan ei tällaista tapausta tule nyt mieleen. Omien virheiden myöntämistä tapahtuu joskus kun oikein painostaa että nyt ei ollut kivasti tehty. Oma-aloitteisesti ei pyydä ikinä anteeksi.

Tajusin että poikaystäväni oli narsisti-alkoholisti ja jätin hänet n. hieman yli vuoden on/off -suhteen jälkeen. Kerkesimme asua yhdessä viisi kuukautta, jonka aikana masennuin (enkä ymmärtänyt, miksi) ja heti, kun jätin hänet, olen voinut paljon paremmin ilman kaikkea niitä konflikteja ja draamaa.

Ei ikinä ottanut vastuuta sanomistaan ja tekemisistään, oli patologinen valehtelija ja löi aina vyön alle riidoissa. Todella lapsellinen ja epäkypsä ihmisenä. Todella monta red flagia tapailuvaiheessa, jotka sivuutin narsistin "love bombing" -vaiheessa. Olin "upein", "kaunein" ja "seksikkäin nainen, jonka kanssa hän on ikinä ollut". Valhetta kaikki.

Tunsin oloni suhteessa todella yksinäiseksi. Hän otti kaikki keskusteluyritykseni henkilökohtaisina loukkauksina, eikä myöskään ikinä pyytäny oma-aloitteisesti anteeksi, vaan häntä piti (ihan perusasioista) pyytää pyytämään anteeksi. Sairasta.

Lopussa kävi vaan sääliksi häntä. Narsistit kun eivät ikinä pysty tuntemaan todellista onnea ja rakkautta. Mäkin luulin, että me oltiin parhaimmat ystävät ja sielunkumppanit toisillemme, mut harhaa kaikki. Vietettiin todella tiiviisti aikaa yhdessä ja tykättiin tehdä samoja juttuja. Nekin varmasti valhetta.

Never again.