Lue keskustelun säännöt.
Ongelmia parisuhteessa
06.04.2018 |
Kuinka tulisi toimia kun parisuhteessa on kaksi erilaisia arvoja pitävää aikuista. Lasten kasvatuksessa muutoin vedetään aika yhtäköyttä mutta miehen mielestä puuro on ainoa oikea vaihtoehto kun minä taas annan täysjyväleipää aamupalaksi. Siitä tulee sanomista. Olen myös kuulemma liian lepsu erityislapsellemme.
Entä kun toisella on hirveästi sosiaalisia menoja ja nauttii niistä ja saa niistä energiaa. Ja toinen ei halua käydä kuin töissä ja joskus ja jouluna kavereiden kanssa. Sitten hän olettaa että toinenkin on aina kotona. Ja jos haluaa nähdä kavereita tai käydä kuntosalilla tulee asiasta riita. Väitetään että ei välitä perheestä ja elää vain kavereille. Vaikka se on toiselle vain henkireikä ja toiselle punainen vaate. Menemisiä kytätään kello kaulassa ja arvostellaan joka välissä. Toinen ei myöskään juo alkoholia kuin ehkä kerran kymmeneen vuoteen ja toinen tykkää vähän ottaa ja pitää hauskaa sillointällöin. Silloinkin pidetään alkoholistina. Olisiko parempi erota kuin koittaa sovittaa elämiä yhteen. Vuosikausia jo yritetty.
Silloin kun oli vain kotona lasten kanssa elämä oli rauhallista. Mutta nyt kun on koulua, välillä töitä, kavereita, kuntosalia ja kutsuja ja tapahtumia niin saa tapella usein.
Kommentit (16)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kompromisseja. Jos on hirveästi sosiaalisia menoja niin niitä hieman vähennetään, samoin alkon käyttöä vähennetään, jos se perhe-elämää haittaa. Leipä leikkeleen kanssa on yhtä hyvä tai parempi aamupala kuin puuro. Naurettavia nämä puurovouhot.
Yhteiselo on joustoa ja kompromisseja. Ei voi elää kuten yksinäinen. Parisuhteessa joustetaan puolison kanssa. Hankalampaa tietty on sitten kun on vielä lapsi mukana. Joka suhteessa on omat vääntönsä
En näkisi että kannattaa jatkaa tuota valtataistelua. Lapsetkin kärsivät jatkuvasta riitelystä.
Hei. Parisuhteessa on aina kaksi erillistä ihmistä, erilaisine temperamentteineen, arvoineen ja odotuksineen. Yhteispeli parisuhteessa on aina molempien yhdessä luoma tila, jossa tehdään erilaisia perheen sisäisiä sopimuksia, joustoja, kompromissejä ja käytänteitä. Vaikuttaa siltä, että perheessänne yhteispelin sijaan on muodostunut jonkinlainen valtataistelu, kumman peliä pelataan. Tämä on yleistä mutta ei johda hyvään. Kannattanee varmaan joko perheneuvonnassa tai parisuhdekursseilla opetella uusia parisuhdeviestinnän taitoja, joiden avulla voidaan turvallisesti jutella tilanteista ilman valtataistelua. Kummankin pitää oppia sanoittamaan asiat itsestä puhuen, minäviestillä, eikä toista sinäviestein tuomiten ja tulkiten. Ja ennen kaikkea on opeteltava kuuntelemaan toista, arvostaen ja avoimin korvin. Vain näistä taidoista voi syntyä yhteispeli jossa potkitaan samaan maaliin eikä olla vastapuolilla. Mitä ajattelet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettekö muka ole aiemmin huomanneet ettette sovi toisillenne?
Olen samaa mieltä joustamisesta. Ja olen tehnyt kompromissejä. Olen jättänyt sali käynnit 2krt viikossa. Kavereita nään kerran viikkoon ja noin 2-3vk välein on vkloppuna jokin tapahtuma johon osallistun kavereiden kanssa. Siellä pari viinilasia tai siideri. Enempi sosiaalista olemista. Eli vähentämällä siitä en ottaisi koskaan?
Pyytänyt puolisoa mukaan mutta hän ei halua. Minä en halu nyhjätä 24/7 sisällä. Ja silloinkin kun hän on töissä minun kai pitäisi olla vaan kotona. Hän tekee ilta/yö työtä ja viikonloput töissä. Jos mummu tarjoutuu ottaan lapset (näin käy harvoin) niin silloinkin hänen mielestä minä voisin olla kotona!
Ja puhelimella kavereille kirjoittelu myös saa hänet tuhahtelemaan. Illat pitäis olla ilman puhelinta katsoa hänen kanssa telvisiota. Ja kumminki pitää olla keskustelematta että voi katsoa tvtä rauhassa mutta puhelinta jos näpytän en ole hänen kanssaan tarpeeksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kun en ikinä, kertaakaan ole hänelle sanonut miten hänen kuuluu olla tai tehdä. En sano kännykän käytöstä. En siitä että istuu paskalla toista tuntia pelaten kännykällä. Jos hänen kaveri soittaa häntä johonkin, sanon aina että mene! Mutta koska hän ei koe elämässä tarvitsevansa muuta kuin perheen ja työn (sosiaalinen työ) niin ei kukaan muukaan tarvitse ja on petos perheelle (hänelle) jos on muuta elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
APUA ihankun mitä tuo puolisosi. Voi räkä, teen muutoksen.
T. N24
Vierailija kirjoitti:
En näkisi että kannattaa jatkaa tuota valtataistelua. Lapsetkin kärsivät jatkuvasta riitelystä.
Samat ongelmat ne tulee eteen uudessakin suhteessa. Kannataisi opetella tekemään niitä kompromisseja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nää on näitä ihmisiä, jotka tekevät ongelmia asioista, jotka eivät oikeita ongelmia ole. Jos teidän elämän suurin probleema on se, että väittelette maailman tappiin siitä, kumpi on parempi aamupala: ruisleipä, vai puuro, niin helvetin hyvin teillä menee! Eli yrittäkää nyt tehdä niitä kompromisseja.
Vierailija kirjoitti:
Nää on näitä ihmisiä, jotka tekevät ongelmia asioista, jotka eivät oikeita ongelmia ole. Jos teidän elämän suurin probleema on se, että väittelette maailman tappiin siitä, kumpi on parempi aamupala: ruisleipä, vai puuro, niin helvetin hyvin teillä menee! Eli yrittäkää nyt tehdä niitä kompromisseja.
Toisaalta jos ei noin pienistä asioista päästä sopuun edes vuosien yrittämisellä, niin ei kannata väkisin vääntää. Ei se siitä tule paremmaksi muuttumaan ja kannattaa miettiä että kuinka monta vuotta jaksat hukata enegiasi ja ilosi tuollaiseen? Aamupala oli vielä se pienempi ongelma, tunnutte olevan sosiaalisesti liian erilaisia ja se on hankalampi keissi. Ehkä ette vaan sovi yhteen tarpeeksi hyvin. Ei siitä mitään tule, että aikuisen ihmisen menemisiä aletaan rajoittaa.
JSS