Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsiasiavaltuutetun raportti köyhyydestä
06.04.2018 |
Luin läpi tuon, ja hienoa että joku laittaa näitä vireille. Mutta, tuskin se mitään muuttaa. Alasajo on ja pysyy.
Minä olen yksinhuolaja, lapsi pian kouluikäinen. Olemme kaikkein pienituloisimpien joukossa tässä maassa, jää käteen siis minimaalinen. Täytyy sanoa, että mulla alkaa olla keinot vähissä. Alkaa tosissaan tuntua siltä, että luovutan. Kun ei voi elää niin ei voi. Kaikkein pahinta on, että sitä valoa ei ole missään näkyvissä. Myönnän kyllä, että olen henkisesti sekä fyysisesti romahtanut köyhyyden takia. Tämä ei ole lapseni etu. Mureneminen tapahtuu pikkuhiljaa, vuosien väsytyksen seurauksena.
Miksi tämä valtio ei tue lapsiperheitä? Tuntuu aivan käsittämättömältä tämä nykyajan politiikka. Olemme menossa todella alas!
Kiitos että sain avautua.
Kommentit (13)
Lapsiperheitä tuetaan kyllä hyvin, mutta lähtökohta täytyy olla se, että vanhemmat elättävät itse lapsensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulin keskustelua radiossa. Tutkimuksen mukaan riskitekijöitä on kuulemma ongelmien kasaantuminen, kun vanhempien kouluttamattomuus/matala koulutustaso ja lapsia useita. No mites muutenkaan? Ei kai sitä oikeasti voi aikuinen ihminen luulla, että elämä (joskus tietoinenkin elämäntapa olla ja elää tuilla) on halpaa ja kaikkea kivaa saa vaan siksi kun muillakin on?
Hyvin toimeentulevia perheitä yhdistää monesti korkeampi koulutustaso, työelämään sijoittuminen jo ennen lapsia, oman elämän ja talouden hallinta jo ennen lapsia jne. Lapsi pääsee nauttimaan siitä, mitä vanhemmat ovat jo ennen lapsia perheen eteen tehneet.
Eihän se raha saisi ratkaista, kuka lapsia saa tehdä, mutta melko idiootti pitää olla, jos tämmöinen köyhyys ennakoitavissa tapauksissa yllätyksenä tulee.
Jopa tapauksissa, joissa työpaikka menee alta, puoliso kuolee tai jättää, tulee vakava sairastuminen jne. on varautuminen mahdollista, ettei talous heti mene kuralle.
Suoraan sanottuna, minua ottaa päähän nämä lapsiperheen köyhyydestä marisevat. Kyllä siinä on monesti merkit olleet jo hyvissä ajoin ilmassa, että mikä on suunta.
Minä olen aikanani ollut köyhä; olin hyvin köyhän suurperheen lapsilaumassa vanhimmasta päästä. Rahaa ei ollut ikinä mihinkään muuhun kuin pakolliseen. Äiti ja isä ei koskaan kouluja käyneet. Koulutukseen ei erityisesti kannustettu koskaan kotona. Silti jostain löytyi sen verran järkeä, että päätin lukion käydä ja jatko-opiskella. Opiskeluaikanakin olin köyhä. Euroakaan en ole koskaan vanhemmiltani saanut. Opintojen jälkeen pääsin heti koulutusta vastaavaan hommaan; naurettavan minimillä palkalla, mutta kuitenkin. Silti tulot olivat opintotuen jälkeen ruhtinaalliset. Sitten alkoi säästäminen. Nyt valmistumisesta on 12-vuotta, parisuhdetta takana 15-vuotta ja kaksi lasta (8v ja 4v). Palkka on tällä hetkellä 1300eur/enemmän kuussa kuin ensimmäisessä työpaikassani. Miehelläni sama tausta, joskin hänellä vielä alkoholistivanhemmat bonuksena lapsuutta ja köyhyyttä värittämässä.
Nyt lapsillakin on tietenkin rahastot, omaisuutta kivasti ja elämä on mukavaa, raha riittää, vaikka sitä ei nyt ovista ja ikkunoista tulekaan.
Muistan lapsuuteni köyhyyden erityisen ankeana mm. jouluaattona, kun ei saanut ainuttakaan lahjaa. Äiti lupasi ostaa jotain sitten kun alennukset alkoi ja joulu ohi + rahaa tuli. Tiesin että en tulisi sittenkään saamaan mitään. Jälkeenpäin meidän perheen köyhyyden syyt oli hyvin selkeät ja olen sitä mieltä, että vanhempani olisivat voineet hoitaa asiat paremmin; kouluttautua vaikka vuorotellen.
On outoa kun joku kolmekymppinen työkaveri kertoilee äitinsä jäävän kohta eläkkeelle oltuaan vuosikymmeniä röntgenhoitajana tai opettajana. Tai kun jonkun isä on ollut koko ikänsä vaikkapa ihan autokauppiaana. Minun vanhempani ovat olleet aina työttömiä.
Vierailija kirjoitti:
Kuulin keskustelua radiossa. Tutkimuksen mukaan riskitekijöitä on kuulemma ongelmien kasaantuminen, kun vanhempien kouluttamattomuus/matala koulutustaso ja lapsia useita. No mites muutenkaan? Ei kai sitä oikeasti voi aikuinen ihminen luulla, että elämä (joskus tietoinenkin elämäntapa olla ja elää tuilla) on halpaa ja kaikkea kivaa saa vaan siksi kun muillakin on?
Hyvin toimeentulevia perheitä yhdistää monesti korkeampi koulutustaso, työelämään sijoittuminen jo ennen lapsia, oman elämän ja talouden hallinta jo ennen lapsia jne. Lapsi pääsee nauttimaan siitä, mitä vanhemmat ovat jo ennen lapsia perheen eteen tehneet.
Eihän se raha saisi ratkaista, kuka lapsia saa tehdä, mutta melko idiootti pitää olla, jos tämmöinen köyhyys ennakoitavissa tapauksissa yllätyksenä tulee.
Jopa tapauksissa, joissa työpaikka menee alta, puoliso kuolee tai jättää, tulee vakava sairastuminen jne. on varautuminen mahdollista, ettei talous heti mene kuralle.
Suoraan sanottuna, minua ottaa päähän nämä lapsiperheen köyhyydestä marisevat. Kyllä siinä on monesti merkit olleet jo hyvissä ajoin ilmassa, että mikä on suunta.
Minä olen aikanani ollut köyhä; olin hyvin köyhän suurperheen lapsilaumassa vanhimmasta päästä. Rahaa ei ollut ikinä mihinkään muuhun kuin pakolliseen. Äiti ja isä ei koskaan kouluja käyneet. Koulutukseen ei erityisesti kannustettu koskaan kotona. Silti jostain löytyi sen verran järkeä, että päätin lukion käydä ja jatko-opiskella. Opiskeluaikanakin olin köyhä. Euroakaan en ole koskaan vanhemmiltani saanut. Opintojen jälkeen pääsin heti koulutusta vastaavaan hommaan; naurettavan minimillä palkalla, mutta kuitenkin. Silti tulot olivat opintotuen jälkeen ruhtinaalliset. Sitten alkoi säästäminen. Nyt valmistumisesta on 12-vuotta, parisuhdetta takana 15-vuotta ja kaksi lasta (8v ja 4v). Palkka on tällä hetkellä 1300eur/enemmän kuussa kuin ensimmäisessä työpaikassani. Miehelläni sama tausta, joskin hänellä vielä alkoholistivanhemmat bonuksena lapsuutta ja köyhyyttä värittämässä.
Nyt lapsillakin on tietenkin rahastot, omaisuutta kivasti ja elämä on mukavaa, raha riittää, vaikka sitä ei nyt ovista ja ikkunoista tulekaan.
Muistan lapsuuteni köyhyyden erityisen ankeana mm. jouluaattona, kun ei saanut ainuttakaan lahjaa. Äiti lupasi ostaa jotain sitten kun alennukset alkoi ja joulu ohi + rahaa tuli. Tiesin että en tulisi sittenkään saamaan mitään. Jälkeenpäin meidän perheen köyhyyden syyt oli hyvin selkeät ja olen sitä mieltä, että vanhempani olisivat voineet hoitaa asiat paremmin; kouluttautua vaikka vuorotellen.
On outoa kun joku kolmekymppinen työkaveri kertoilee äitinsä jäävän kohta eläkkeelle oltuaan vuosikymmeniä röntgenhoitajana tai opettajana. Tai kun jonkun isä on ollut koko ikänsä vaikkapa ihan autokauppiaana. Minun vanhempani ovat olleet aina työttömiä.
Minkälaisen mitalin tahtoisit tästä suorituksesta.
Seuraavassa elämässä teet sitten lapset sellaisen miehen kanssa jonka kanssa myös kasvatatte lapset yhdessä. Nyt vaan kärvistelet tämän elämän läpi kuin alakastinen hindu.
Meillä on ilmainen neuvola, puoli-ilmainen päivähoito (pienituloisille ilmainen), ilmainen peruskoulu ja lapsille terveydenhuolto, ilmainen lounas kouluissa, ilmaiset leikkipuistot ja muut ulkoilumahdollisuudet ja lisäksi lapsilisä. Mitä ihmettä muuta vielä pitäisi yhteiskunnan ilmaiseksi antaa? Yhteiskunta tukee järjettömällä rahamäärällä lapsiperheitä ja heidän hyvinvointiaan. Mihin jää yksilön itsensä vastuu opiskella, tehdä töitä, kehittää itseään, jotta pystyy ihan itse hoitamaan loput??
Uskomatonta marinaa laiskiaisilta, jotka eivät ole tikkua ristiin laittaneet oman hyvinvointinsa eteen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulin keskustelua radiossa. Tutkimuksen mukaan riskitekijöitä on kuulemma ongelmien kasaantuminen, kun vanhempien kouluttamattomuus/matala koulutustaso ja lapsia useita. No mites muutenkaan? Ei kai sitä oikeasti voi aikuinen ihminen luulla, että elämä (joskus tietoinenkin elämäntapa olla ja elää tuilla) on halpaa ja kaikkea kivaa saa vaan siksi kun muillakin on?
Hyvin toimeentulevia perheitä yhdistää monesti korkeampi koulutustaso, työelämään sijoittuminen jo ennen lapsia, oman elämän ja talouden hallinta jo ennen lapsia jne. Lapsi pääsee nauttimaan siitä, mitä vanhemmat ovat jo ennen lapsia perheen eteen tehneet.
Eihän se raha saisi ratkaista, kuka lapsia saa tehdä, mutta melko idiootti pitää olla, jos tämmöinen köyhyys ennakoitavissa tapauksissa yllätyksenä tulee.
Jopa tapauksissa, joissa työpaikka menee alta, puoliso kuolee tai jättää, tulee vakava sairastuminen jne. on varautuminen mahdollista, ettei talous heti mene kuralle.
Suoraan sanottuna, minua ottaa päähän nämä lapsiperheen köyhyydestä marisevat. Kyllä siinä on monesti merkit olleet jo hyvissä ajoin ilmassa, että mikä on suunta.
Minä olen aikanani ollut köyhä; olin hyvin köyhän suurperheen lapsilaumassa vanhimmasta päästä. Rahaa ei ollut ikinä mihinkään muuhun kuin pakolliseen. Äiti ja isä ei koskaan kouluja käyneet. Koulutukseen ei erityisesti kannustettu koskaan kotona. Silti jostain löytyi sen verran järkeä, että päätin lukion käydä ja jatko-opiskella. Opiskeluaikanakin olin köyhä. Euroakaan en ole koskaan vanhemmiltani saanut. Opintojen jälkeen pääsin heti koulutusta vastaavaan hommaan; naurettavan minimillä palkalla, mutta kuitenkin. Silti tulot olivat opintotuen jälkeen ruhtinaalliset. Sitten alkoi säästäminen. Nyt valmistumisesta on 12-vuotta, parisuhdetta takana 15-vuotta ja kaksi lasta (8v ja 4v). Palkka on tällä hetkellä 1300eur/enemmän kuussa kuin ensimmäisessä työpaikassani. Miehelläni sama tausta, joskin hänellä vielä alkoholistivanhemmat bonuksena lapsuutta ja köyhyyttä värittämässä.
Nyt lapsillakin on tietenkin rahastot, omaisuutta kivasti ja elämä on mukavaa, raha riittää, vaikka sitä ei nyt ovista ja ikkunoista tulekaan.
Muistan lapsuuteni köyhyyden erityisen ankeana mm. jouluaattona, kun ei saanut ainuttakaan lahjaa. Äiti lupasi ostaa jotain sitten kun alennukset alkoi ja joulu ohi + rahaa tuli. Tiesin että en tulisi sittenkään saamaan mitään. Jälkeenpäin meidän perheen köyhyyden syyt oli hyvin selkeät ja olen sitä mieltä, että vanhempani olisivat voineet hoitaa asiat paremmin; kouluttautua vaikka vuorotellen.
On outoa kun joku kolmekymppinen työkaveri kertoilee äitinsä jäävän kohta eläkkeelle oltuaan vuosikymmeniä röntgenhoitajana tai opettajana. Tai kun jonkun isä on ollut koko ikänsä vaikkapa ihan autokauppiaana. Minun vanhempani ovat olleet aina työttömiä.
Minkälaisen mitalin tahtoisit tästä suorituksesta.
Mun mitali on kaksi lasta, joiden ei tarvitse köyhyydestä kärsiä. Se riittää. Se on paras palkinto omista pinnistyksistä sen eteen, mihin on päästy.
Saa matkia.
Vierailija kirjoitti:
Kuulin keskustelua radiossa. Tutkimuksen mukaan riskitekijöitä on kuulemma ongelmien kasaantuminen, kun vanhempien kouluttamattomuus/matala koulutustaso ja lapsia useita. No mites muutenkaan? Ei kai sitä oikeasti voi aikuinen ihminen luulla, että elämä (joskus tietoinenkin elämäntapa olla ja elää tuilla) on halpaa ja kaikkea kivaa saa vaan siksi kun muillakin on?
Hyvin toimeentulevia perheitä yhdistää monesti korkeampi koulutustaso, työelämään sijoittuminen jo ennen lapsia, oman elämän ja talouden hallinta jo ennen lapsia jne. Lapsi pääsee nauttimaan siitä, mitä vanhemmat ovat jo ennen lapsia perheen eteen tehneet.
Eihän se raha saisi ratkaista, kuka lapsia saa tehdä, mutta melko idiootti pitää olla, jos tämmöinen köyhyys ennakoitavissa tapauksissa yllätyksenä tulee.
Jopa tapauksissa, joissa työpaikka menee alta, puoliso kuolee tai jättää, tulee vakava sairastuminen jne. on varautuminen mahdollista, ettei talous heti mene kuralle.
Suoraan sanottuna, minua ottaa päähän nämä lapsiperheen köyhyydestä marisevat. Kyllä siinä on monesti merkit olleet jo hyvissä ajoin ilmassa, että mikä on suunta.
Minä olen aikanani ollut köyhä; olin hyvin köyhän suurperheen lapsilaumassa vanhimmasta päästä. Rahaa ei ollut ikinä mihinkään muuhun kuin pakolliseen. Äiti ja isä ei koskaan kouluja käyneet. Koulutukseen ei erityisesti kannustettu koskaan kotona. Silti jostain löytyi sen verran järkeä, että päätin lukion käydä ja jatko-opiskella. Opiskeluaikanakin olin köyhä. Euroakaan en ole koskaan vanhemmiltani saanut. Opintojen jälkeen pääsin heti koulutusta vastaavaan hommaan; naurettavan minimillä palkalla, mutta kuitenkin. Silti tulot olivat opintotuen jälkeen ruhtinaalliset. Sitten alkoi säästäminen. Nyt valmistumisesta on 12-vuotta, parisuhdetta takana 15-vuotta ja kaksi lasta (8v ja 4v). Palkka on tällä hetkellä 1300eur/enemmän kuussa kuin ensimmäisessä työpaikassani. Miehelläni sama tausta, joskin hänellä vielä alkoholistivanhemmat bonuksena lapsuutta ja köyhyyttä värittämässä.
Nyt lapsillakin on tietenkin rahastot, omaisuutta kivasti ja elämä on mukavaa, raha riittää, vaikka sitä ei nyt ovista ja ikkunoista tulekaan.
Muistan lapsuuteni köyhyyden erityisen ankeana mm. jouluaattona, kun ei saanut ainuttakaan lahjaa. Äiti lupasi ostaa jotain sitten kun alennukset alkoi ja joulu ohi + rahaa tuli. Tiesin että en tulisi sittenkään saamaan mitään. Jälkeenpäin meidän perheen köyhyyden syyt oli hyvin selkeät ja olen sitä mieltä, että vanhempani olisivat voineet hoitaa asiat paremmin; kouluttautua vaikka vuorotellen.
On outoa kun joku kolmekymppinen työkaveri kertoilee äitinsä jäävän kohta eläkkeelle oltuaan vuosikymmeniä röntgenhoitajana tai opettajana. Tai kun jonkun isä on ollut koko ikänsä vaikkapa ihan autokauppiaana. Minun vanhempani ovat olleet aina työttömiä.
Kiiltääkö kruunu nyt paremmin. Olet köyhässä perheessä kasvaneena aika harvinaisen kyvytön tietämään mitään asioista. Mutta tämä olikin Porvoosta päivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ilmainen neuvola, puoli-ilmainen päivähoito (pienituloisille ilmainen), ilmainen peruskoulu ja lapsille terveydenhuolto, ilmainen lounas kouluissa, ilmaiset leikkipuistot ja muut ulkoilumahdollisuudet ja lisäksi lapsilisä. Mitä ihmettä muuta vielä pitäisi yhteiskunnan ilmaiseksi antaa? Yhteiskunta tukee järjettömällä rahamäärällä lapsiperheitä ja heidän hyvinvointiaan. Mihin jää yksilön itsensä vastuu opiskella, tehdä töitä, kehittää itseään, jotta pystyy ihan itse hoitamaan loput??
Uskomatonta marinaa laiskiaisilta, jotka eivät ole tikkua ristiin laittaneet oman hyvinvointinsa eteen..
Mikään Suomessa ei ole ilmaista, vaan maksetaan veroista. Vanhempainvapaan jälkeen esimerkiksi kotihoidontuki on naurettavan pieni verrattuna vaikkapa työttömyysetuuksiin. Kyllä valtaosa vanhemmista on opiskellut ja käy töissä, mutta liian suuri osa heistä elää köyhyysrajalla tai sen alla. Syntyvyys Suomessa on hälyyttävän alhainen, ja tulee laskemaan entisestään, kun leikataan ja leikataan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulin keskustelua radiossa. Tutkimuksen mukaan riskitekijöitä on kuulemma ongelmien kasaantuminen, kun vanhempien kouluttamattomuus/matala koulutustaso ja lapsia useita. No mites muutenkaan? Ei kai sitä oikeasti voi aikuinen ihminen luulla, että elämä (joskus tietoinenkin elämäntapa olla ja elää tuilla) on halpaa ja kaikkea kivaa saa vaan siksi kun muillakin on?
Hyvin toimeentulevia perheitä yhdistää monesti korkeampi koulutustaso, työelämään sijoittuminen jo ennen lapsia, oman elämän ja talouden hallinta jo ennen lapsia jne. Lapsi pääsee nauttimaan siitä, mitä vanhemmat ovat jo ennen lapsia perheen eteen tehneet.
Eihän se raha saisi ratkaista, kuka lapsia saa tehdä, mutta melko idiootti pitää olla, jos tämmöinen köyhyys ennakoitavissa tapauksissa yllätyksenä tulee.
Jopa tapauksissa, joissa työpaikka menee alta, puoliso kuolee tai jättää, tulee vakava sairastuminen jne. on varautuminen mahdollista, ettei talous heti mene kuralle.
Suoraan sanottuna, minua ottaa päähän nämä lapsiperheen köyhyydestä marisevat. Kyllä siinä on monesti merkit olleet jo hyvissä ajoin ilmassa, että mikä on suunta.
Minä olen aikanani ollut köyhä; olin hyvin köyhän suurperheen lapsilaumassa vanhimmasta päästä. Rahaa ei ollut ikinä mihinkään muuhun kuin pakolliseen. Äiti ja isä ei koskaan kouluja käyneet. Koulutukseen ei erityisesti kannustettu koskaan kotona. Silti jostain löytyi sen verran järkeä, että päätin lukion käydä ja jatko-opiskella. Opiskeluaikanakin olin köyhä. Euroakaan en ole koskaan vanhemmiltani saanut. Opintojen jälkeen pääsin heti koulutusta vastaavaan hommaan; naurettavan minimillä palkalla, mutta kuitenkin. Silti tulot olivat opintotuen jälkeen ruhtinaalliset. Sitten alkoi säästäminen. Nyt valmistumisesta on 12-vuotta, parisuhdetta takana 15-vuotta ja kaksi lasta (8v ja 4v). Palkka on tällä hetkellä 1300eur/enemmän kuussa kuin ensimmäisessä työpaikassani. Miehelläni sama tausta, joskin hänellä vielä alkoholistivanhemmat bonuksena lapsuutta ja köyhyyttä värittämässä.
Nyt lapsillakin on tietenkin rahastot, omaisuutta kivasti ja elämä on mukavaa, raha riittää, vaikka sitä ei nyt ovista ja ikkunoista tulekaan.
Muistan lapsuuteni köyhyyden erityisen ankeana mm. jouluaattona, kun ei saanut ainuttakaan lahjaa. Äiti lupasi ostaa jotain sitten kun alennukset alkoi ja joulu ohi + rahaa tuli. Tiesin että en tulisi sittenkään saamaan mitään. Jälkeenpäin meidän perheen köyhyyden syyt oli hyvin selkeät ja olen sitä mieltä, että vanhempani olisivat voineet hoitaa asiat paremmin; kouluttautua vaikka vuorotellen.
On outoa kun joku kolmekymppinen työkaveri kertoilee äitinsä jäävän kohta eläkkeelle oltuaan vuosikymmeniä röntgenhoitajana tai opettajana. Tai kun jonkun isä on ollut koko ikänsä vaikkapa ihan autokauppiaana. Minun vanhempani ovat olleet aina työttömiä.
Minkälaisen mitalin tahtoisit tästä suorituksesta.
Mun mitali on kaksi lasta, joiden ei tarvitse köyhyydestä kärsiä. Se riittää. Se on paras palkinto omista pinnistyksistä sen eteen, mihin on päästy.
Saa matkia.
Sinulla on kaksi ahnetta lasta joilla omahyväinen äiti. Ei mikään saavutus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulin keskustelua radiossa. Tutkimuksen mukaan riskitekijöitä on kuulemma ongelmien kasaantuminen, kun vanhempien kouluttamattomuus/matala koulutustaso ja lapsia useita. No mites muutenkaan? Ei kai sitä oikeasti voi aikuinen ihminen luulla, että elämä (joskus tietoinenkin elämäntapa olla ja elää tuilla) on halpaa ja kaikkea kivaa saa vaan siksi kun muillakin on?
Hyvin toimeentulevia perheitä yhdistää monesti korkeampi koulutustaso, työelämään sijoittuminen jo ennen lapsia, oman elämän ja talouden hallinta jo ennen lapsia jne. Lapsi pääsee nauttimaan siitä, mitä vanhemmat ovat jo ennen lapsia perheen eteen tehneet.
Eihän se raha saisi ratkaista, kuka lapsia saa tehdä, mutta melko idiootti pitää olla, jos tämmöinen köyhyys ennakoitavissa tapauksissa yllätyksenä tulee.
Jopa tapauksissa, joissa työpaikka menee alta, puoliso kuolee tai jättää, tulee vakava sairastuminen jne. on varautuminen mahdollista, ettei talous heti mene kuralle.
Suoraan sanottuna, minua ottaa päähän nämä lapsiperheen köyhyydestä marisevat. Kyllä siinä on monesti merkit olleet jo hyvissä ajoin ilmassa, että mikä on suunta.
Minä olen aikanani ollut köyhä; olin hyvin köyhän suurperheen lapsilaumassa vanhimmasta päästä. Rahaa ei ollut ikinä mihinkään muuhun kuin pakolliseen. Äiti ja isä ei koskaan kouluja käyneet. Koulutukseen ei erityisesti kannustettu koskaan kotona. Silti jostain löytyi sen verran järkeä, että päätin lukion käydä ja jatko-opiskella. Opiskeluaikanakin olin köyhä. Euroakaan en ole koskaan vanhemmiltani saanut. Opintojen jälkeen pääsin heti koulutusta vastaavaan hommaan; naurettavan minimillä palkalla, mutta kuitenkin. Silti tulot olivat opintotuen jälkeen ruhtinaalliset. Sitten alkoi säästäminen. Nyt valmistumisesta on 12-vuotta, parisuhdetta takana 15-vuotta ja kaksi lasta (8v ja 4v). Palkka on tällä hetkellä 1300eur/enemmän kuussa kuin ensimmäisessä työpaikassani. Miehelläni sama tausta, joskin hänellä vielä alkoholistivanhemmat bonuksena lapsuutta ja köyhyyttä värittämässä.
Nyt lapsillakin on tietenkin rahastot, omaisuutta kivasti ja elämä on mukavaa, raha riittää, vaikka sitä ei nyt ovista ja ikkunoista tulekaan.
Muistan lapsuuteni köyhyyden erityisen ankeana mm. jouluaattona, kun ei saanut ainuttakaan lahjaa. Äiti lupasi ostaa jotain sitten kun alennukset alkoi ja joulu ohi + rahaa tuli. Tiesin että en tulisi sittenkään saamaan mitään. Jälkeenpäin meidän perheen köyhyyden syyt oli hyvin selkeät ja olen sitä mieltä, että vanhempani olisivat voineet hoitaa asiat paremmin; kouluttautua vaikka vuorotellen.
On outoa kun joku kolmekymppinen työkaveri kertoilee äitinsä jäävän kohta eläkkeelle oltuaan vuosikymmeniä röntgenhoitajana tai opettajana. Tai kun jonkun isä on ollut koko ikänsä vaikkapa ihan autokauppiaana. Minun vanhempani ovat olleet aina työttömiä.
Minkälaisen mitalin tahtoisit tästä suorituksesta.
Mun mitali on kaksi lasta, joiden ei tarvitse köyhyydestä kärsiä. Se riittää. Se on paras palkinto omista pinnistyksistä sen eteen, mihin on päästy.
Saa matkia.
Sinulla on kaksi ahnetta lasta joilla omahyväinen äiti. Ei mikään saavutus.
Mun lapset ei tiedä että heillä on rahastoissa kiva potti vielä odottamassa. Enkä ajatellut asiaa kertoa, ennen kuin ovat sen 25v mikä pitää olla, että saavat varat itselleen.
Ahneita eivät mielestäni ole. Hyvinkin viisas rahankäyttäjänä tämä isompi, pienempi nyt ei tajua vielä mikä euro on.
Mutta ei ole tarvinnut miettiä tänä talvena suksia, uusia ulkovaatteita, luistimia jne. ostellessa, että ei olisi ollut varaa. Pääsevät reissuun tasaisin välein - koko perheen yhteistä laatuaikaa. On varaa harrastaa ja löytyy ne pleikkarit ja kännykkäkin isommalla. Joskin mielenkiinto menee usein johonkin ihan muuhun tekemiseen kuin näillä laitteilla oloon.
Joka joulu osallistun alueen köyhille perheille kerättäviin joululahjakeräyksiin. Lapset saavat omille ikätovereilleen listassa valita jonkun lahjan, mistä itse tykkäisivät ja antaa keräykseen. Olen ajatellut myötätuntoa opettaa, mutta pitänee miettiä mahtaako kannattaa.
Selväksi olen tehnyt myös, että paljon voi ihminen oman onnensa eteen tehdä siitä huolimatta, mitkä on lähtökohdat.
Mutta ihan sama. Terveisiä köyhille Porvooseen.
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheitä tuetaan kyllä hyvin, mutta lähtökohta täytyy olla se, että vanhemmat elättävät itse lapsensa.
Millä tavoin lapsiperheitä tuetaan hyvin? Laitappa mulle faktaa pöytään. Luulen kuitenkin että sinä olet meistä kahdesta se joka on tippunut kärryiltä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulin keskustelua radiossa. Tutkimuksen mukaan riskitekijöitä on kuulemma ongelmien kasaantuminen, kun vanhempien kouluttamattomuus/matala koulutustaso ja lapsia useita. No mites muutenkaan? Ei kai sitä oikeasti voi aikuinen ihminen luulla, että elämä (joskus tietoinenkin elämäntapa olla ja elää tuilla) on halpaa ja kaikkea kivaa saa vaan siksi kun muillakin on?
Hyvin toimeentulevia perheitä yhdistää monesti korkeampi koulutustaso, työelämään sijoittuminen jo ennen lapsia, oman elämän ja talouden hallinta jo ennen lapsia jne. Lapsi pääsee nauttimaan siitä, mitä vanhemmat ovat jo ennen lapsia perheen eteen tehneet.
Eihän se raha saisi ratkaista, kuka lapsia saa tehdä, mutta melko idiootti pitää olla, jos tämmöinen köyhyys ennakoitavissa tapauksissa yllätyksenä tulee.
Jopa tapauksissa, joissa työpaikka menee alta, puoliso kuolee tai jättää, tulee vakava sairastuminen jne. on varautuminen mahdollista, ettei talous heti mene kuralle.
Suoraan sanottuna, minua ottaa päähän nämä lapsiperheen köyhyydestä marisevat. Kyllä siinä on monesti merkit olleet jo hyvissä ajoin ilmassa, että mikä on suunta.
Minä olen aikanani ollut köyhä; olin hyvin köyhän suurperheen lapsilaumassa vanhimmasta päästä. Rahaa ei ollut ikinä mihinkään muuhun kuin pakolliseen. Äiti ja isä ei koskaan kouluja käyneet. Koulutukseen ei erityisesti kannustettu koskaan kotona. Silti jostain löytyi sen verran järkeä, että päätin lukion käydä ja jatko-opiskella. Opiskeluaikanakin olin köyhä. Euroakaan en ole koskaan vanhemmiltani saanut. Opintojen jälkeen pääsin heti koulutusta vastaavaan hommaan; naurettavan minimillä palkalla, mutta kuitenkin. Silti tulot olivat opintotuen jälkeen ruhtinaalliset. Sitten alkoi säästäminen. Nyt valmistumisesta on 12-vuotta, parisuhdetta takana 15-vuotta ja kaksi lasta (8v ja 4v). Palkka on tällä hetkellä 1300eur/enemmän kuussa kuin ensimmäisessä työpaikassani. Miehelläni sama tausta, joskin hänellä vielä alkoholistivanhemmat bonuksena lapsuutta ja köyhyyttä värittämässä.
Nyt lapsillakin on tietenkin rahastot, omaisuutta kivasti ja elämä on mukavaa, raha riittää, vaikka sitä ei nyt ovista ja ikkunoista tulekaan.
Muistan lapsuuteni köyhyyden erityisen ankeana mm. jouluaattona, kun ei saanut ainuttakaan lahjaa. Äiti lupasi ostaa jotain sitten kun alennukset alkoi ja joulu ohi + rahaa tuli. Tiesin että en tulisi sittenkään saamaan mitään. Jälkeenpäin meidän perheen köyhyyden syyt oli hyvin selkeät ja olen sitä mieltä, että vanhempani olisivat voineet hoitaa asiat paremmin; kouluttautua vaikka vuorotellen.
On outoa kun joku kolmekymppinen työkaveri kertoilee äitinsä jäävän kohta eläkkeelle oltuaan vuosikymmeniä röntgenhoitajana tai opettajana. Tai kun jonkun isä on ollut koko ikänsä vaikkapa ihan autokauppiaana. Minun vanhempani ovat olleet aina työttömiä.
Enpä kyllä olisi sinunkaan asemassa. Otan osaa että et ymmärrä enempää asioista. Vaikka multa on viety elämä, (olen sairastunut) silti sydämen sivistystä ei multa voi viedä.
Olet sellainen ihminen joka hyökkää lyömään sen viimeisen raipaniskun.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Up