Elätkö "tee muille niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän" aatteen mukaisesti?

Olen yrittänyt kyllä ja sellainen tulee multa ihan luontevastikin. Aina se ei valitettavasti ole kovin palkitsevaa.

Kyllä elän, mutta ikävä kyllä se on aika yksipuolista. 

En. Omituinen ohje muutenkin mielestäni. Ei ne muut ihmiset ole minä. En esimerkiksi loukkaannu vitseistä jotka menevät henkilökohtaisuuksiin, vaan tykkään sellaisesta ”roast”-huumorista. Olen muutenkin suorapuheinen.

Ymmärrän kuitenkin että moni pahoittaa tuon tyyppisistä asioista mielensä, joten tunnustelen aina vähän mitä voi sanoa ja mitä ei, koitan olla huomaavainen ja kohtelias.

Pyrin siis kohtelemaan muita kuten he haluavat minun kohtelevan heitä.

Vierailija kirjoitti:

Olen yrittänyt kyllä ja sellainen tulee multa ihan luontevastikin. Aina se ei valitettavasti ole kovin palkitsevaa.

Tämä mullakin. Uskon hyvään, ja olen hyväntahtoinen luonne. Tunnen mielihyvää kun toisille voi olla kiva ja auttavainen, toki omat rajat tietäen, osaan olla myös terveellä tavalla itsekäs. Mutta joo, auttamisesta tulee hyvä mieli! Juuri autoin veljentyttöä remonttihommissa pyhinä.

Kyllä. Omasta mielestäni enemmän kuin muut. Välillä surettaa muiden itsekkyys. Mutta en luovuta. Idealisteja tarvitaan ja ei ainakaan tarvitse hävetä omia tekoja. M44

En todellakaan. Joutuisin varmaan linnaan, jos niin tekisin. :)

Yleensä jos ei kiinnosta tutustua johonkuhun, en noteeraa heitä ja on näyttänyt toimivan hyvin.

Elän ja se on palkinnut. Saan enemmän iloa toisten auttamisesta kuin itseeni panostamisesta. Pidän toki itsestänikin huolta, muuten minulla ei olisi annettavaa.

Elin ennen eksän suuntaan noin. Valitettavasti tulin henkisesti, fyysisesti ja taloudellisesti hyväksikäytetyksi mennen tullen ja peruuttaessa. On oltava varma että vastapuoli on normaali ihminen, jos haluaa tätä kaunista periaatetta noudattaa.

Joskus noin, mutta yleensä niin päin, että en tee sitä, mitä en halua itselleni tehtävän.

On semisti helpompaa. :)

Juu. Ostin vaimolle joululahjaksi akkuporakoneen.

Tottakai yritän elää niin, sehän tarkoittaa sitä että olen toisille mukava. Mutta jos joku mulle vittuilee niin saatan kyllä vittuilla takaisin, niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, se on kaksisuuntainen tie...

Ei se että kohtelee toisia mukavasti tarkoita samaa että heittäytyy kynnysmatoksi.

Vierailija kirjoitti:

En. Omituinen ohje muutenkin mielestäni. Ei ne muut ihmiset ole minä. En esimerkiksi loukkaannu vitseistä jotka menevät henkilökohtaisuuksiin, vaan tykkään sellaisesta ”roast”-huumorista. Olen muutenkin suorapuheinen.

Ymmärrän kuitenkin että moni pahoittaa tuon tyyppisistä asioista mielensä, joten tunnustelen aina vähän mitä voi sanoa ja mitä ei, koitan olla huomaavainen ja kohtelias.

Pyrin siis kohtelemaan muita kuten he haluavat minun kohtelevan heitä.

Kultaisen säännön voi ymmärtää niinkin, että ajattelee ensin mitkä ovat ne omat perimmäiset tarpeet - turvallisuus, hyväksytyksi tuleminen - ja sitten täyttää nämä tarpeet toisten kohdalla, vaikka ne konkreettiset teot ovat ehkä jotain muuta kuin mitä toivoo omalle kohdalle.

Peruskohteliaisuutta ja avunantoa riittää kaikille, ja jos näyttää siltä että minua kohdellaan huonosti, niin en ole sellaisen kanssa tekemisissä. Näin jää kätevästi itsestäni hyvä kuva "suurelle yleisölle", ja lähipiiristä karsiutuu ne keiden vaikutuspiirissä on ikävä olla. 

Kannattaa kokeilla.

Tärkeintä on, että on itse ensin itselle kylliksi.